Tänään tuli törsättyä pitkästä aikaa. Ensin vaatekaupoilla ja sitten vielä CD-osastolle tekemään heräteostoksia. Kolme levyä tarttui mukaan.
1. Dream Theater
Todellinen heräteostos. Bändi, josta en oikeastaan tiennyt juurikaan mitään. Ostin levyn pitkälti siksi, kun joku on joskus sanonut bändini musiikin muistuttavan suomenkielistä Dream Theater:ia. Ainakaan tämän levyn perusteella en ymmärrä vertausta. Olihan tämä ihan taidokasta soitantoa, mutta soundit aivan liian metallimaiset meikäläisen makuun.
2. YUP - Yövieraat
Mielestäni kyseisen bändin ehkä laadukkain levy. Ollut pitkään investointilistalla. Nyt lähti kympillä.
3. Pohjannaula - Tätä kaikki kaipaa
En edes muistanut, että PN oli tehnyt uuden levyn. Hyi minua. Sen verran paljon olen aikanaan tätä bändiä ylistänyt. Ilmeisesti orkesterin hiljaiselo oli pimentänyt muistini. No joka tapauksessa levy tuli vastaan levyhyllystä ja pakkohan se oli ostaa. Ensikuuntelun perusteella hyvä levy. Ei vielä auennut täysin, mutta positiivista oli, että kaupallis-yritteisen Päreinä-levyn jälkeen PN on palannut takaisin juurilleen ainakin musiikin muodossa. Tekstit alkoivat valitettavasti olemaan paikoin jotain köyhän miehen Zen Café -tekstejä. Pässinpään nerouteen ei tällä levyllä kyllä ylletty. Eipä sillä, Pässinpää menee kirkkaasti top-5:een kaikkien aikojen Suomi-levyissä ja jos sen tasolle ei ylletä, ei se tarkoita sitä, että levy olisi huono.
1. Dream Theater
Todellinen heräteostos. Bändi, josta en oikeastaan tiennyt juurikaan mitään. Ostin levyn pitkälti siksi, kun joku on joskus sanonut bändini musiikin muistuttavan suomenkielistä Dream Theater:ia. Ainakaan tämän levyn perusteella en ymmärrä vertausta. Olihan tämä ihan taidokasta soitantoa, mutta soundit aivan liian metallimaiset meikäläisen makuun.
2. YUP - Yövieraat
Mielestäni kyseisen bändin ehkä laadukkain levy. Ollut pitkään investointilistalla. Nyt lähti kympillä.
3. Pohjannaula - Tätä kaikki kaipaa
En edes muistanut, että PN oli tehnyt uuden levyn. Hyi minua. Sen verran paljon olen aikanaan tätä bändiä ylistänyt. Ilmeisesti orkesterin hiljaiselo oli pimentänyt muistini. No joka tapauksessa levy tuli vastaan levyhyllystä ja pakkohan se oli ostaa. Ensikuuntelun perusteella hyvä levy. Ei vielä auennut täysin, mutta positiivista oli, että kaupallis-yritteisen Päreinä-levyn jälkeen PN on palannut takaisin juurilleen ainakin musiikin muodossa. Tekstit alkoivat valitettavasti olemaan paikoin jotain köyhän miehen Zen Café -tekstejä. Pässinpään nerouteen ei tällä levyllä kyllä ylletty. Eipä sillä, Pässinpää menee kirkkaasti top-5:een kaikkien aikojen Suomi-levyissä ja jos sen tasolle ei ylletä, ei se tarkoita sitä, että levy olisi huono.