Ei, olet kyllä väärässä, mm. ne pastellit lasketteluasut ihan oikeasti edustivat absoluuttista huonoutta. Pörhötukat ja olkatoppaukset myös. Tuohon nähden 60-luku on ikääntynyt todella tyylikkäästi, kuten, outoa kyllä osin 70-lukukin. Sitten nämä pari myöhempää vuosikymmentä ovat melkoisen sirpaleisempia tyyliarvoiltaan - varmaan tulee jotain silmään osumaan (mikä se ruutugrunge-paita -juttukin oikein oli etc.?), mutta tuskin pystytään kilpailemaan 80-luvun totaalisen yhteinäismauttomuuden kanssa. Ja mitä surkeaa musiikkia...
Onpa sinulla nyt traumoja. Joka vuosikymmenessä on omat ns. hullunkurisuutensa, joita jälkipolvet nauravat tai inhoavat, tajuamatta, että heitä tullaan nauramaan ja inhoamaan yhtä lailla aikanaan.
Minä puolestani olen aina pitänyt ikävinä ja ankeina 1960- ja 1970-luvun suomalaisia värivalintoja, jotka tuntuivat vaihtelevan myrkynvihreästä vauvankakankeltaiseen, ja joilla "koristeltiin" esim. kaikki neuvolat, sairaalat, julkiset rakennukset ja tietysti myös vaatteet (ellei sitten ollut jotain "maripallo"-paitoja). Olihan kasarilinja välillä räikeää, mutta eiköhän se ollut ainakin Suomessa terve vastareaktio ankeille mattapintaisille ruskean, vihreän ja keltaisen pahimmille sävyille.
Hiusmuodin suhteen ritariässä- ja macgyver-tukat päihittävät koska tahansa nykyiset hipster-linjat, emo-hiuksista nyt puhumattakaan. Ei se takatukka sen ihmeellisempi malli ole kuin 60/70-lukujen Beatles-polkkatukatkaan miehillä. Aika aikaansa kutakin. Naisten supertupeeratut ja hiuslakan painosta notkuvat päät ovat tavallaan kornin näköisiä, mutta samanlaisia näkee välillä vieläkin.
Mitä musiikkiin tulee, niin tietääkseni koko vuosikymmenen ajan ei tehty yhteen muottiin ja yhteen nuottiin samaa, surkeaa musiikkia, kuten ei aiempina tai tulevinakaan vuosikymmeninä. 1980-luvulla tehtiin monta kaikkien aikojen parhaista populaarikulttuuriin kuuluvista levytyksistä. Yksinomaan vuosi 1986 on nykyhistorian parhaita:
* Slayer: Reign In Blood
* Metallica: Master Of Puppets
* Megadeth: Peace Sells
Käytännössä siis koko thrash metal -genre syntyi tuolloin. 1980-luvulla kokivat päivänvalon myös death metal sekä ensimmäiset uuden linjan black metal -yhtyeet, ja tietysti myös ns. goottirokin puolelta Sisters Of Mercyt ja vastaavat. Ja oli mitä mieltä oli Neumannista nykyisin, niin Suomi-rockissa Dingo oli erittäin kova sana. Nais- ja falsettivetoinen päivänpoppikin oli parempaa, Madonna ja Michael Jackson olivat kovassa vedossa. Lisäksi kuplettilaulaja Jaakko Teppo eli kulta-aikaansa 1980-luvulla.
Minä nauran 1970-luvun lopun pikkulapsena, 1980-luvun lapsena (ja 1990-luvun alun teininä) sille, että 1980-luvulle pitäisi muka nauraa. Enemmän on nauramista tai itkemistä 1990-luvussa ja myöhemmin tulleissa emo-homo-pandatukkaisissa hiippareissa.