Tervehdys vaan palstatovereille pitkästä aikaa! Edellisestä viestistä palstalle on ehtinyt mennä tovi jos toinenkin, elämässä sattui kaikenlaista ja palstailu jäi ymmärrettävistä syistä toissijaiseksi. Kaikki kuitenkin nyt hyvin, ja Kärppien otteet ovat olleet tiiviissä seurannassa koko ajan. Nyt oli kaivettava tunnukset pöytälaatikosta ja tultava vertaistuen mielessä purkamaan ajatuksia.
Kärppiä eläneenä ja hengittäneenä divariajoista asti, en tunnista tätä seuraa enää omakseni. Oulun Kärpät ovat edustaneet minulle Pohjoisen ylpeyttä, puolen Suomen joukkuetta. Sisukkuutta, periksiantamattomuutta, voittamisen kulttuuria. Nopeita, vikkeläjalkaisia, juonikkaita pelaajia. Sitoutumista JOUKKUEELLE, kovaa kuntoa ja periksiantamatonta työskentelyä. Sopivassa suhteessa pohjoisen omia poikia ja huolella valittuja joukkueeseen hyvin roolitettuja tähtipelaajia. Minne olet kadonnut, Oulun Kärpät?
Meneillään oleva peli on pisara valtameressä isoa kuvaa ajatellen, mutta huolestuttavinta on se, että edes tämä ei tule herättämään seurajohtoamme. Kärpissä ei ole minkäänlaista vaatimustasoa, palkka juoksee ja kaikilla on kivaa, arkikin on kuulemma laadukasta. Urheilujohtajan suulla kerrotaan, ettei sekään välttämättä haittaa, vaikka pudotuspelien kotietu on menossa sivu suun. Historian kallein rosteri suorittaa ala-arvoisella tasolla. Pelaajia vaihdetaan kesken kauden jatkuvalla syötöllä, mutta joukkue on silti aivan yhtä hukassa kuin kauden alussa, koska juurisyyt eivät löydy penkiltä, vaan penkin takaa ja toimistolta.
Missä on vaatimustaso ja ammattiylpeys? Juha Junno, pelastatko sinä tämän seuran vielä kerran, vai oliko nekin puheet pelkkiä korulauseita?