Mitähän fiksua sitä kirjoittaisi hallitsevasta mestarista Oulun Kärpistä, että mainittaisiin?
Kolme asiaa mielenpäällä:
- "ylilyönnit"
- Mikke Granlund, A-juniorit
- johtajuus
"Ylilyönnit": Kärpät on ollut tammikuussa erittäin värikäs joukkue, jonka peleissä sattuu ja tapahtuu.
Änä Aarnio palasi sairaslomalta laatikkoon, ja heti on päässyt otsikoihin. Voisipa jopa väittää, että Änällä on ollut tätä tarmoa ja näyttämisen tarvetta enemmän kuin omiin tarpeisiin. Pari kyseenalaista taklausta, joita tosin kumpaakaan en ole itse nähnyt kuin korkeintaan yuotube-tasoisina videoina. Änä on ristiriitainen pelaaja, toisaalta myös Kärpissä tarvitaan joku joka taklaa aina kun tilaisuus tulee, toisaalta hänestä on ollut joukkueelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tuomio: tärkeä reservipelaaja, jolle ei ole käyttöä kolmessa enemmän pelaavassa ketjussa. Erittäin käyttökelpoinen pelaaja Kärppien 4- ja 5-ketjuissa kovan työnteon ja taklauspelin vuoksi. Leventää sopivasti myös Kärppien materiaalia. Jos Aarnio pääsee maalipaikkaan, tekee joskus maalinkin.
Daniel Corso: kannattajien lemmikki nr. 1 tällä kaudella. Voiko pelaajalta enempää vaatia kuin 110% asennetta, hyvää pelintekoa ja vastuunkantoa, maalintekijä, tappelija jne. jne.? Pelkään kuitenkin, että Daniel Corson nimi ja numero on nyt merkitty vastustajien papereissa ylös, ja vastustajat viimeistään playoffseissa tulevat hakemaan Corsosta Kärppien heikkoa lenkkiä ja hiillostavat Corsoa uudestaan nyrkkihippasille. Vastustajien kannalta on erittäin tärkeätä saada juuri pelin/sarjan kriittisillä hetkillä Kärppien yksi tärkeimmistä pelaajista Corso pois tolaltaan. Se on onnistunut tällä kaudella jo kaksi kertaa: ensin
Daniel Corso vs. Seluyanov ja sitten
joukkotappelu Kärpät-Lukko. Tuomio: Vaikka SM-liiga kaipaa väriä ja viihdettä, niin Kärppien kannalta kaikista tärkeintä on mestaruuden metsästys. Siinä Daniel Corson täytyy pysyä kentällä ja pelissä tekemässä vain sitä, jota varten hänet on Ouluun hommattukin tekemään eli tekemään peliä ja tekemään maaleja. Joku muu saa hoitaa tappelut, vaikka Ossi-Petteri Grönholm (kts. Grönholm-Saarenheimo).
Mikke Granlund, A-juniorit: "Ei helmiä sioille!" [vanha suomalainen sanonta.] Jo vuosituhansien ajan on Jari Laukkanen päässyt sotkemaan Kärppien juniorijoukkueissa, ja homma on säilynyt sekavana tälläkin kaudella. Ihmeen vähän on Laukkanen saanut tällä kaudella kritiikkiä osakseen touhuistaan. Kiitos siitä kuuluu varmaankin Mikael Granlundille, joka omalla pelipanoksellaan on ratkonut A-Kärpille ne vähäsetkin pisteet ja voitot. A-Kärpät on ottanut viimeksi marraskuussa enemmän kuin yhden voiton putkeen, sen jälkeen tahti on ollut tappio-tappio-voitto-tappio-tappio jne. Väitän, että Mikael Granlundin peluuttaminen on sidottu A-junioreiden sarjasijoitukseen. Niin kauan kuin A-Kärpät on karsintaviivan alapuolella, niin kauan Mikael Granlund pelaa A:ssa. Voi olla kohtalokasta A:n kannalta, että joukkueen ylivoimaisesti paras pelaaja Granlund päästetään liigajoukkueen rinkiin, kun A:n sarja on pahasti kesken. Tuomio: Ehkä on koko seuran kannalta parasta peluuttaa Granlundia A:ssa. Puhutaan varmasti vain muutamasta viikosta, ei se Miken kehitys muutamasta viikosta ole kiinni. Edustus pärjää ilman Mikkeä, Mikke pärjää toistaiseksi ilman edustuksen pelejä, ainoastaan A ei pärjää ilman Mikkeä.
Johtajuus: Lainaan paria Pula-ajan Tretjakin kommenttia:
Kärppien pelistä paistaa turhautumisen lisäksi jotenkin huono henki. Yksi tuittuilee, toinen diivailee ja kolmas käy kokoajan kuumana. Se näyttäisi tarttuvan muihinkin, ja kohta ei enää kukaan yritä pelata.
Kyllä se Andersson diivailee, mutta vasta sen jälkeen, kun Aaltonen on tuittuillut eikä mikään onnistu. Kuumeneminen ei kyllä minua haittaa, mutta jos se on samassa yhteydessä, kun muilla on hankala hetki niin ei siitä kyllä mitään apua ole. Corso tarvitsisi siis ripauksen malttia. Mutta tosiaan. Valmentajan lisäksi se tosiaan on pukukopin asia.
Aikaisempina vuosina Kärpissä on ollut riittävästi sellaista
peri-pohjoispohjalaista, oikeanlaista johtajuutta, joka on tehnyt Kärpistä koko 2000-luvun menestyneimmän joukkueen. Viuhkola, Kukkonen, Lehtonen, Bros ja Mikkola tulevat nyt päällimmäisinä mieleen, kun puhutaan peri-pohjoispohjalaista johtajuudesta. Nyt tällä kaudella Kärpissä on ollut hiukan johtajavajetta ja Mikkolalla sekä Viuhkolalla riittää tekemistä, että kolmikko Corso, Andersson ja Aaltonen pysyy rauhallisena eivätkä syö omalla tuittuilullaan joukkuehenkeä riekaleiksi. Boumedienne tuli kyllä nyt oikeaan saumaan, sillä värikkäästä algerialais-ruotsalais-suomalaistaustastaan huolimatta, Bume on ainakin aiemmin osoittanut Kärpissä sitä kaipaamaani
peri-pohjoispohjalaista, oikeanlaista johtajuutta. Bume tietää, mitä voittaminen vaatii ja pystyy varmasti Mikkolan ja Viuhkolan apuna sen suomentamaan myös Corsolle ja Anderssonille. Tuomio: Tiimissä ei ole koskaan liikaa
peri-pohjoispohjalaista, oikeanlaista johtajuutta. Sitä tuli Kärppiin nyt Boumediennen myötä ja se helpottaa Mikkolan ja Viuhkolan urakkaa matkalla kohti mestaruutta keväällä 2009.