Tämmöisen tarinan bongasin naamakirjasta. Repesin huolella.
Ihmisiin ei voi enää luottaa. Kävin paikallisella R-kioskilla aikomuksenani lunastaa tulosvetovoittoni, 318 euroa.
Kävelin myyjän luo ja ojensin lapun hänelle. Murahdin myyjälle sanoen: "Katso, onko siinä mitään."
Myyjä oli noin 18-vuotias langanohut, täysin mustiin pukeutunut tyttö?
Yllään hänellä oli 69 eyes-paita, ...musta leveä hame sekä naama täynnä uistimia.
Tunnistin hänen kasvoistaan varmuudella Nils Master Spearheadin, Professorin, 18 grammaisen Utön, sekä Abu Reflex 12 grammaisen lipan.
Silmät oli meikattu tyyliin KGB-turmio ja hemoglobiini varmuudella alle 2 eli rankasti anemian puolella.
Naama oli värjätty aivan valkoiseksi. Tukka oli toisella puolella päätä epämääräinen sotku, toinen puoli oli kalju.
Kun olin ojentanut vetolappunihänelle, laahusti tämä ilmestys päätteelle ja kimitti ääni falsetissa:
"Ei voittoa, heitänkö lapun roskiin?"
Tämä toimitus kesti noin 1,5 sekuntia. Sanoin tälle sammakon ja päästäisen risteytymälle, että mitä vittua, siinähän on voitto.
Tyttö kalpeni entisestään sanoen:
" Sori, mää katoin tän väärin, onhan tässä voitto."
Sain rahat ja läksin ulospäin. Ovella tajusin, että vittu, minuahan yritettiin kusettaa.
Käännyin takaisin ja otin tätä vainajaa uistimesta kiinni ja karjuin niin kovaa kuin äänijänteeni kesti, että "saatanan kusettaja."
"Missä on johtaja, enkä tarkoita Pekka Siitointa."
Tytöltä lirahti pissi hameeseen. Hän alkoi itkeä ja kertoi saavansa potkut mikäli soitan.
Otin välittömästi Rautakirjan aluejohtajaan yhteyttä ja kerroin tapahtuneen. Tytön työsuhde sanottiin purettavan välittömästi.
Herää kysymys miten monta veikkausvoittoa tämä zombie ehti rullata?
Kunnollisen veronmaksajan veikkausvoitot luonnollisesti menivät lyhentämättöminä amfetamiiniin ja Tip-Top kumiliimaan.
Mutta paras osa on vielä kertomatta.
Tämä olmin ja paviaanin sekasikiö oli ehtinyt jossain vaiheessa soittaa "Makelle", ilmeisesti joku kulissipoikaystävä.
Menin autolle kun tämä "Make" tuli piipittämään koko 174 senttisessä ja 51 kiloisessa varressaan, että:
"Vittu jätkä, sut hoidetaan vielä."
Kiitin herraa Jeesusta tästä odottamattomasta tilanteesta ja nappasin hippiä pillistä kiinni. Tosin mitään ei tapahtunut.
Tiitiäisen kaula oli niin ohut, että vaikka kuinka puristin nyrkkiä kiinni, ei käteni riittänyt puristamaan pillistä paskoja housuun…
Ajattelin, että vanhassa vara parempi, kieräytin kämmeneni letin ympärille ja pyöritin pirikuukkelia pitkin pihaa.
Lopuksi voimakas survaisu Doc Martens-bootsilla nilväisen nivusiin ja piiperö oli veltto.
Säikähdin, että olen syyllistynyt ainakin eläinsuojelurikkomukseen ja katoin jätkää tarkemmin ja kas, kas.
Molopäällä oli T-paita jossa luki Vantaan Kickboxing.
Tässä vaiheessa löin isolohkon käyntiin ja virkavalta tuli hetken päästä paikalle.
Jetsonit tekivät nopean tilannearvioinnin ja porukassa tuumattiin, että äkillinen, voimakas tuulenpuuska on saattanut heittää hipin ketoon ja sitä kautta olivat vammat syntyneet.
Selkisi vielä, että paviaanilla oli neljän kuukauden muunto päällä ja eikun lusimaan. Totesimme yhdessä, että oikeus on voittanut.
Terv voimakyykkääjä, melkein sumutettu.
P.S. Nykyrokki tuhoaa nuorison. Kun minä olin nuori, niin silloin vain naitiin, ryypättiin ja tapeltiin. Ja voimailtiin.
Olen monesti miettinyt paljonkohan Anssi Kela tai Ville Valo nostavat penkistä ….
Nykyaines on pehmeetä.