Palstalla on paljon kotikokkeja, sillä keskustelua aiheen tiimoilta löytyy monesta ketjusta. Mutta on paljon myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät keittiössä viihdy.
Itsekin ihmettelin kerran eräällä tuttavalla käydessä, kuinka keittiö voi olla useamman vuoden asumisen jäljiltä niin siisti - ei tahran tahraa missään esimerkiksi liedessä. No, eivät kuulemma olleet koskaan edes käyttäneet uunia, vaan mikrolla ja vedenkeittimellä pärjättiin hyvin.
Varmasti yllättävän monet syövät ulkona tai korkeintaan lämmittävät eineksiä kotona. Nyt haastankin palstalaiset gallup-henkisesti kertomaan kokkailutottumuksistaan ja osa jopa kaivelemaan muistiaan:
Milloin laitoit itse jotain ruokaa alusta loppuun? Ja mitä?
"Alusta loppuun tekemisellä" en nyt tarkoita sitä, että olisi tarttenut vääntää itse pastataikinaa tai teurastaa possu, mutta kuitenkin jotain vähän vaativampaa kuin Atrian lihapullapaketin kaataminen paistinpannulle.
Vähän huonosti tulee itsekin jaksettua/ehdittyä/viitsittyä arki-iltaisin. Kun väsyneenä ja nälkäisenä tulee kotiin, niin ei siinä enää viitsi mitään monen tunnin hauduttelua vaativaa ruokaa alkaa vääntämään. Mutta yritän sitten viikonloppuisin tehdä isomman satsin, josta voi sitten lämmitellä vielä viikollakin.
Viimeksi tein perunasoselaatikkoa ja hernekeittoa, joista jälkimmäistä elämäni ekaa kertaa - yleensä on aina tullut napattua pienempi satsi äitin pakastimesta, mutta nyt on sitten rokkaa omassakin pakkasessa vähäksi aikaa.
Perunasoselootassa nyt ei kummoista tekemistä ole, varsinkin jos sen tekee valmiista muussijauheesta. Muutenhan tuo on ihan kamalaa tavaraa, mutta jostain syystä tykkään laatikossa siitä enemmän kuin oikeista potuista tehdystä muussista. Makua antamaan jauhelihan lisäksi pistin vähän kinkkua ja oikein makoisaa tuli.
Hernekeiton tein palvikinkusta. Sitä oli pikkaisen liian vähän, joten paistoin vielä sekaan paketillisen pekonia. Pekonihan tunnetusti yleensä parantaa mitä tahansa ruokaa... Pippurin kanssa taisin vähän liioitella, mutta ihan syötävää tuli tuostakin. Hernekeitossa ainoita huonoja puolia on (kaasuvaaran lisäksi) pitkä valmistusaika ja se, että kovin pientä satsia ei kannata tehdä.
Ei sen ruoanlaiton tarvitse olla mitään hifistelyä. Ja tuollaisen arkisafkan valmistaminen ei tosiaankaan ole mitään rakettitiedettä, ihan jokainen maalaisjärjellä varustettu kyllä pystyy siihen jos vaan haluaa. Itse en ajattele niinkään terveydellisyyden tai taloudellisuuden kannalta, mutta kun itse tekee, niin saa ainakin oman maun mukaista. Ja vaihtelua HK:n blööhön ja muihin.
Leiponut en ole kyllä pitkään aikaan. Siinä puuhassa ei tosin onnistumisprosenttikaan ole paras mahdollinen...
Itsekin ihmettelin kerran eräällä tuttavalla käydessä, kuinka keittiö voi olla useamman vuoden asumisen jäljiltä niin siisti - ei tahran tahraa missään esimerkiksi liedessä. No, eivät kuulemma olleet koskaan edes käyttäneet uunia, vaan mikrolla ja vedenkeittimellä pärjättiin hyvin.
Varmasti yllättävän monet syövät ulkona tai korkeintaan lämmittävät eineksiä kotona. Nyt haastankin palstalaiset gallup-henkisesti kertomaan kokkailutottumuksistaan ja osa jopa kaivelemaan muistiaan:
Milloin laitoit itse jotain ruokaa alusta loppuun? Ja mitä?
"Alusta loppuun tekemisellä" en nyt tarkoita sitä, että olisi tarttenut vääntää itse pastataikinaa tai teurastaa possu, mutta kuitenkin jotain vähän vaativampaa kuin Atrian lihapullapaketin kaataminen paistinpannulle.
Vähän huonosti tulee itsekin jaksettua/ehdittyä/viitsittyä arki-iltaisin. Kun väsyneenä ja nälkäisenä tulee kotiin, niin ei siinä enää viitsi mitään monen tunnin hauduttelua vaativaa ruokaa alkaa vääntämään. Mutta yritän sitten viikonloppuisin tehdä isomman satsin, josta voi sitten lämmitellä vielä viikollakin.
Viimeksi tein perunasoselaatikkoa ja hernekeittoa, joista jälkimmäistä elämäni ekaa kertaa - yleensä on aina tullut napattua pienempi satsi äitin pakastimesta, mutta nyt on sitten rokkaa omassakin pakkasessa vähäksi aikaa.
Perunasoselootassa nyt ei kummoista tekemistä ole, varsinkin jos sen tekee valmiista muussijauheesta. Muutenhan tuo on ihan kamalaa tavaraa, mutta jostain syystä tykkään laatikossa siitä enemmän kuin oikeista potuista tehdystä muussista. Makua antamaan jauhelihan lisäksi pistin vähän kinkkua ja oikein makoisaa tuli.
Hernekeiton tein palvikinkusta. Sitä oli pikkaisen liian vähän, joten paistoin vielä sekaan paketillisen pekonia. Pekonihan tunnetusti yleensä parantaa mitä tahansa ruokaa... Pippurin kanssa taisin vähän liioitella, mutta ihan syötävää tuli tuostakin. Hernekeitossa ainoita huonoja puolia on (kaasuvaaran lisäksi) pitkä valmistusaika ja se, että kovin pientä satsia ei kannata tehdä.
Ei sen ruoanlaiton tarvitse olla mitään hifistelyä. Ja tuollaisen arkisafkan valmistaminen ei tosiaankaan ole mitään rakettitiedettä, ihan jokainen maalaisjärjellä varustettu kyllä pystyy siihen jos vaan haluaa. Itse en ajattele niinkään terveydellisyyden tai taloudellisuuden kannalta, mutta kun itse tekee, niin saa ainakin oman maun mukaista. Ja vaihtelua HK:n blööhön ja muihin.
Leiponut en ole kyllä pitkään aikaan. Siinä puuhassa ei tosin onnistumisprosenttikaan ole paras mahdollinen...