Rakastuin aikoinaan divariaikoina tässä seurassa siihen, että oli vauhtia, taitoa, dynaamisuutta, nälkää ja intohimoa sekä selkeät visiot minne ollaan menossa. Oltiin helvetin ylpeitä seurasta, logosta, pohjois-suomesta ja oli sellanen huikea yhteenpuhaltamisen henki. Toiminnasta välittyi tinkimätön nöyrä työnteko, periksiantamattomuus, ammattimaisuus ja seurassa oli suurta johtajuutta norsunluutornista ruohonjuuritasolle asti. Näistä asioista luotiin seuran indentiteetti ja perusta, mikä kantoi 2000-luvulla huikeaan menestystarinaan dynastiaksi asti. Välillä tuli pientä takapakkia, mutta seurassa oli kykyä tehdä tarvittavia muutoksia ja palata takaisin huipulle.
Nyt jälkikäteen ymmärtää kuinka kovia johtajia mm. Juha Junno, Seppo Arponen, Kari Jalonen, Kari Heikkilä, nuorempi Marjamäki, kopissa Kukkonen, Viuhkola, Pyörälä jne. oikeasti olivat sekä minkä perinnön ja kulttuurin he pystyivät omalla työllä luomaan meidän kaikkien iloksi. Kun tarkastellaan kriittisesti seuran viime vuosien toimintaa, niin se on hyvin kaukana siitä, mitkä pitäisi olla perus standardit tässä seurassa.
Aikoinaan olin USAssa eräässä business-koulutuksessa, missä yksi kouluttajista puhui varsin ansiokkaasti johtamisen merkityksestä menestyvissä yrityksissä. Kiteytettynä huippujohtajat luovat voittavan ja luovan johtamiskulttuurin. Vahvat johtajat palkkaavat kovimpia mahdollisia tyyppejä organisation jokaiselle osa-alueelle ja heillä on vahvat menestykseen tähtäävät visiot. He pystyvät luomaan vetovoimaa, buumia ja ilmiöitä, mikä myös vetää puoleensa lisää kovimpia osaajia.
Heikot johtajat luovat pakottavan ja pelokkaan häviämisenkulttuurin, jossa selitellään, piilotellaan virheitä sekä omaa johtamisvajetta. Heikot johtajat tekevät oman työnsä sinne päin ja eivät kestä kritiikkiä ja eivät kykene tarkastelmaan omaa toimintaa kriittisesti. Heiltä puuttuu tavoitteet ja visio, joka on linjassa toiminnan kanssa. Heikot johtajat eivät myös mielellään palkkaa huippuosaajia, koska heidän oma heikko osaamisensa paljastuisi. Huippuosaajat hakeutuvat vahvojen johtajien pariin tai eivät ainakaan viihdy pitkään ympäristössä missä he eivät saa itsestään parasta irti ja ansaitsemaansa arvostusta. Kaikki menestys ja menestymättömyys pitkässä juoksussa kulminoituu johtamiseen.
Koen, että Kärpissä olisi nyt ison aikalisän paikka! Toivon hartaasti, että Kärpissä herätään näihin asioihin kunnolla ja tehdään tarvittavia toiminpiteitä, jotta voidaan palata takaisin huipulle tulevaisuudessa. Nyt on selittelyjen ja länkyttämisen aika ohi. Tämä hemmetin kaunis seura ja sen fanit ansaitsevat paljon enemmän!