Muutamia huomioita ottelusta
Giguere oli tietysti loistava, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tämä ottelu oli hyvä esimerkki siitä, miksi J-S on niin hyvä kuin on. Hän päästää hyvin harvoin paaluukiekkoja vastustajalle, lukee peliä hyvin, liikkuu uskomattoman nopeasti ja jalat toimii. Minnesota yritti monta kertaa laukoa yllättävistä kulmista, mutta Jigger oli joka kerta valmiina niitä varten. Hänen pelityylistään kerta kaikkiaan huokuu itseluottamus.
Ankat olivat musertavan ylivoimaisia aloituksissa, sillä joukkue vei lähes puolet enemmän aloituksia kuin Wild. Parhaana esimerkkinä tästä oli Adam Oates, joka pelasi vaikka väkisin kiekon omalle joukkueelleen. Tästä osoituksena eräs tasainen aloitusvääntö, jossa kumpikaan pelaaja ei päässyt kiekkoon mailallaan, joten Adam väänsi itsensä sellaiseen asentoon, että sai luistemellaan syötettyä Ducks-pelaajalle.
Chistov oli vauhdissa. Ei voi kuin ihailla, miten kylmäpäisesti nuorukainen toi kiekon vastustajan aluelle ja vie sen sinne, mistä tilaa löytyy. Mies suoritti ainakin kolme aivan huikeaa nousua, mutta viimeistely uupui. Pari kertaa pieni kiekon hautominenkin vaivasi, joten syöttpaikan tullessa Chistovin kannattaisi ehkä syöttää. Kariya oli pimennossa koko matsin ajan.
Niin kuin tässäkin ketjussa on jo todettu, Wild hallitsi kenttätapahtumia selkeästi. Maalipaikkoja oli selvästi enemmän kuin Anaheimilla, ja kiekkoakin joukkue piti hallussaan vastustajaa enemmän. Wild muuten siirtää keskialueen sumputuksensa uskomattoman nopeasti vastahyökkäykseksi. En muista koskaan nähneeni noin nopeita suunnanmuutoksia, mitä Wild-pelaajat esittivät tuossa matsissa. Ankat takoivat päätään monta kertaa Minnesotan keskialueen muuriin, mistä seurasi kiekonmenetys. Yhdessä hujauksessa kiekko sitten olikin Anaheimin päädyssä. Onneksi puolustus oli suurimman osan ajasta valmiina.
Ensimmäinen erä oli muuten huikean vauhdikasta peliä, mutta tahti sitten rauhoittui hieman loppupelin ajaksi. Se olikin arvattavissa, kun muistaa, millaisella pelityylillä kumpikin joukkue pelaa.