Vieläkin muistelen lämmöllä sitä kun Shedden supatti ohjeet Lostedtille turussa. Eikä mennyt kauaa kun kuittivihko kaivettiin esiin.
Omat onnenkyyneleet tämän tapahtuman jälkeen onkin kerennyt kuivua ja vaihtua tuskan ja vitutuksen kyyneliksi ja myötähäpeäksi, useasti. Hävettää tän jengin tämän iltainen housuun paskantaminen ja taka-askeleet, hävettää niin saatanasti.
Sarkasmia oli. Mä haluaisin että mun IFK:ta ei ikinä, ikinä viedä fyysisyydessä etenkään himassa. Syvää häpeää tunsin eilen ja kruununa vielä se tepsin toisen erän tasoitusmaali. Meidän ison ja kovin pelaaja ajetaan seinille ja heitellään vielä pitkin jäätä vastustajan isomman poliisipäällikön toimesta ja koko joukkueella lörähtää ämpärillinen housuun. Käsittämätöntä. Mä haluan taklauksia ja sitä että näytetään kenen talossa ollaan. Kuka on isäntä. Ei mitään turhanpäiväisiä tappeluita, vaan reilua fyysisyyttä sekä omien puolustamista. Mieleen muistui vielä se kolmannen erän Taposen tökkimiset, helvetti kun tuntuu pahalta. Jos ja kun tämä johtuu valmentajasta, niin Ville vittuun ja äkkiä.
Uskomatonta paskaa. Melartillakin on vissiin "tappelukielto" niinkuin piilolinssinetsijällä narreissa aikoinaan.
Nämä tappelukiellot olivat naurettavia,
Lädä on jo kerran aikaisemmin tapellut Lauridsenin kanssa, ei selvästikään halunut olla missään tekemisissä enää.
