Tulikin tästä mieleeni.
Nuorempana iskin silmäni erääseen näpsäkkään neitoon, jolla oli niin hyvä takapuskuri, että en ole tähänkään päivään mennessä yhtä pyöreää ja kiinteää persikkaa nähnyt. Edes Jallussa tai kuntosalilla.
Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla panin merkille, että tämä naarashenkilö ei ole helpoimmasta päästä. Jos ilkeästi saa sanoa, niin kyseessä oli melko sekopäinen tapaus. Ei minkäänlaista huumorintajua, kaikki otettiin henkilökohtaisesti. Joka toisen lauseen jälkeen suuttui jostain, jota sai sitten serenaadeilla sun muilla sovitella. Ei ihan oikeasti oikein osannut muuta tehdäkään kuin nälviä ja vittuilla hyppysellisellä narsismia höystettynä.
Silti se jaksoi kylässä käydä. Ja nuori ori ei lannistunut. Olisiko se nyt kolmas vai neljäs tapaamiskerta ollut, kun aparaattia katsellen sohvalla löhöiltiin ja päätettiin siirtyä makkarin puolelle. Hän sitten päätti siinä, että minun pitää häntä jalkovälistä sormeilla. Kyllähän se allekirjoittaneelle passasi, siitähän yleensä pääsee hyvällä prosentilla itse aktiin.
Tyttö päätti kuitenkin vilkaista ensin sormia, ja etusormen päästä löytyi känsä. Niin kuin jokaisella nuorella itseään kunnioittavalla työtä tekevällä miehellä kuuluikin olla.
No siinähän tulikin sitten melkoinen checkpointti, ei kelvannut sellaisella ”syöpäkädellä” tätä tehtävää toimittaa. Joku tauti sen täytyi olla. Oikein inho näkyi kasvoilta. Sitten tuli kompromissiehdotus neidolta, piti laittaa kortsu sormeen. No siinä pidättelin naurua ja ihmetyksen tunnetta, mutta suostuin kuitenkin. Ei siinä mitään, kääräisin kortongin etusormen ja keskarin päälle, ja tein sen minkä pystyin. Aukesivat ne sitten taivaan portit myös omalle nautinnolle, tietenkin kortsun kanssa, mutta siihenkin piti käyttää jo uutta. Sain homman hoidettua ja molemmat vaikuttivat ihan tyytyväisiltä ja laitoin tytön kotiin kun alkoi kellokin olla jo sata.
Kun ovi kolahti istahdin sohvalle ja minuutin mietiskelin, että mitäköhän vittua juuri tapahtui. Sitten alkoi naurattaa. Sen jälkeen ei kyseisen tytön kanssa sitten enää nähtykään.
Kaverit jaksavat tästä edelleen muistuttaa, kun pitihän niille heti ensimmäisenä kertoa. Nyt kun olen ollut jo pari vuotta poikamiehenä, niin vanteella aina vain kun mahdollista. Terveydenhuolto hoitaa sitten loput.
