Jos HIFK voittaisi mestaruuden kerran kymmenessä vuodessa, voisin elää sen kanssa. En olisi tyytyväinen enkä kokisi ylemmyydentuntoa, mutta kykenisin silloin edes jotenkin perustelemaan ajankäyttöäni tähän nelikirjaimiseen faunaan ja betonikappaleeseen.
HIFK tarjoaa tällä hetkellä yhtä paljon koettavaa ja uutta nähtävää kuin takatalvi. Tiedän kesän vielä koittavan, mutta sen pitäisi olla täällä useammin kuin kaksi kertaa reilussa 40 vuodessa.
Jos toiminnan tasoa parannettaisiin joka sektorilla, kesä myös koittaisi useammin. Vuosikaudet silmät on kuitenkin ummistettu, vaikka aurinko ei ole paistanut. Nordiksen käytävissä on niin paljon hometta, että siellä kulkeva lopettaa ajattelemisen.
Pelissä käydään kuin isomummin hautakivellä tapaninpäivänä. Ei innosta, vaan tärkeiden muistojen takia. Jos HIFK ei nyt ala petrata, sukupolvet kuolevat ja muistot näivettyvät.
Sitten ei ole enää edes hautakivellä kävijöitä.