Raised Fist - Sound Of The Republic
Neljän vuoden kuumeinen odotus päättyi maanantaina, kun kävin tämän suosikkiyhtyeeni uuden tuotoksen hakemassa kaupasta. Neljä kovin pitkää vuotta siinä kesti, ja välillä luulin jo koko yhtyeen lopettaneen, koska minkäänlaisia elonmerkkejä ei muutamaan vuoteen kuulunut.
Nyt kuuluu. Maanantai meni hämmennyksen vallassa, tiistai oli toivoa täynnä ja keskiviikko audio-orgasmia tulvillaan. Vaikeaa löytää sanoja tämän levyn ja orkesterin kuvaamiseen. Tuntuu kuin näkisi vanhan ystävän pitkästä aikaa ja hetken tuumailun jälkeen huomaisi, että se vanha "yhteys" on edelleen tallella. Kylmiä väreitä. Aivan uskomattoman saatanan kova levy.
Yhtyeen ilmaisu on muuttunut jonkin verran. Siinä missä ikuinen top5-levy Ignoring The Guidelines oli täyttä hardcore-tykitystä ja sitä seurannut Dedication jalosti tätä ehkä hieman metallisempaan suuntaan, SOTR palaa osittain näiden levyjen perustoille, mutta lisää siihen annoksen melodisuutta. Keitos olikin aluksi hieman hämmentävä mm. muutamien puhtaiden laulujen osalta, mutta avauduttuaan SOTR on osoittanut olevansa mestariteos.
Vaikeaa minun on tätä levyä arvostella tässä ekstaasimaisessa tilassa. Sen tehköön joku muu puolestani. Tyydyn siis vain julistamaan tämän vuoden levyksi jo tässä vaiheessa vuotta.