Ollaan Oulun Kärpät, iso ja paha pohjoisesta.
Jos itse olisin vastustajan saappaissa, tahto voittaa olisi 110%. Ei sielä varmaan tarvi paljoa vastustajan valmennuksen motivoida ja kehittää taistelutahtoa.
Tällöin ei edes riitä että pyritään olla yhtä hyviä kun pahin kilpailija. Pitäisi haluta olla ylivoimainen. Tämä kärppien pitäisi sisäistää. Ei ole tarpeeksi, että ollaan riittävän hyviä. Jokainen kivi on käännettävä, jotta taas voisi realisoitua se mihin seuran talous, sekä juniorituotantokin antaisi mahdollisuuden. Aina pitäisi pelata mestaruudesta ja tästä tasosta ollaan valovuoden päässä.
Paljon on tekemistä siihen, että urheilullinen menestys saadaan vaaditulle tasolle. Ei vaikuta yhtään siltä, että seuran päättävät tahot olisivat sitä sisäistäneet. En usko, että tästä päävalmentajaa vaihtamalla saataisiin mitään pikavoittoa.
Mukavoituminen paistaa kotisohvalle asti organisaation tekemisestä. Urheilujohtajan palkkausta Kärpät ovat "myyneet" parhaansa mukaan yleisölle, mutta kyllä sekin touhu haisee. Toki Myllykoskessa pystyy nähdä potentiaalia, mutta kun ollaan Oulun Kärpät niin ei voi laskea mitään potentiaalin varaan.
Seurassa harrastetaan kyllä näennäistä yrittämistä, muun muassa urheilupsykologin palkkauksen merkeissä. Se voi hetken tuntua kannattajassa, että noniin jes, nyt tehdään oikeita asioita. Ei voi väheksyä asiaa, mutta eihän tuokaan ole kuin hienosäätöä ja niitä viimeisiä silauksia, joilla haetaan kilpailuetua. Ei semmoisella palvelulla viimekauttakaan olisi pelastettu.
Joka osa alueella pitäisi antaa paras mahdollinen suhteessa vastustajiin. Tämä ei kyllä toteudu kun talouden, sekä maalivahtivalmennuksen osalta. Kuka kantaa vastuun? Harri Aho loppujen lopuksi sentään onnistui näyttämään omistavansa jonkunlaista selkärankaa.
Eiköhän se niin ole, että ruskea valuu alaspäin. Hallitus täytyy olla se taho mikä joukkuetta pitää otteessaan. Loogisesti ajateltuna he näihin asioihin parhaiten halutessaan voisi vaikuttaa. Ei se nyt voi olla sattumaa, että jopa Lasse Kukkonenkin on antanut itsensä valua samaan hmv-kastiin niinkuin moni muu seuraa edustava henkilö. En epäile etteikö Lassella tai monella muullakin olisi sitä intohimoa asioihin vaikuttaa, jos vain siihen pystyisi. Jokin pelko siitä ihmisten ulosannista vain paistaa läpi. Itse Tommi Virkkunenkin näyttää median edessä alistetulta koiranpennulta. Miehen työnjälkihän on fantastista. Luulisi hänen pystyvän kokemaan ylpeyttä tekemästään työstä talouden eteen ja sen luulisi ihmisestä ulospäin näkyvän hyvällä tavalla.
Onko rakkaan seuran taustalla pelon ilmapiiri, joka estää seuraa menestymästä?