Jens Lapidus - Snabba cash
Olen muutamaan otteeseen yrittänyt murtaa kriitikoiden sisäsiittoista vapaamuurarikerhoa, mutta turhaan. Vika ei kuulemma ole ollut teksteissä, vaan siinä, ettei tuohon kastiin oikeasti taida olla asiaa, ellei jo valmiiksi kuulu joukkoon.
En kuulu, enkä tule kuulumaankaan. Tässä ihan teidän kiusaksi viimeisin arvioni, joka tosin on viime vuoden puolelta. Mitä vittua näitä pöytälaatikkoon kirjoittelemaan, joten olkaatten hyvät (versio on jäsentelemätön ja hiomaton, mä en vaan jaksa enää):
________________________________________________________________
Jens Lapidus - Rahalla saa - Snabba cash
Käsieni kautta kulkeneessa rikoskirjallisuudessa on lähes poikkeuksetta keskitytty tarkastelemaan asioita lain oikealta puolelta. Harvassa ovat olleet teokset, joissa tarinaa kuljetetaan rikollisen silmin. Tukholmalainen Jens Lapidus on kotikaupunkinsa alamaailman kanssa toiminut lakimiehen ominaisuudessa ja sen vastapainoksi kirjoittanut eittämättä todellisuuden inspiroiman trilogian, jonka avaus Rahalla saa -esikoinen on.
Kirjassa seurataan rikollispiirien elämää naapurimaamme idyllisessä pääkaupungissa, jossa meno on muuttunut Slussenin sissien ajoista huomattavasti kovemmaksi ja raha on ottanut ohjat täydellisesti omiin käsiinsä. Kirjan henkilöistä maalta muuttanut JW yrittää
pysytellä Stureplan-kavereidensa kalliiden elämäntapojen parissa ja peitellä sitä tosiseikkaa, ettei hän ole alkuperäinen tukholmalainen. Jorge on Chileläissyntyinen diileri, joka karkaa vankilasta kostaakseen hänet pettäneille jugoslaaveille. Kolmas keskeinen henkilö rikollisuuden kolmiossa on Mrado, joka toimii Jugoslaavi-pomo Radovan Radon torpedona. Näitä kolmea ihmistä yhdistävät kaksi asiaa, nimittäin samat piirit ja kosto.
Episodimaisesti rakennettu tarina on tyyliltään varsin katu-uskottava ja nykypäivän menoon täydellisesti istuva. Monelle varmasti aiheuttaa harmaata hiuskasvustoa Lapiduksen nopea ja ajoittain jopa töksähtelevä lauseiden kuljetus. Tällä on pyritty tuomaan esille sitä, kuinka hektinen ja liukas elämä tietyissä piireissä saattaa kaikessa raadollisuudessaan olla. Oma osuutensa tekstin kuljetukseen on myös Anu Koivusen käännöksellä. Ajoittain kaikki ei ole ihan nappiin osunut, mutta slangi-pohjaltaan todella haastava operaatio on suoritettu hyvin. Muutamaan termiin olisin toivonut hieman päivitetympää ja vilkkaampaa otetta.
Pintaliitelyn laaja kuvaus on varmasti toinen seikka, joka jakaa mielipiteet. Brett Easton Ellisin Amerikan psykolla lanseeraama tuotemerkkien viljely on tosin tässä teoksessa astetta kesympää. Se on kuitenkin varsin perusteltua, sillä kyseiseen tyyliin edes hitusen tutustuneet tietävät ettei merkkien viljely ole tahallista, eikä varsinkaan vain keksimällä keksittyä. Siinä missä Stupeplan-keikarin oikeasti tunnistaa taakse kammatusta tukasta ja Pradan loafereista, tunnistaa Djurgårdenin jalkapallofanin Adidaksen kolmesta raidasta.
Vaikka Rahalla saa on esikoinen, niin se on kypsä ja ennen kaikkea erittäin koukuttava. Hahmoissa on tarvittava määrä lihaa, eikä tarinassa ole tyhjäkäyntiä nimeksikään. Toki joku saattaa olla kiinnostuneempi JW:n kadonneesta Camilla-siskosta kuin Cafe Operan illanistujaisista. Välillä liikutaan loogisuuden ja uskottavuuden rajoilla, vaikka mistään super-ihmisistä tässä kirjassa ei ole kyse. Henkilöt ovat tekoineen verta ja lihaa, eikä tarinallisiin ylilyönteihin sorruta ollenkaan.
Tarinan vetävyyttä lisää kirjailijan kosketus todelliseen alamaailmaan, joka on varmasti antanut kasvonsa kirjan käyttöön. Ehkei nyt sentään antanut vapaaehtoisesti, mutta tapahtumien ja hahmojen autenttisuus on varsin korkealla tasolla. Rahalla saa on ehdottomasti vuoden 2008 parhaimmisto rikoskirjallisuuden saralla, ellei jopa se kaikkein kirkkain kruunu. Tosin aivan kaikille kirja ei missään nimessä sovellu, sillä kielipoliisien ja yltiöfilosofisten lukijoiden katu-uskottavuus romahtaa, mikäli he jäävät rysänpäältä kiinni, Rahalla saa kädessään.
