Alkoihan tässä kunto faninakin loppua.
Tämä oli henkisesti aivan törkeän raskas kausi. Pitkä ja raskas kausi. Yksi geelitukka se vain porskutti tappiosta toiseen. Joukkueen peli oli aivan sekaisin, mitään toivoakaan ei pelissä ollut ja koko kiekkokansa näki mitä pitäisi tehdä. Ei vaan tehty, jostain aivan käsittämättömästä syystä. Nyt jäätiin ulos pudotuspeleistä. Se on täysin epäpätevän valmennuksen syy. Eikä meidän seurajohto tätä ongelmaa nähnyt/ymmärtänyt korjata. Toivottavasti tämä olisi nyt se kuuluisa viimein herätys.
Valmentaja Petri Matikainen sai 10 päivässä joukkueen taistelemaan uskottavasti! 10 päivässä joukkue haastoi tasapäisesti kuitenkin yhden sarjan vahvimmista joukkueista. Kärppien kaikki mittarit niin kiekonhallinasta, maaliodottamasta kuin luistelumatkasta heittivät 180 asetta. Tärkeimpänä, joukkue taisteli vaikka oli silmin nähden ahdistunut. Tuolla asenteella olisi tullut useita ja useita voittoja putkeen.
Suurin ja isoin oppi täytyy olla se, ettei valmennuksessa mukaan lukien kuntoharjoittelu, voida enää antaa tuolla tapaa tasoitusta, kuten olemme antaneet vuosia. Näillä resursseilla täytyy olla sarjan parhaita valmennuksia, fysiikkavalmentajia sekä tämän tason seuran vaatimustaso täytyy olla jotain aivan muuta, kuin hyvän ystävän kerho jossa kaikilla on kivaa ja helppoa sekä hauskaa. Haluan hieman vanhan koulukunnan kannattajana takaisin sellaista aitoa vaatimustasoa.
Minä toivon, että tämä oli se opetuksista viimeinen. Ettemme löisi päätämme enää kertaakaan siihen kuuluisaan karjalan mäntyyn, vaan nyt alkaisi matka kohti kirkkaimpia valoja. Selvisimme omalla tavalla säikähdyksellä. Edelleen kylmää ajatella, mitä olisi tapahtunut Ville Mäntymaalla.
Nielkäämme tappiot kukin tavallaan, käyttäköön seurajohto aikaa oikeisiin analyyseihin ja tehkööt he niin viisaita päätöksiä, että tulevaisuutemme olisi menestyksekäs. Rappiolla olevan ihmisen täytyy löytää pohja, ennen kuin suunnan voi kääntää. Olkoot tämä rappiolla olevan seuran pohja.
Kuitenkin, pudotuspeleissä menestys vaatii paljon onnea ja vähän tuuriakin. En puhu menestyksellä enää pelkästään mestaruuden voittamisesta. Menestys on myös sitä, että 60 peliä runkosarjassa pystyy pelaamaan niin hyvin, että taistelemme sarjan kärkipaikoista. Arki on arkea ja kestää kuitenkin valtaosan kautta. Haluaisin kokea itsevarman, vahvan joukkueen, joka pelaa joka ikisenä iltana voitosta. Viimeajat on saanut pelätä joka peliin lähtiessä, että mitä on tulossa ja luvassa. Olisi kiva nauttia taas jääkiekosta. Tuntuu, että koko kausi oli yhtä pakkovoiton pakkovoittoa.
