Kentällisten muodostamisesta
Liitän neljä viestiäni tuolta "Hannu Aravirran Olympiavalinnat" -ketjusta tähän viestiketjuun yhdeksi viestiksi, koska ne tähän paremmin sopivat.
Olli Jokiselle soveltuvia pelipaikkoja joukkueessa on vain kaksi. Joko värjöttelemässä viltin alla penkin päässä tai ykkös/kakkosketjun (makuasia) sentterinä.
Mikäli Aravirta haluaa peluuttaa koko isänmaamme kolmea parasta hyökkäyspään jalopeuraa yhtä aikaa kentällä, ei Ollille luulisi käyttöä löytyvän. Leijonalauman marttyyri Sami Kapanen johtaa tällöin Suomen terävintä syömähammasta. Juha Ylönen on itsestään selvä kakkossentteri. Raipe Helmistä Aravirta taas peluuttanee kolmosessa. Jokinen ei ole parempi puolustava sentteri kuin Antti Aalto, joten keskushyökkääjävaunu on jo täyteen lastattu. Suomen kaikki laiturit ovat taatusti parempia vaihtoehtoja kuin Jokinen. "Päällikkö" siis nurkkaan palelemaan.
Toinen vaihtoehto on se, että Aravirta haluaa, kuten mainosti, kaksi oikeasti maalintekoon pystyvää vitjaa jäälle. En siis koe, että kolmikko, jossa pelaavat esimerkiksi Peltonen, Ylönen ja Kallio, tällainen olisi. Tässä tapauksessa on Olli Jokisella ratkaiseva rooli. Juha Ylönen kykenee hyökkäävään peliin, mutta tarvitsee siihen laiturin. Sami Kapanen tai Teemu Selänne ovat silloin mahdollisuudet. Sami Kapasen valitsisin itse. Puoltavana tekijänä on hieno yhteispeli Saksan MM-kisoissa. Selännekin tarvitsisi sentterin. Raipen alapää ei syty tarpeeksi nopeasti ja Aallolle ainoa järkevä paikka on nelosketjussa. Jäljelle jää vain Olli Jokinen. Ja mikä parasta, Olli on vastaava pantteri myös seurajoukkueessaan.
Mielestäni olisi siis järkevintä lähteä turnaukseen kahdella selkeästi hyökkäävällä ketjulla. Keskushyökkääjinä toimisivat siis Olli Jokinen ja Juha Ylönen. Perustelut Ollin pelipaikkaan ovat mainitut ylempänä. Juha Ylönen osoitti kypsyytensä jo Saksan MM-turneessa.
Laitahyökkääjistä varmoja maalintekotriojen leijonia ovat Sami Kapanen, Jere Lehtinen ja Teemu Selänne. Tomi Kallio, Juha Lind ja Ville Peltonen on kolmikko, josta puuttuva laituri olisi syytä ammentaa. Juha Ylönen ja Sami Kapanen pelasivat yhdessä vuoden -95 maailmanmestaruuskilpailuissa, silloin Raimo Helmisen laitahyökkääjinä. Myös Naganon olympiaturnauksessa samainen duo oli yhdessä. Maukkainta hedelmää parivaljakko tuotti viime kevään maailmanmestaruuskilpailuissa. Yhteistä harjoitteluaikaa ei ennen SLC:n olympiaturnausta Suomella ole juuri lainkaan, joten järkevintä onkin antaa kyseisen parin viilettää yhtä aikaa jäällä myös siellä.
Jere Lehtinen on pelannut aina hyvin yhteen niin Teemu Selänteen kuin Ville Peltosenkin kanssa. Lehtinen pelaa kuitenkin nykyisin pääasiallisesti vasemmassa laidassa, samalla paikalla kuin Peltonen. Peltosen loukkaantuminen ja kaksi peräkkäistä umpisurkeaa maajoukkueturnausta (MM-Pietari 2000 ja SHG 2001) ovat niin merkittäviä näyttöjä Peltosen tietynlaisesta kyvyttömyydestä, että ei olisi kovinkaan viisasta peluuttaa Lehtistä oikealla laidalla ja pakottaa näin joko Kapanen tai Selänne samaiselle pelipaikalle toiseen kolmisormiseen hyökkäysnyrkkiin. Näin Lehtinen ja Selänne ovat oiva pari vitjan laidoille, Jokisen vasemmalle ja oikealle puolelle. Perusteena voidaan käyttää samaa kuin Ylösestä ja Kapasesta: lyhyttä valmistautumisaikaa ja menestyksekästä yhteistyötä aiemmin.
Kapasen ja Ylösen ketjun toinen laituri on näin selvittämättä. Ville Peltonen pelasi samassa ketjussa Ylösen ja Kapasen kanssa Naganon olympiaturnauksessa voittoisassa Ruotsi-ottelussa sekä karvaassa Venäjä-tappiossa. Selänteen loukkaantumisesta johtunut poisjäänti pronssiottelusta pakotti kolmikon hajoamaan. Viime suven aaton MM-kisoissa pelasi Ylösen ja Kapasen kanssa Juha Lind. Ketju oli Suomen paras kisoissa ja keräsi ylistystä. Oman näkemykseni mukaan Juha Lind ei kuitenkaan ollut trioon paras mahdollinen pelaaja. Loistavia onnistumisia olisi riittänyt myös ilman "Lintua". Voitaneen sanoa, että Ylösen ja Kapasen peli tuskin tökkisi, oli vasen laitahyökkääjä kuka tahansa. Atlanta Thrashersin Tomi Kallio on kirjoittamaton kortti Ylösen ja Kapasen rinnalla. Vauhtia ja taitoa riittää aina maalintekoon asti. Kallion peluuttaminen laidalla tässä ketjussa voisi olla varsin toimiva ratkaisu. Juha Lind on kelpo mies puolustavaankin ketjuun. Ville Peltonen taasen ei. Peltosta on järkevintä peluuttaa vain ns. maalintekoviuhkoissa. Kolmosketju kera Raipe Helmisen on kuitenkin houkutteleva vaihtoehto, pelasivathan herrat hienosti yhteen -98 MM-kisoissa. Peräti kaksissa sen jälkeisissä arvokisoissa -99 ja -00 maalihanat eivät kuitenkaan parilla aivan tulvien auenneet. Saamaton oli miesten esitys myös SHG:ssä tovi sitten. Käytännössä Peltosta ei kolmosessa kannata peluuttaa. Toisin sanoen joko vilttiin tai kakkosketjuun olisi Peltosen tien mentävä. Kallio ja Lind lienevät nykykunnoissaan parempia kuin Ville Peltonen, joten pelkkä hengen luonti pukuhuoneessa saattaisi olla Peltoselle oikeanlainen rooli. Koska Juha Lind ei Ylösen ja Kapasen trioon Saksan MM-taistoissa oikein istunut, valitsisin ketjuun Kallion. Kalliolle toinen vaihtoehto olisi kolmosketjussa Helmisen rinnalla, mikä ei ainakaan viime MM-turnauksessa parhaalla mahdollisella tavalla toteutunut.
Ykkösketjun ja kakkosketjun miehityksen ollessa yllä selviävää muotoa, on aika setviä kahta oman pään puhtaana pitoon keskittyvän kolmikon kokoonpanoa. Raimo Helminen ja Antti Aalto ovat sentteriosastosta jäljellä. Helmisen ympärillä tahkoavat miehet pohdittakoon selviksi ensin. Mikko Eloranta pelasi oivasti Helmisen ketjussa kauden 1997-1998 Euro Hockey Tourissa. Ketjun kolmas lenkki oli Ville Peltonen. MM-kisat eivät kyseisellä ketjulla kuitenkaan alkaneet aivan unelmaisella tavalla, joten Marko Tuomainen tuli Elorannan tilalle ketjuun. Helminen ja Eloranta ovat kuitenkin puhaltaneet aiemmin hyvin yhteen hiileen, mikseivät siis myös kaikkien aikojen kiekkoturnauksessa. Eloranta ottakoon paikan oikeassa laidassa, kuten myös vuonna -98. Juha Lind muodosti oivan kolmikon yhdessä Raimo Helmisen ja Olli Jokisen kanssa kotiMM-kisoissa -97. Juha Lind on armoton taistelija ja täydentäisi mielestäni hyvin ketjun tarpeet. Ville Peltonen saattaisi olla myös mahdollisuus tähän vitjaan, jolloin neljän vuoden takaisessa epävirallisessa Euroopan mestaruusturnauksessa loistanut kolmikko olisi jälleen yhdessä. Kokeilla voi aina, mutta Lind olisi Peltosta parempi vaihtoehto siihen tarkoitukseen, johon ketju luodaan.
Antti Aalto on vielä tovereitaan vailla, mutta ei hätää, ne löytyvät varsin helposti. Ville Nieminen ja Jarkko Ruutu ovat pelaajia, joita Suomen nelosketju suorastaan luokseen huutaa. Koossa olisi varsinainen vastustajan painajainen, kun Ruutu ja Nieminen paahtaisivat Antti Aallon ympärillä. Ville Peltosen peluutus tässä triossa olisi lähinnä vitsi, huono sellainen.
Näin on neljä hyökkäyspään ketjua kasattu yhteen mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla. Mikäli Sami Kapanen kärsisikin marttyyripeluutuksen keskushyökkääjänä, olisi tilanne vallan toinen. Toivon kuitenkin, ettei sitä vaihtoehtoa tulla Salt Lake Cityssä käyttämään.
Aravirran ilmoitettua, että Ossi Väänänen pelaa seitsemäntenä puolustajana, on puolustajaduojen muodostuminen varsin selvää. Teppo Numminen ja Janne Niinimaa pelasivat yhdessä jo Naganossa. Pari oli varsin toimiva, mikäli Venäjää vastaan mitellyn välierätaiston katastrofaalisia virheitä ei lasketa mukaan. Toinen pari on, Niinimaa-Nummisen toteutuessa, lähes täydellä varmuudella Aki-Petteri Bergin ja Jyrki Lumpeen muodostama. Yhteistyö Torontossa on tälle luonnollisena selitteenä. Tällöin jäljelle jäävät Sami Salo ja Kimmo Timonen, joista onkin oivaa muodostaa pakkikaksikko.
Tässä vielä oma peluutussommitelmani.
Lehtinen-Jokinen-Selänne
Kallio-Ylönen-Kapanen
Lind-Helminen-Eloranta
Ruutu-Aalto-Nieminen
Numminen-Niinimaa
Timonen-Salo
Lumme-Berg
Väänänen-(Peltonen)
Hurme (Markkanen)