Minä muutin kotoa pois 22-vuotiaana. Olisin voinut muuttaa aiemminkin, ja erinäisten ristiriitatilanteiden vuoksi olisi voinut henkisesti kannattaakin muuttaa aiemmin pois, mutta erinäisten sattumien kautta päädyin 20-vuotiaana hyvin lyhyen armeijaurani (4-5 päivää ennen kuin keuhkot tekivät tempun ja sain astmaattisena kruununraakkina vapautuksen) jälkeen opiskelemaan Raision kauppaoppilaitoksen kaksivuotiselle ylioppilasmerkonomilinjalle.
Vanhempieni luota oli Raision kauppikseen suht lyhyt matka, joka taittui pyörällä alle vartissa ja kävellenkin nopsaan, joten olisi ollut taloudellisesti ja muutenkin turhaa muuttaa parin kilometrin päähän kotoaan. Tämän kaksivuotisen opiskelun aikana hommasin itselleni opiskelupaikan Turun yliopistoon, jossa aloitin sitten kun kauppis oli klaarattu. Tässä vaiheessa muutin sitten omilleni.
Ensimmäinen asuntoni oli karmaisevassa rotiskossa Vanhalla Hämeentiellä oleva karu yksiö, joka oli vanhan pankin purkukunnossa olevissa tiloissa ja sen omisti hämäräperäinen ketku, joka ei tehnyt juuri mitään asunnon kunnon ylläpitämiseksi. Asunnossa oli talvisin noin 15 astetta jos sitäkään, ja kesäisin tukahduttavan kuuma, ja katosta tippui välillä hyönteisiä alas, kerran lähes suoraan pizzani päälle.
Myöhemmässä vaiheessa vuokraisännällä oli jännittävä mutta laiton tapa tulla omilla avaimilla sisään kun hän esitteli asuntoa mahdollisille ostajille, välittämättä siitä olinko minä esim. nukkumassa vuoteessani. Kusipää myi asunnon sitten edelleen, ja vaikka olisin saanut tuossa vuokralaisena jatkaa, niin hommasin toisen asunnon heti kun Turun ylioppilassäätiön jonosta paikka vapautui. Ei jäänyt tuota paikkaa ikävä.
Tuossa ensiasunnossa asuessani tulin vielä silloin tällöin ottaneeksi lomaa omasta asunnostani ja nukuin jokusen yön vanhempieni asunnossa vanhassa huoneessani, varsinkin talvella jotta joskus edes lämpesin. Nykyisin siitä on reilusti toistakymmentä vuotta kun olen vanhempieni luona yöpynyt, tosin käyn edelleen suht säännöllisesti visiitillä ja saunomassa. Useamman eri asunnon ja eri kunnankin jälkeen olen nimittäin päätynyt asumaan noin kolmen kilometrin päähän vanhasta lapsuudenkodistani, ja etäisyys on sen verran lyhyt, ettei ole syytä olla käymättä vierailulla.