Nauran ja raskaasti naurankin eräälle hyvälle tuttavalleni, joka osoitti viime yönä hieman päihtyneenä tekemänsä fillarireissun aikana melkoisen omaperäistä ongelmanratkaisukykyä.
Kyseinen erikoismies oli onnistunut möhlimään housujensa oikean lahkeen polkupyöränsä rattaiden ja ketjujen sekaan sillä seurauksella, ettei vaatekappale irronnut kovallakaan repimisellä ja riuhtomisella, vaan kiinni oli ja pysyi.
Koska talutushommatkaan eivät onnistuneet koiven ollessa ns. jumissa, eikä housujen riisuminen kohtalaisen vilkkaalla asuinalueella oikein tullut kysymykseen, oli turvauduttava kovaan ratkaisuun, joka sillä hetkellä oli tuntunut erinomaiselta: tuleen ja sen polttaviin ominaisuuksiin.
Heppu oli sitten kaivanut taskustaan sytkärin ja yrittänyt sen liekillä kangasta varovasti polttamalla päästä ikävästä pinteestään. Valitettavasti tämä eri kangaslaatujen ominaisuuksista hyvinkin pihalla oleva hahmo ei ollut a) etukäteen miettinyt, miten mahdolliset liekit saataisiin sammutettua ja b) tajunnut, että H&M-puljun reisitaskuhousut ovat melko sukkelasti palavaa materiaalia!
Noh, niinhän siinä sitten oli käynyt, että koko oikea lahje oli leimahtanut hetkessä ilmiliekkeihin. Kovasti läpsimällä ja hakkaamalla palo oli kuitenkin saatu sammutettua, eikä pahempia palovammojakaan kuulemma syntynyt, ja kaiken sähläyksen ohessa alaraajakin oli vapautunut jumituksestaan. Housujen oikea puolisko nyt paloi kuulemma ihan riekaleiksi, mutta pääseehän sitä onneksi etenemään ns. yksilahkeisenakin
Darwin Awardille ei tällä kertaa siis (ehkä valitettavasti...) aihetta löytynyt, mutta kyllä tuon tason nero tulisi jotenkin palkita, edes siitä että tuollaisella tahvoilulla saatiin ainakin meikäläinen nauramaan makeammin kuin aikoihin. Huh huh, sentään.