Milloin HIFK muuttui miespilluksi?

[kristian]

No se Haataja-kommentti oli sellaista leukailua. Loistava pelaaja, joka voitti mm. 2010 playoffien pistepörssin. Eipä jätä paljoakaan selittelyille sijaa. Tottakai taitoa tarvitaan, mutta perusajatuksena pitäisi olla se, että tehdään nimenomaan IFK:n näköinen jengi, joka on ensisijaisesti fyysinen joukkue, jota täydennetään sopivasti Haatajan tapaisilla taitopelaajilla. Ja puolustuksen pitää olla uskottava, kuten JyPillä ja Narreilla. Ei alle 70-kiloista lasta pidä peluuttaa liigassa IFK:n takalinjoilla (Silfver), vaikka kuinka olisi mukava ja nöyrä oma poika junnuista, joka syö lautasen aina tyhjäksi.

Muutenkin fyysinen osasto on sivuutettu lähes kokonaan. Melart ja Liivik nyt poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Jos jatkettaisiin samalla kaavalla kuin viime vuosina, heidätkin dumpattaisiin jonnekin maakuntiin ja hankittaisiin Konsta Mäkinen ja Petri Lammassaari tilalle.

HIFK on itse kussut brändinsä päälle ja kuohinnut itsensä. Ja täysin samoilla linjoilla 2010-mestaruudesta, joskin ymmärrän, että 1998-tapaista joukkuetta ei enää yksinkertaisesti pysty kokoamaan. Mutta jos halutaan pitää kiinni omaleimaisuudesta, pitää tehdä omaleimainen joukkue, eikä jotain Kärppien tai KalPan carbon copya, niinkuin nyt. Kyllä esim. Hakki on samaa moneen kertaan sanonut, että jos halutaan fyysinen jengi, pitää hommata fyysisiä pelaajia... eikä hankkiutua heistä eroon (tapaus Kanki esimerkkinä). Kankaanperästä olisin pitänyt kiinni kaikin mahdollisin keinoin... sopi täydellisesti IFK:hon ja on vielä liigan parhaita peruspakkeja. Miten kusipäitä siellä toimistolla oikein ollaan?

Tuntuu, että erityisesti monet nuoremmat fanit, jotka iloitsivat viime kesänä jostain Somervuoren hankinnasta, eivät tiedä mitään siitä IFK:sta, joka pelasi esim. 80-luvulla. Broidi asui jonkun vuoden Tampereella ja kun kävin Hakametsässä peleissä, muistan, kun Iiro Järvi, Rocky Rautakallio, Arto "Sika" Jokinen, Hagman ja Tony Arima luistelivat jäälle, he kiinnostivat sikäläisiä kiekkoihmisiä. HIFK oli erilainen ja omaleimainen jengi... ylpeästi. Tästä ei ole mitään jäljellä. Jopa Pena tajusi sen, miltä IFK:n ainakin pitäisi näyttää. Everillä ja Nybondaksella ei näytä olevan mitään hajua.

Paikalliset tulivat katsomaan isoa, ilkeää ja karismaattista IFK:ta... ja sitä jengiä kunnioitettiin nimenomaan karisman ja kovuuden takia, ei sen takia, että se olisi ollut taitava tai erityisen menestynyt... ainakaan sen aikaiseen mestaruuksia liukuhihnalta voittaneeseen Tapparaan verrattuna. Luuletko, että joku Jari Sailio ja Joni Töykkälä kiinnostavat ketään missään, kun eivät kiinosta edes omia faneja? Kip Brennan oli IFK:n viimeinen pahennusta ja inhoa (tai ylipäätään minkäänlaisia tunteita) mediassa aiheuttanut pelaaja. Lisää sellaista!!!

PS: Calounista en ikinä pitänyt, jonka vanha viestihistoriani varmasti todistaa. Parhaimmillaan huikean taitava kaveri, mutta se filmaaminen, neiteily ja itkeminen sopi lähinnä italian jalkapallokentille. Ei missään tapauksessa IFK:hon.

.

 

[JHag]

kristian: Point taken.

Nykyinen HIFK ajattelee tilannetta liian paljon siltä kannalta, mitä mieltä muut ovat. Toinen ihan kestämätön perustelu on tämä: "Mutta kun SM-liigassa on niin tiukat säännöt ja mitään ei saa tehdä". Ei tosiaankaan saa, jos ei mitään edes yritä! Muistuttaisin siitä, että myöskään vuonna -97 liigassa ei ollut tapana ylilyödä jatkuvasti. Mä väitän, että jos jäälle tulee joukkue, joka paskat nakkaa liigan yleislinjasta ja perustaa pelinsä kovuuteen, liiga on se, joka ennen pitkää muuttuu. Se pitää sietää, että alussa paukkuu jäähyjä, mutta ei se ole liigankaan etu, että yksi joukkue lusii boxissa 58/60 min.

Kekäläinen on monesti avannutkin hänen, Erkan ja Ramin suunnitelman: Tullaan runkosarjaan todella härskillä pelillä ja venytetään tuomarien pinnaa. Ennen pitkää tuomarit tottuvat tilanteeseen ja pitävät jäähyjen (tarkoitan erityisesti 2 minsan jäähyjä) määrän suunnilleen samana kuin yleensäkin. Ihmisiähän dumaritkin vain ovat ja kukaan ei heistä ei halua olla se, joka tuomitsee toiselle joukkueelle 20 kpl 2 minuuttisia ja toiselle yhden. Vaikka näin sen pitäisi tilanteiden mukaan mennä. Tilastot kertovat, että jäähyjä tulee SM-liigassa liikuttavan tasaisesti kummallekin joukkueelle. Ja tätä ihmettelevät erityisesti pohjoisamerikkalaiset pelaajat. Jos meillä olisi ammattituomarit, heitä ei voisi kusettaa pelaamalla koko ajan sääntöjen rajamailla. Mutta kun ei ole, niin pitäisi käyttää tilanne hyväkseen. Ja sitten vaihe 2: playoffeissa ylilyönnit pois, kova taklauspeli jääköön. Tällöin tuomarit hymyilevät hangonkeksinä, että nyt se HIFK rupesi onneksi pelaamaan siististi. Vaikka jätti vain pelkät ylilyönnit pois.

Tilannetta voisi verrata siihen, että Suomessa järjestettäisiin 14 osallistujan taidekilpailu "Suomen paras taulu" joka vuosi. Voittajaksi selviäisi parina vuonna peräkkäin Juhani Palmu typerällä latoaiheisella taululla. Muut taiteilijat voivat vetää 2 johtopäätöstä: 1. Ei täällä pysty pärjäämään muulla kuin vitun latteilla latotauluilla, rupean tekemään sellaisia. Tämän seurauksena raati saisi 14 erilaista laimeaa tauluversiota vertailtavaksi vuodesta toiseen ja itse raatikin tottuisi tilanteeseen. 2. Ainakin kunnianhimoisimmat taiteilijat toteaisivat, että vitut - mä en lähde tollaiseen juhanipalmukisaan missään tapauksessa! Maalaan sellaista, mikä on mielestäni oikeasti hyvää. Jos sillä ei pärjää, niin ei voi mitään. Mutta säilyypä oma särmä ja ylpeys. Kyllä mä veikkaan, että tuomaristokin oppii pikkuhiljaa ulos latoaiheisisten taulujen maailmasta, kun sen eteen tuodaan muitakin ratkaisuja. On aika leimiä ja hyvin suomalaista ensin alistua yleislinjaan ja sitten narista siitä, että yleinen linja on perseestä.

 

[Jupe]

Tämä miespilluus tulee varmaan jatkossakin esille aina kun ei menestytä. Se on ymmärrettävää että kun ei pärjätä pelillisesti niin moni toivoo että pärjättäisiin edes kovuudessa jotta saisi sirkushuveja kansalle. Tällä kaudella ei ollut sitten kumpaakaan. Mitä nyt vähän Simo on räksyttänyt ja Melart halaillut maalin edessä. Eipä ole yllättävää ettei tämän suuntaisesta kirjoitettu tuossa pari vuotta sitten yhtään mitään ja eipä tuossa mestarijoukkueessa ollut järin paljoa sitä vanhan ajan kovuutta. Kankaanperä, siinäpä se ja tavoille opetteleva Melart. Petrell oli poikkeuksellisen hanakka taklaaja mutta Wärnin kaltaisia vääntäjiä on jo jokaisessa mestaruutta tavoittelevassa joukkueessa.

HIFK on brändinsä vanki on aika hyvä lause tähän yhteyteen. Mikäli se tarkoittaa tuota 70-80 luvun brändiä minkä moni tännekin kirjoittava vielä joten kuten muistaa ainakin historian kirjoista.

Myönnän että olen vähän kateellinen narrien poikkeuksellisen fyysiselle joukkueelle, mutta mun jääkiekkoymmärrys sallii sen ettei tuollaista joukkuetta ole välttämättä mahdollisuus kasata tarjolla olevista pelaajista, aika harvoin on jonossa potentiaalisia yli 190cm pakkeja parin ketjun verran ja tämä ei missään nimessä saa olla edellytys menestykselle, se voi olla edellytys rymistelylle mutta ei menestykselle ja HIFK on ensi sijaisesti liigassa menestyäkseen ja tämä on fakta. Viittaan edelliseen että ei HIFK 2011 ollut lähelläkään tuota fyysisyyttä ja narri sarjan jälkeen pyyhittiin jäätä Lukolla ja Bluusilla. Uskon että kaikki toimistolla sekä fanit olivat tyytyväisiä brändiin keväällä 2011 kun kannua nosti HIFK-ikonit Peltonen ja Kuhta, ja jos ei ollut niin sitten voi unohtaa nykykiekon ja kelailla vhs:ltä vanhoja 30-vuoden takaisia matseja.

_

 

[JHag]

Jupe: Hyvä kirjoitus. Sen verran toteaisin, että kyllä mä reaaliajassakin sanoin, että Nokka Jalosen mestaruus ei tule jäämään sillä tavalla historiaan kuin SW:n HIFK:n mykistävän fyysinen "brändikulta". HIFK oli keväällä -11 suhteellisen tyypillinen SM-liigan mestarijoukkue: SM-liigakultaa ei viedä ilman fyysisyyttä ja taitoa. Muuten Kalpa olisi ollut jo pidemmän aikaa mestari. Kyllä HIFK oli keväällä -11 fyysinenkin. Riittävän fyysinen mestariksi. Mutta ei mikään äärettömän fyysinen nippu. Meillä oli myös poikkeuksellista taitoa ja johtajuutta (MG, Hade, Ville) sekä huikea maalivahti. Pitkän laihan ajan jälkeen kevään -11 mestaruus maistui ja maistuu tosi hyvältä, mutta nyt kun siihenkin on saanut perspektiiviä, katse kääntyy yhä kauteen 97/98 ultimaalisena tavoitetilana.

 

[Dennis]

Pitkän laihan ajan jälkeen kevään -11 mestaruus maistui ja maistuu tosi hyvältä, mutta nyt kun siihenkin on saanut perspektiiviä, katse kääntyy yhä kauteen 97/98 ultimaalisena tavoitetilana.

HIFKlla mestaruuksia on tullut niin harvoin, että aika ehtii kullata paljon muistoja. Välillä tullut mietittyä sitä, että jos Jatkoaika olisi ollut nykymuodossaan olemassa kaudella 1997-98, niin minkäköhänlaista kommenttia täällä olisi saanut lukea, kun esim. Halkidis hävisi myllynsä sekä Teemu Riihijärvelle ja Darren Stolkille. Mitä tuon kauden aikaisia ja mestaruuden jälkeisiä kommentteja muistelee, niin kyllä silloinkin oli paljon pihlajanmarjoja syöneitä Old School -faneja, joille savolaisen kukkopojan järjestämä mestaruus maistui todella kitkerältä, eikä ollut mitään verrattuna 60-luvun lopun ja 80-luvun alun mestaruuksiin.

Samalla tavoin vuoden 2011 saattaa olla monille nuoremman polven faneille "the Mestaruus", jos (/kun?) seuraavaa saadaan taas odotella ~10-15 vuotta. Hallilla on kuitenkin jo parikymppisiä faneja, joille vuoden 1998 mestaruus on samalla tavoin wanhan ajan legendaa, mitä Brewerin ajan mestaruus oli omalle ikäpolvelleni. Itsellä on selvät muistikuvat sekä 1998 mestaruudesta että 2011 mestaruudesta ja kyllä ne molemmat maistuivat helvetin makealta ja vastaavasti "Mälkiän sonnilauma", Penan paluut penkin taakse ja Alpon aika HIFKssa saavat vieläkin aikaan puistatuksia, vaikka noihin hetkiin osaakin jo suhtautua myös huumorilla. HIFK seurana ei kuitenkaan voi lähteä ohjaamaan toimintaansa sen mukaan, että Jatkoajan kiihkofaniporukka saa lisämateriaalia ÄTPPOMK- ja kipinäpäivystys-tyylisiin hassutteluihin. Ihan viihdyttäviähän ne sinänsä on, mutta bisneksen kannalta varsin huonoja asioita.

 

[Js11]

Jupe: Hyvä kirjoitus. Sen verran toteaisin, että kyllä mä reaaliajassakin sanoin, että Nokka Jalosen mestaruus ei tule jäämään sillä tavalla historiaan kuin SW:n HIFK:n mykistävän fyysinen "brändikulta". HIFK oli keväällä -11 suhteellisen tyypillinen SM-liigan mestarijoukkue: SM-liigakultaa ei viedä ilman fyysisyyttä ja taitoa. Muuten Kalpa olisi ollut jo pidemmän aikaa mestari. Kyllä HIFK oli keväällä -11 fyysinenkin. Riittävän fyysinen mestariksi. Mutta ei mikään äärettömän fyysinen nippu. Meillä oli myös poikkeuksellista taitoa ja johtajuutta (MG, Hade, Ville) sekä huikea maalivahti. Pitkän laihan ajan jälkeen kevään -11 mestaruus maistui ja maistuu tosi hyvältä, mutta nyt kun siihenkin on saanut perspektiiviä, katse kääntyy yhä kauteen 97/98 ultimaalisena tavoitetilana.

Olen kyllä eri mieltä siinä että 98 jengi olisi ollut "mykistävän fyysinen" verrattuna 11 jengiin. Se oli lahjakkuudeltaan mykistävä jengi verrattuna mihinkään myöhempään. Mutta jos muistelee sitä nimilistaa niin Ruutu teki ylilyöntejä, Halkidis tappeli ainakin kerran ja Jere oli kova taklaamaan, mutta muutenhan se jengi ei ollut mitenkään "mykistävän fyysinen".

Väitän että aika on kullannut muistot fyysisyyden suhteen.

Runkosarjassa otetuissa jäähyissä oli eroa mutta ei mitenkään valtavasti (Ruutu yksin vastasi 166 minuutista vuonna 98):
HIFK 98: 54 ottelua ja 958min
HIFK 11: 60 ottelua ja 902min

Edit:
Luulen että 98 joukkueen "fyysisyys" osittain perustuu siihen että joukkue oli niin värikäs. Caloun, Jokinen, Karalahti, Ruutu ja Ruuttu esimerkiksi olivat kaikki isoja persoonia. Lisäksi niin moni pelaaja kyseisestä jengistä on tehnyt ison NHL uran kuten Ruutu, Jokinen, Timonen, Rafalski, Thomas, Ruuttu jne.

 

[Jupe]

Pitkän laihan ajan jälkeen kevään -11 mestaruus maistui ja maistuu tosi hyvältä, mutta nyt kun siihenkin on saanut perspektiiviä, katse kääntyy yhä kauteen 97/98 ultimaalisena tavoitetilana.

Ymmärrän mitä ajat takaa. HIFK:lla on tosin ollut mestaruuksia sen verran harvassa nyt viimeisen 30 vuoden aikana että uskon itse pelinkin jo muuttuneen mestaruuksien välillä. Siihen nähden 2011 fyysisyys ja taito on mun mielestä ihan kelpo luokkaa nykybrändille, 2011 nelosketjun vääntö, voima ja maalit pleijareissa on sitä tämän päivän kovuutta joka tuottaa tulosta.

_

 

[Swearengen]

Väitän että aika on kullannut muistot fyysisyyden suhteen.

Varmaan näin, mutta Ruudun, Halkidiksen ja Karalahden lisäksi 98-IFK sisälsi paljon peruskovuutta: Christian Ruuttu, Marko Tuomainen, Kaj Linna ja Toni Sihvonen olivat kaikki sopivalla tavalla likaisia pelaajia ja pelasivat S&W aikaan fyysisesti. Eikä savolainen kukkopoika Olli Jokinenkaan mikään pehmä pelaaja koskaan ole ollut. Siihen päälle tämä nykyinen tuomarin irkivkuva Tom Laaksonen, joka oli kuitenkin pelaajana jonkinlainen nyrkkipeloite.

Kyllä itsekin naapurista muistan 98-IFK:n paitsi poikkeuksellisen lahjakkaana niin myös sellaisena SM-liigan tarkkislaumana, jonka kanssa piti olla varuillaan.

 

[COLHC1980]

Kyllä itsekin naapurista muistan 98-IFK:n paitsi poikkeuksellisen lahjakkaana niin myös sellaisena SM-liigan tarkkislaumana, jonka kanssa piti olla varuillaan.

Tuo Tarkkislauma kuvaa minusta parhaiten IFK:ta 97/98, muistelen, että sillä nimellä sitä kutsuttiin jo tuolloin.

IFK:lla tosiaan oli näitä taklauspeliin=kovaan peliin kykeneviä jamppoja (ei Tuomisia) paljon. Oikeastaan silkkikäsitaiteilijoita oli tuossa joukkueessa vain Caloun, Davidsson ja varauksin Rafalski sekä Timonen. Kaksi viimeisintä tosin olivat lihaksikkaita jässiköitä ja tarvittaessa käyttivät kroppaansa myös fyysisyyteen.

 

[Swearengen]

Tuo Tarkkislauma kuvaa minusta parhaiten IFK:ta 97/98, muistelen, että sillä nimellä sitä kutsuttiin jo tuolloin.

IFK:lla tosiaan oli näitä taklauspeliin=kovaan peliin kykeneviä jamppoja (ei Tuomisia) paljon.

Unohdin 98-IFK:n listalta vielä Santeri Heiskasen. Diggasin tuosta rottanaamasta Jokereissa. Kokoa ei ollut paljon, mutta monipuolinen ja erittäin kovaluinen agitaattori. Jos multa kysytään, niin joka jengissä saisi olla mausteena täysiä vittupäitä (ruutuja, komaroveja, heiskasia, niemisiä, pikkaraisia), jota kaikki vastustajat vihaavat. Ovat kuitenkin lähes poikeuksetta myös fyysisiä, vaikka sitä kovuutta ei tietysti vastustajat halua tunnustaakaan.

 

[Cobol]

Luulen että 98 joukkueen "fyysisyys" osittain perustuu siihen että joukkue oli niin värikäs.

HIFK-98 "fyysisyys" perustui yksinkertaisesti siihen että joukkue pelasi fyysisesti. Siihen aikaan sai vielä taklata ja sitä pidettiin jopa suotavana. Tuosta joukkueesta löytyi paljon taklausvoimaa (jonka edellytyksenä on AINA riittävä luistelu). HIFK-98 oli hyvin koottu sillä käsiä löytyi vähintään samassa suhteessa kuin taklausvoimaa ja oli pelaajia, jotka olivat erinomaisia molemmissa (Karalahti, Jokinen, JRuutu, jopa Linna).

 

[Tadu]

Ei kannata myöskään unohtaa, että 98-joukkueessa oli mukana harvinaisen päteviä nuoria urallaan eteenpäin vasta pyrkiviä pelaajia, joiden palkat eivät todennäköisesti olleet kovinkaan korkeat. Jos tällaisia erittäin päteviä "junioreita" ei omasta takaa löydy, on huippujoukkueen kasaaminen tyhjästä erittäin kallista ja lähes mahdotonta.

 

[JHag]

Mulla ei ole yhtään mitään sitä vastaan, että jollekin -11 mestaruus on The Mestaruus. Mun omissa faileissani se kalpenee -98 mestaruuden rinnalla, ei voi mitään. Sekin on hyvä pointti, että lätkä on muuttunut tuossa välissä ja tänäpäivänä joukkueen pitää olla totaalisen hyvä kokonaisuus voittaakseen mestaruuden: fyysisys, taito, kunto, kunnonajoitus, henkinen tila jne. Pelkällä ryminällä ei tule kultaa, eikä pelkällä taidolla (sorry Kuopio, Kalpalle jää taas luu käteen). Jypin viimekeväinen mestaruus tuli vastaavalla totaalikiekolla kuin HIFK:n vuotta aikaisemmin. Jokerit tällä kaudella on pirun lähellä näiden päivien ihannejoukkuetta: taito, fyysisyys, kunto ja kantti. Mikään puoli näistä ei ole selkeä ykkönen, mutta kaikki on hallussa. Ihan kuten Jypillä viime keväänä ja HIFK:lla vuotta aiemmin.

 

[Cobol]

Ei kannata myöskään unohtaa, että 98-joukkueessa oli mukana harvinaisen päteviä nuoria urallaan eteenpäin vasta pyrkiviä pelaajia, joiden palkat eivät todennäköisesti olleet kovinkaan korkeat. Jos tällaisia erittäin päteviä "junioreita" ei omasta takaa löydy, on huippujoukkueen kasaaminen tyhjästä erittäin kallista ja lähes mahdotonta.

Juuri näin. Kekäläisen kasaama 2013 Jokerit muistuttaa niin paljon kuin nykysäännöin ja rahoin on mahdollista Kekäläisen HIFK:ta 1998. Kekäläisen osaaminen näkyy siinä, että hän on pystynyt yhdistämään fyysisyyden ja luistelun, kokemuksen ja nuoruuden sekä käytettävissä olevan budjetin oikealla tavalla. Edes kahden tontillaan tärkeän palasen (Eaves ja Winchester) puuttuminen ei ole menestyksen este kuten ei olisi ollut 2-3 avainepelaajan puuttuminen playoffeista 1999 HIFK:ssakaan.

Jos HIFK:ssa kaikki menee hyvin, Summasen kanssa HIFK pystyy kasaamaan brändipohjaisen voittajatiimin 2-3 vuodessa.

 

[Swearengen]

Ei kannata myöskään unohtaa, että 98-joukkueessa oli mukana harvinaisen päteviä nuoria urallaan eteenpäin vasta pyrkiviä pelaajia, joiden palkat eivät todennäköisesti olleet kovinkaan korkeat.

Menee ohi Hikin miespilluilun analysoinnista, mutta totta. Esimerkiksi Tim Thomas, Kimmo Timonen, Brian Rafalski, Jere Karalahti ja Jarkko Ruutu eivät 1998 olleet markkina-arvoltaan järeää kaliiperia. Ilman tietoa veikkaan suurimmat yksittäiset palkka-kulut menneen Christian Ruuttuun, Bob Halkidikseen, Jan Calouniin ja Johan Davdssoniin. OJ oli 98-keväällä bonuspelaaja, kun alku ei Änärissä natsannut. Luultavasti liksankin maksoi LA Kings?

 

[Dennis]

Menee ohi miespilluilun analysoinnista, mutta totta. Esimerkiksi Tim Thomas, Kimmo Timonen, Brian Rafalski, Jere Karalahti ja Jarkko Ruutu eivät 1998 olleet markkina-arvoltaan järeää kaliiperia.

Markkina-arvoa alensi esim. Rafalskin ja Timosen osalta se, että tuolloin NHLssä elettiin viimeisiä hetkiä sen suhteen, että em. herrat olivat mukamas auttamatta liian pieniä ja epäfyysisiä isoon liigaan. Tosin, molemmat herrat olivat tehneet jo kovaa jälkeä liigassa ja tuskin he ihan pikkupalkalla joutuivat pelaamaan. Fränkkihän sitä jaksoi kiukutella, kun mestaruuskausi tuolloin tuotti 500.000mk tappiota, mikä oli täysin ennenkuulumatonta HIFKlle. Fränkin tapa oli pitää talous kunnossa mallilla "katsojakeskiarvo 5.500, kakkossentteriksi Tero Hämäläinen"

 

[Stigu]

Juuri näin. Kekäläisen kasaama 2013 Jokerit muistuttaa niin paljon kuin nykysäännöin ja rahoin on mahdollista Kekäläisen HIFK:ta 1998. ....

Jos HIFK:ssa kaikki menee hyvin, Summasen kanssa HIFK pystyy kasaamaan brändipohjaisen voittajatiimin 2-3 vuodessa.

Täysin samaa mieltä tuosta alkuosasta: Keklu kokosi Ilmalaan vuoden 2013 version kauden 1998 IFK:sta. Ja on erittäin todennäköistä, ettei tuota jengiä pysäytä mikään.

Tuosta Summasesta ja brändikiekosta olen hieman eri mieltä. Summanenhan on prosenttikiekon ystävä, ja on olemassa erittäin suuri todennäköisyys, että Raimokin on hieman seestynyt vuosien saatossa ja ajattelee hieman eri tavalla pelistä. Raato on tosiaan hullu nero, ja arvostan häntä valmentajana, mutta melkein uskaltaisin sanoa, että mitään 1998 look-a-like jengejä ei Raato ryhdy kasaamaan, ennemminkin ne saattavat muistuttaa jotain Kalpan pörriäisjengejä. Toki uskon että Raato pitää kyllä huolen siitä, että esim. 01.09 kaltaiset häpeälliset nöyryytykset eivät toistu.

 

[JHag]

Täysin samaa mieltä tuosta alkuosasta: Keklu kokosi Ilmalaan vuoden 2013 version kauden 1998 IFK:sta. Ja on erittäin todennäköistä, ettei tuota jengiä pysäytä mikään.

Liityn myöskin tähän samanmielisten joukkoon. Tämä on yleinen hymyilynaihe lätkäbisneksessä: Hjallis lyö Kekäläisellä (ex-HIFK) HIFK:n ja käyttää siihen HIFK:n omia aseita. Mutta hei, se olisi ollut ihan sallittua Nyballekin koota fyysinen, taitava ja kuntopohjaltaan hyvä joukkue, jolla on meritoitunut valmentaja. Tuo listaus ei aivan toteutunut, kun katsoo tämän kauden joukkuetta. Kaikki kunnia aina loistavalle Kimmo Kuhdalle, mutta eikö muuta jengiä vituta, että 37-vuotias on joukkueen nopein hyökkääjä? No, poislukien Leinonen. Ja Kibe ei ole vuosien varrella nopeutunut. 2011-jengissä hän oli liikkeeltään ylempää keskikastia. Nyt sama jätkä on nopein. Hyvin pelattu.

 

[stroh80]

Kaikki kunnia aina loistavalle Kimmo Kuhdalle, mutta eikö muuta jengiä vituta, että 37-vuotias on joukkueen nopein hyökkääjä?

Ei vituttaisi läheskään niin paljon jollei samalla tuntuisi, että Paloposti on myös jengin fyysisin, taitavin ja kovakuntoisin pelaaja. Tämän kauden joukkueesta kyllä puuttuu kärkiosaaminen ihan täysin. Täynnä seiska miikan keskiarvoja jotka ovat tulleet vielä niin, että jokaisesta aineesta otetaan kasi paitsi fyysisyys josta saadaan vitonen.

 

[frozen]

Ei ehkä pitäis lähteä noihin provoihin mukaan, mutta siis pitääkö joku tosiaan 2002 vuoden jengiä sinä ainoana oikeana IFK:na. Jonni Vauhkonen, Sandy Moger, Aigars Cipruss, Podkonicky, Grünn, Kolehmainen, yms. Jengi jolla on kokoa, mutta ei liikettä eikä taitoa. Eikä siten edes fyysisyyttäkään.

Mulle toi jengi on yks kaikkien aikojen säälittävimmistä ja edustaa kaikkein vähiten sitä mitä IFK mulle on. Mulle IFK on periksiantamattomuutta, johon kuuluu sekä taito että fyysisyys. Mutta aina tähdätään voittoon. Se että Moberg ei kyennyt rakentamaan joukkuetta tuon mukaan ja joutui brändäämään Hesperian aikoihin sloganin "kutinaa ja sähläystä" jonka mukaan ei voittaa tarvinnut kunhan vain Hesperiassa sängyt rytkyivät, on sitten eri asia.

Toki 2000-luvun edesottamukset vaikuttavat siihen miten IFK:hon suhtautuu, ja edarius on ollut asia joka siihen kuuluu ja paljon vitsejäkin aiheesta on saatu. Mutta se ei ainakaan mulle edusta sitä ideaalista IFK:ta. Tottakai haluan että IFK pelaa kovaa, mutta jos haluaa nähdä pelkkää nyrkkiräpellystä, niin sitten UFC:n pariin. HIFK:n lätkäjengi keskittyköön ensisijaisesti pelaamaan lätkää. Se saa ja pitääkin olla tyyliltään mahdollisuuksien mukaan fyysistä, mutta kuitenkin sen mukaan että ensisijainen tavoite on voittaa matsit eikä uhitella turhaantuneina siitä ettei itse osata pelata.

Jotain ilmeisesti harmittaa että HIFK:ssa on pelannut sellaisia legendoja kuin Pepe Lehtonen, Kimmo Kuhta, Hagman, Murto, Peltoset yms. Hehän eivät ole tunnettuja fyysisestä pelistä, mutta ovat sitten joidenkin harmiksi ratkaisseet niitä harvoja mestaruuksia meille.

 

[Flip#51]

IFK:n brändi, sitkeässä elävä mielikuva poikkeuksellisen ilkeästä ja kovaa pelaavasta joukkueesta, on mielenkiintoinen aihe.

Ensiksi täytyy sanoa, etten ole ollut näkemässä niitä "vanhoja hyviä aikojanne", vaan 80-luvun lopulla syntyneenä mun lätkämuistini alkaa jostain 90-luvulta. Ysärillä HIFK jäi osaltani vähän paitsioon, kun TPS:n rooli Jokerien päävastuksena oli sen verran vahva, mutta vuosituhannen vaihteen tienoilla tämä Stadin kamppailukin alkoi kiinnostaa. Okei, 99-02 mestaruudet menivät edelleen samoille jengeille (TPS 3, Jokerit 1), mutta IFK:kin oli ehtinyt voittaa välissä ja molemmat 90-luvun jättiläisistä alkoivat hiipua.

Kun mietin HIFK:n kovuutta 2000-luvulta eteenpäin, ei jengeistänne ole koskaan puuttunut fyysisiä pelaajia ja kovia taklaajia. Fanien mylvintä karvaajan lähestyessä pakkia on saanut heppoisemmankin profiilin pelaajia viemään niitit loppuun saakka. Päällimmäisenä mulle tulee kuitenkin tältä ajanjaksolta IFK:n kovuudesta mieleen keinotekoinen rähinähenki ja tappelut: jos peli ei kulje, esiinnytään sitten ainakin kentän kovimpina ja aloitetaan joukkoflaidis matsin lopussa. Murjotaan, jos ei pärjätä. On ollut tärkeää, että IFK:n riveissä on liigan kovin tappelija. Sivuhuomiona sanottakoon, että Jokerit on vähän kussut HIFK:n muroihin tässä asiassa, kun muuten usein "kiltistä" jengistä on löytynyt esimerkiksi Helenius, Norton ja VandenBussche, jotka ovat olleet aika kovia paloja purtavaksi. Ainoastaan Vopat höykytti Kankaanperää aikanaan, muuten on ollut hiljaisempaa. On jopa vähän koomista, miten IFK roudasi Ustrnulin ja Brennanin liigaan aika puhtaasti tarkoituksenaan löytää Heleniuksen kukistaja. Joka tapauksessa, kovuus on ollut enemmän sekoilua ja menestyksen korviketta kuin hyvä lisä toimivaan palettiin.

Pikakelauksella nykypäivään. Kovan pelin edustajat joukkueessanne - Liivik, Melart ja kumppanit - ovat suunnilleen meikäläisen ikäluokkaa. Pelaajia, jotka tietysti tiedostavat seuran historian lukemansa ja kuulemansa kautta, mutta jotka ovat omin silmin todistaneet vain lähinnä yllä kuvailemaani. He tiedostavat pelaavansa jengissä, jonka tulee olla iso, paha ja kova, mutta heidän kokemuksensa kovuudesta, joka saa vastustajat pelkäämään ja sillä tavoin auttaa omia menestymään, ovat yhtä lailla olemattomat kuin minulla. He suhtautuvat IFK:hon ehkä jopa hitusella faniutta, 100% ammattimaisuuden sijaan, laittavat imagoa menestymisen eteen. Toki kundit osaavat pelata "oikeaakin" kovaa peliä, mutta paljon on energiaa mennyt sekoilemiseen.

Mielestäni Liivik on hyvä esimerkki. Miehellä on hirveä halu olla kentällä kova ja "ifk", mutta kaikesta huokuu se, ettei hänellä ole oikeastaan mitään aavistusta, kuinka tehdä se. Seurauksena on sitten jotain third man inejä, älyttömiä huuteluja ja tappeluiden hakemista. Siviilihabituksestakin huokuu tietty tarve esiintyä coolina IFK:n jätkänä. Tiettyä edariutta, kai.

Sitten on helmiä, kuten Lennart Petrell. Raudan luja pelaaja. Yksi parhaista taklaajista, jonka olen nähnyt liigassa pelaavan, eikä kaihda fyysistä peliä pätkääkään. Siinä on sitä HIFK-henkeä, johon se brändikin nojaa. Puolustaja pyrkii takuuvarmasti pelaamaan kiekon mahdollisimman nopeasti pois, kun näkee #32 tulevan kohti. Tiivistettynä, pelityyli saa pakin pelkäämään. Katsomossakin vitutti, kun tiesi, että teidän faninne saa haluamanne taklauksen, kohde todennäköisesti notkahtaa jään pintaan ja IFK saa hengen päälle, pahimmassa tapauksessa kiekonkin haltuunsa. Tarvittiinko siihen nyrkkejä, huutelua tai makeilua siviilissä? Ei.

Ongelma on siinä, että petrellejä ei kasva puussa, varsinkaan Suomessa, ja heidän saappaitaan laitetaan täyttämään liivikkejä. Brändi tuo rahaa kassaan, mutta on samalla rasite urheilulliselle menestykselle. Aika ajoin löytyy henkilöitä, jotka saavat sekä kovan että voittavan pelityylin kulkemaan käsi kädessä ja silloin tuloksena on menestystä. Sitten paletti taas hajoaa käsiin ja odotellaan uutta messiasta.

 

[frozen]

Kaikki kunnia aina loistavalle Kimmo Kuhdalle, mutta eikö muuta jengiä vituta, että 37-vuotias on joukkueen nopein hyökkääjä? No, poislukien Leinonen. Ja Kibe ei ole vuosien varrella nopeutunut. 2011-jengissä hän oli liikkeeltään ylempää keskikastia. Nyt sama jätkä on nopein. Hyvin pelattu.

Leinonen taitaa kaiken lisäksi 152cm pituudellaan olla sm-liigan kaikkien aikojen pienin pelaaja, ja silti ylivoimaisesti jengin fyysisin. Mutta se vaan kuvaa hyvin sitä faktaa, että ilman liikettä ei ole fyysisyyttä. Ja Leinonen on Kiben ohella ainoa, jolta tässä jengissä löytyy jalat.

edit. Flip51:ltä hyvää analysointia tilanteesta, ja melkein kaiken voisin allekirjoittaa.

 

[Jupe]

Juuri näin. Kekäläisen kasaama 2013 Jokerit muistuttaa niin paljon kuin nykysäännöin ja rahoin on mahdollista Kekäläisen HIFK:ta 1998. Kekäläisen osaaminen näkyy siinä, että hän on pystynyt yhdistämään fyysisyyden ja luistelun, kokemuksen ja nuoruuden sekä käytettävissä olevan budjetin oikealla tavalla.

Vähintään yhtä paljon vaikuttaa Jokerien menestykseen omien junioreiden kasvaminen edustusjoukkueelle hyödyllisiksi pelaajiksi kuin Kekäläisen "haut", jos ei Keklun meriiteiksi lasketa sitä ettei päästänyt lahjakkaita junioreja lähtemään seurasta ja jokin muu UTJ kenties olisi vaihtanut niitä tsekin liigassa huhupuheiden perusteella hyvin esiintyneisiin pelaajiin. Toki Keklun piikkiin voidaan muutama laadukas haku laittaa mutta ei sovi unohtaa niitä omia kasvatteja joita on joukkueen avainrooleissa varmaan noin 10 pelaajaa.

En näe tämän hetken HIFK:ssa läheskään yhtä laajaa omaa pohjaa, ei se ollut sitä edes 2011. Oma vahva juniorituotanto jonka kehitys jatkuu edustusjoukkueeseen saakka on edellytys jatkuvuudelle, seurauskollisuudelle, sille brändille. Seuraavan kerran kun meillä edustuskelpoisia junioritoiminnan kasvatteja ja IFK-ikoneja se 10kpl rosterissa niin uskon pelin olevan erinäköistä ja voidaan unohtaa nämä miespilluudet ja lukita ketju.

_

 

[Cobol]

Vähintään yhtä paljon vaikuttaa Jokerien menestykseen omien junioreiden kasvaminen edustusjoukkueelle hyödyllisiksi pelaajiksi kuin Kekäläisen "haut", jos ei Keklun meriiteiksi lasketa sitä ettei päästänyt lahjakkaita junioreja lähtemään seurasta ja jokin muu UTJ kenties olisi vaihtanut niitä tsekin liigassa huhupuheiden perusteella hyvin esiintyneisiin pelaajiin. Toki Keklun piikkiin voidaan muutama laadukas haku laittaa mutta ei sovi unohtaa niitä omia kasvatteja joita on joukkueen avainrooleissa varmaan noin 10 pelaajaa.
_

Asiaa. Virmanen & Hjallis olivat tunnettuja siitä, että jokainen kausi oli Omat Pojat Vol X, mutta kauden alusssa melkein kaikki juniorit syrjäytettiin ja kauden lopulla viimeisetkin junnut korvattiin ex-NHL pelaajilla joiden todellinen motiivi tulla Jokereihin oli päästä pakoon vaimoa ja saada nuorempaa pillua Suomessa. Kekäläinen muutti tämän täydellisesti.

Palataan HIFK:hon. Jokereissa oli noin 10 vuoden jakso jolloin omista junnuista nousi Jokerien liigajoukkueeseen vain Kalteva. Muut sössittiin maakuntiin. Toki parhaista parhaat NHL:ään. HIFK:n tilanne ei ole läheskään yhtä vakava. HIFK nousee muutakin kuin Stadin ykköseksi jos valmennus ja urheilupuolen taustajoukot pelaavat kortit oikein. Siihen menee se 2-3 vuotta - ehkä hyvältä tiimiltä vain 2 vuotta koska ette lähde niin syvältä.

Tarvitaan vain SM-liigan tasolla TOP-2 UTJ ja TOP-2 valmentaja. Molemmilla isoin mahdollinen päätösvalta alaspäin. Se muu puoli HIFK:lla on jo kunnossa mm. Everin johdolla.

 

[JHag]

edit. Flip51:ltä hyvää analysointia tilanteesta, ja melkein kaiken voisin allekirjoittaa.

Oli hyvää settiä. Kyllä Ilmalassakin osataan. Kaikki keskustelu (ja nyt tarkoitan keskustelua, en provoilua) kulminoituu siihen, että HIFK:lla on täydet mahdollisuudet tuottaa brändin näköistä menestyvää jääkiekkoa laittamalla taustat kuntoon. Multa löytyy luottoa Everiin, jota saamme kiittää siitä, että Raato on valmentajamme. Nyt täytyy tehdä seuraava peliliike ja hankkia osaava utj. Siitä se lähtee.

HIFK:n tämän kauden nopeimmat ja fyysisimmät: Kimmo Kuhta 77v, Toni Leinonen 152 cm sekä Martti Järventie, 79v. Joista viimeksimainittu on lainassa Ilveksestä, vieläkin huonommasta joukkueesta kuin HIFK. Miälenvikasta scouttandeerosta.