Itse pidän tätä kokonaisuutena aika laiskana selityksenä. Ihan samallalailla esimerkiksi Puhakka on joutunut raivaamaan tiensä Tapparassa vaikka joukkue on taistellut mestaruudesta toisin kuin Kärpät. Noinhan toimistolla varmasti on ajateltu kuten kuvailit ja on siinä perääkin tiettyyn pisteeseen asti. On ihan varmasti myös parannettavaa mutta ei kannata myöskään jäädä kiinni ajatukseen, että eipä tälle mitään ole tehtävissä. Puljun ja Ahon ajoista on kymmenen vuotta aikaa. Koivunen oli myös ihan kv-tason talentti. Ketäs noiden takaa on noussut? Hyryn lisäksi siis. Kymmenessä vuodessa tuo on aika laiha tulos juniorityöstä vaikka laatupelaajia jokainen.
Tämä on ihan yhtälailla laiska selitys. Ymmärrän pointin jonkun Kalaputaan tyylisen tapauksen kohdalla mutta vaikka Marjala tai Erholz eivät jääneet Ouluun edes yrittämään murtautumista kokoonpanoon vaan näkivät erilaisen reitin parempana. Juurisyy varmaan on, että jos et ole ihan kärkitason lupaus tyyliin Aho, Puljujärvi tai Koivunen niin reitti Kärppien edustukseen on tukossa. Noiden NHL:ään päätyvien pelaajien kohdalla ei vaadi mitään erityistä osaamista nähdä, että kyseessä on tulevaisuuden huippupelaaja. Fakta kuitenkin on, että liian monen pelaajan kohdalla joku toinen seura on tunnistanut potentiaalin ja saanut nuoren pelaajan vakuutettua siitä, että täällä olosuhteet kehittymiselle ovat Kärppiä paremmat.
Edelleen jokaista tulevaa huippupelaajaa ei voida millään pitää Oulussa ja aina jollekkin pelaajalle se tie löytyy muualta. En silti jäisi seurajohdon tavoin kiinni pelkästään tähän ajatukseen vaan tarkastelisin kriittisemmin myös sitä mitä harjoittelukulttuurista, imagosta ja edustusjoukkueen rakentamisesta lähtien kaikessa tekemisessä myös junnupolulla voidaan parantaa, että tulevaisuuden Marjalat, Erholzit, Puhakat ja kumppanit näkevät Pyörälän, Pesosen, Hyryn, Ohtamaan, Pokan ja kumppaneiden tavoin juuri Kärpät parhaana paikkana kehittyä mahdollisimman paljon. Että myös ja nimenomaan Oulussa on latu auki kehittyä kansainvälisen tason kiekkoilijaksi sen ohessa, että joukkue pärjää. Tässä on nykykärppiä paremmin onnistuttu esimerkiksi Kärpissä aiempina vuosina ja lähivuosina esimerkiksi Tampereella. Yhtälö on toki hankala mutta ei mahdoton kuten lukuisat esimerkit kiistattomasti osoittaa.
Fakta kuitenkin on, että kun tälläkin kaudella hyökkäys kävi kapeaksi ja kärkiketjuihin piti saada energiaa, ilmettä ja uutta verta niin sinne nostettiin Ville Heikkalaa ja Julius Hermosta. Kaikki kunnia heille molemmille mutta kumpikaan tuskin ikinä on liigajoukkueen ykköshevosia.
Liian moni liigaseura tekee Kärppiä parempaa työtä tuossa ratkaisevassa vaiheessa missä junnuista ja liigan porteilta noustaan runkopelaajaksi ja osa lopulta tähtipelaajaksi. Osa näistä tekee sen vielä Kärppien juniorityön kustannuksella. Ei minun mielestäni ole väärin nostaa esiin sitä epäkohtaa, että Kärppien junnuputki tuottaa harvakseltaan supertalentteja, laadukkaita reservipelaajia mutta liian vähän omia runkopelaajia 2-3 ketjuihin murtautumaan kohti tähtistatusta. Tai tuottaa tarpeeksi noita pelaajia mutta liian huonolla prosentilla organisaatio niistä pääsee hyötymään ilman, että isolla rahalla hankitaan takaisin joskus tulevaisuudessa.