Junno oli pötköttelemässä eläkkeellä seitsemän vuotta ja huudettiin hätiin, mutta selvästi paloa tai natsoja ei enää ole riittävästi. Eikä Juha koskaan saunaseurasta pahastunut, sitä vastoin paasasi monet kerrat sen tärkeydestä, että kärppäperheessä pidetään toinen toisista huoli. Tämä tarkoitti siis kuuluisasti sitä, että pelaajana kärppäpaitaa yllään pitäneet saavat istua perse toimiston penkissä hamaan tappiin, mutta ulkoa rekrytyt pistetään surutta seipään nokkaan, jos tilanne sen vaatii.
Sen takia en ole koskaan pitänyt siitä ajatuksesta, että paikallisuus olisi ainakaan toimistolla valttia. Ehkä myyntipuolella, jossa alueen yritykset on hyvä tuntea. Jääkiekko on sen sijaan globaalia bisnestä, jossa rekrytään pätevät ihmiset vaikka pitkänkin matkan takaa hoitamaan hommia. Heinäpään ulkojäiden tuntemus tai Raksilan navetan haistelu pukukoppikarsinasta käsin 20 vuotta aiemmin eivät ole mitään meriittejä tai ainakaan niiden ei pitäisi olla. Ja kyllä, voidaan sanoa, että tällaisessa maailmassa osa urheiluromantiikkaa kuolee, mutta joka sellaista kaipaa, voi hyvin lähteä syömään kärkkäriä alasarjapeleihin. SM-tasolla ei sillä tavalla pärjää, kuten viimeiset viisi vuotta ovat osoittaneet.