Satyricon: Now, Dialobical
Pasteanpa tähän saman kuin mitä kirjoittelin tuonne imperiumin foorumille:
"Tuli sitten hommattua tämä kyseinen cd jokunen tunti sitten ja soi nyt toista kertaa putkeen. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen oli sellainen fiilis, että kaikki levyn oikeasti hyvät biisit on alkupuoliskolla ja loppupuoliskolle on soiteltu, mitä soiteltu vähän niin kuin täytebiisi-pohjalta. Mutta tuntuu tämä levy kyllä paranevan jo tämän toisen soittokerran myötä. Soundit ovat kyllä hieman köyhähköt, ainakin noille kannuille olisi voinut jotain tehdä, mutta toisaalta tuovat kyllä jotain muistoja mieleen menneestä :D. Satyrin laulu on yhtä ilkeä kuin ennenkin, että siinä ei valittamista. Mutta jotenkin sellainen tunnelma on, että ei ihan tyylisuuntaa olla osattu päättää. Ollako rokkia, ollako surinabläkkistä vai jotain muuta ja se välittyy jonkinasteisena viimeisen puristuksen puutteena.
Kyllä toi King on tämän levyn parasta antia."
Sanotaan näin, että tämän uuden levyn hankinta tuli keikallelähtöpäätöksen kylkiäisenä. Oli ihan mielenkiintoista kuulla minkälaista matskua herrat vääntää nykyään. Noi vanhat klassikot toki löytyy levyhyllystä, kun tätä tyylisuuntaa tuli diggailtua aika lailla tuossa päälle parikymppisenä. Nyt sitten näkee Satyriconin ensimmäistä kertaa livenä 21.5. Helsingin Nosturissa ja sitä kyllä odottelen kohtalaisella innolla.