Millainen identiteetti HIFK:lla kuuluu olla?

[Pegu]

HIFK:n identiteetti on hakusessa. Suhteessa resursseihin seuran urheilullinen menestys on jäänyt viime vuosikymmeninä vaatimattomaksi. Tämä ketju on tarkoitettu kanavaksi HIFK - faneille kertoa,
- miksi kannattaa HIFK:ta
- miten seuraa tulisi johtaa
- millaiset tavoitteet seuralla tulisi olla
- millainen pelityyli SM-liigan joukkueella tulisi olla.

Fyysinen pelitapa ja sisukkuus ovat olleet pitkään osa HIFK:n identiteettiä. Mutta vuosien myötä myös muut joukkueet ovat alkaneet pelata fyysistä jääkiekkoa, varsinkin pudotuspeleissä. Toisaalta myös sisukkuutta löytyy muista joukkueista, joten aika on tasoittanut puntit niissä piirteissä, jotka on aiemmin liitetty vahvasti juuri HIFK:n identiteettiin.

Millainen identiteetti HIFK:lla pitäisi olla jatkossa? Tuohon kysymykseen toivoisin vastauksia tähän ketjuun. Jokaisella HIFK - fanilla on oma, yksilöllinen halunsa mennä katsomaan suosikkijoukkueensa peliä, olipa se sitten paikan päällä tai ruudun välityksellä. Olisi hienoa, jos mahdollisimman moni fani kirjoittaisi tänne esimerkiksi siitä, miksi kannattaa juuri HIFK:ta, mitä tavoitteita seuralla tulisi olla ja millaisella pelityylillä haluaisi HIFK:n pelaavan. Siten saataisiin jonkinlaista osviittaa faneilta siitä, millainen urheiluseura HIFK:n tulisi olla ja millaista jääkiekkoa edustusjoukkueen tulisi pelata.

Tässä mun ehdotus HIFK:n identiteetiksi:

- Mulle HIFK on urheiluseura. Päivittäinen tekeminen HIFK:ssa - kaikissa organisaation tehtävärooleissa - keskittyy tukemaan seuran urheilullista menestymistä.

- HIFK:n tavoitteena jääkiekon SM-liigassa on joka vuosi sijoittua runkosarjassa 4 parhaan joukkoon ja edetä pudotuspeleissä vähintään välieriin.

- HIFK:n pelaaminen perustuu taitoon, luistelunopeuteen, harkittuun fyysisyyteen ja periksiantamattomuuteen. Pelaamisessa korostuu syöttötaito ja kiekkokontrolli. Edellä kuvatut kriteerit toimivat pohjana valmentajien ja pelaajien rekrytoinnissa. Seuraamme jääkiekon kehittymistä ja joukkueen pelityyliä tarvittaessa muutetaan, jotta se mahdollistaa urheilullisen menestymisen.

- HIFK:n tavoitteena on olla SM-liigan menestyksekkäin seura vuoteen 2030 mennessä. Menestyksen mittarina on se, kuinka monta kertaa v. 2025-2030 aikana seura etenee SM-liigan finaaleihin ja voittaa tuona aikana vähintään yhden mestaruuden.

 

[Pate44]

Identiteetti saisi olla päinvastainen Peltosen valmentamalle jääkiekolle joka siis oli:
-kulmissa möyrimistä
-prosenttipeliä
-riskittömyyttä
-kiekko kulmaan ja perään pelaamista (jopa YV-hyökkäyksissä)
-taklauskieltoa
-taidon kahlitsemista
-kokemuksen palvontaa
-nuorison tukahduttamista ja rankaisemista
-hitautta
-kankeutta
-viihdettömyyttä
-kädettömyyttä

 

[EPK]

Pelillisesti; aloitteellinen, periksiantamaton, yhteisöllinen ja nopea.

 

[Punaviivaprässi]

Voittava

 

[Keskikalja]

Samanlainen identiteetti kuin oli vuonna...
No ennen kuin jatkan lausetta niin ymmärrän ettei rahaa voi polttaa ihan miten sattuu (ja tapahtuu) ja ymmärrän senkin että harvoin se sokea kana jyvän löytää.
No joka tapauksessa jatkoa ensimmäiseen lauseeseen, se sama draivi mikä oli vuonna 1998.
Ja joo sitä fyrkkaa paloi. Westerlund/Summanen sai homman toimii. Tällä tarkoitin sitä että sokea kana löysi jyvän.
Olihan jengi silloin aivan älytön. Mutta tuskin kauden alussa oli niitä nakkeja, tai no sen kauden jälkeen ne siellä kannussa valmisteltiin, oli otettu esiin.

Jälkiviisaus paras viisaus. Mutta käsi pystyyn se joka silloin päivästä yksi tiesi nyt jysähtää.

Itse voin nostaa käden ylös että vuoden vaihteen jälkeen tiesin että nyt mennään pitkälle kevääseen.
Olen tämänkin aikaisemmin sanonut, mut vaikka oltiin häviöllä silloin peleissä niin usko ei loppunut koskaan. Ja sillon näki et jätkät nauttii siitä mitä ne tekee.

Ja olihan silloinkin tätä häirintää. Sakke, Kölli ja kuka se kolmas olikaan oli syytettynä... no IFKporukka muistaa. Ja se Köllin pois heivaaminen ja kapteeninnatsat Crisulle. Ja jne.

Se oli kunnon menoa se. Silloin myös taklattiin. Ja tapeltiin.

 

[Jan_Peter]

Itse aina miellän Kanadan sellaiseksi esimerkiksi. Taitava joukkue, mutta tekee tilansa fyysisellä prensensellä. Suoraviivainen ja pelitavaltaan nopea, ei viipyilevä.

Siellä osattaisiin mukautua niihin voittamiseen vaatimuksiin UNOHTAMATTA omaa identiteettiä. Ja, että se näkyy myös niissä marraskuun tiistain SaiPa peleissä myös.

 

[douppi]

Voittava

Sellanen IFK tosiaan, jolla voittamisen kulttuuria ihan erilailla kun tähän asti on ollut. Kannu kotiin, niin homma rauhoittuu ja siitä se suunnanmuutos lähtee.

 

[Robin Big Snake]

Omasta mielestä sitä ominta Hifkiä oli silloin kun Pena Matikainen oli toimitusjohtajana.

Sellaisen identiteetin kaipaisin takaisin. Muutama käsittämätön tsekkihaku ja pelaajan ryyppyvelat maksuun vaikka alkajaisiksi.

 

[Pegu]

Samanlainen identiteetti kuin oli vuonna...
No ennen kuin jatkan lausetta niin ymmärrän ettei rahaa voi polttaa ihan miten sattuu (ja tapahtuu) ja ymmärrän senkin että harvoin se sokea kana jyvän löytää.
No joka tapauksessa jatkoa ensimmäiseen lauseeseen, se sama draivi mikä oli vuonna 1998.
Ja joo sitä fyrkkaa paloi. Westerlund/Summanen sai homman toimii. Tällä tarkoitin sitä että sokea kana löysi jyvän.
Olihan jengi silloin aivan älytön. Mutta tuskin kauden alussa oli niitä nakkeja, tai no sen kauden jälkeen ne siellä kannussa valmisteltiin, oli otettu esiin.

Jälkiviisaus paras viisaus. Mutta käsi pystyyn se joka silloin päivästä yksi tiesi nyt jysähtää.

Itse voin nostaa käden ylös että vuoden vaihteen jälkeen tiesin että nyt mennään pitkälle kevääseen.
Olen tämänkin aikaisemmin sanonut, mut vaikka oltiin häviöllä silloin peleissä niin usko ei loppunut koskaan. Ja sillon näki et jätkät nauttii siitä mitä ne tekee.

Ja olihan silloinkin tätä häirintää. Sakke, Kölli ja kuka se kolmas olikaan oli syytettynä... no IFKporukka muistaa. Ja se Köllin pois heivaaminen ja kapteeninnatsat Crisulle. Ja jne.

Se oli kunnon menoa se. Silloin myös taklattiin. Ja tapeltiin.

Vaikka katsonkin asiaa IFK - lasien takaa, niin väittäisin tuon HIFK:n 1997-1998 kauden joukkueen olleen SM-liigan historian paras. Oli ehkä tuolloin myös liigan historian kallein joukkue. En usko, että yhdelläkään liigaseuralla olisi tänä päivänä varoja rakentaa samanlaista kuin tuo 1998 mestarijoukkue. Hintalappu olisi liian iso.

 

[Marleau]

Olisin itse ihan tyytyväinen kannattaja, jos niitä mestaruuksia tulisi edes tyyliin se yksi 10-15 kauden aikana, kuten tällä hetkellä keskimäärin on tullut.

Mutta sitten sellaista tasaisempaa hyvää menestystä kaipaisin kyllä nykyistä enemmän, eli sellaista, että IFK voisi olla finaaleissa edes muutaman vuoden välein ja että varsinkin siellä mitalipeleissä olisimme useammin. Että kyllä siihen yhteen vuosikymmeneen pitäisi IFK:lla mielestäni kuulua se yksi mestaruus, ainakin yksi hopea ja sitten taas joku 3-5 pronssimitalia.

Nyt vaan kovasti epäilyttää se asia, että pystyykö tämä joukkue taistelemaan lähivuosina tosissaan edes siitä välieräpaikasta.

Kyllä mä ainakin itse koen sen IFK-identiteetin sellaiseksi, että siihen kuuluu tietyllä osaa se kova taklauspeli, ryminälätkä, kiihkeät matsit, tunnelma katsomossa ja ajoittain myös ne tappelut. Eli itselleni se tietty "IFK:n näköinen" pelityyli ja valmentaja ovat tärkeitä asioita, niin siksi en haluaisi mitään Tapolaa tänne valmentajaksi ottaa.

Valitettavasti nykyisin vaan tuntuu siltä, että kaikki nämä ovat nykyisestä IFK:sta vain pelkkä kaukainen muisto.

 

[Pegu]

IFK:n rahakirstun vartijana sanoisin seuran UTJ:lle eli urheilujohtajalle (Kekäläinen takaisin IFK:hon?), että painupa nyt etsimään se uusi päävalmentaja. Tuohon rekrytointiin laitetaan niin paljon pelimerkkejä kuin on tarpeen, jotta liigajoukkuetta johtamaan löytyy hyvä päävalmentaja. Vasta tuon rekrytoinnin jälkeen katsotaan, kuinka paljon rahaa on käytettävissä pelaajahankintoihin.

 

[SaatananJäätävä]

Rohkeaa ja ennakkoluulotonta peliä. Jalkava joukkue, josta löytyy myös fyysistä momenttia. Ei tarvitse alkaa vääntää mitään showpaineja, mutta vastataan tarvittaessa puhelimeen jos joku soittaa. Pari Pihlströmin kaltaista pelaajaa nelosessa Åstenin ja Tallbergin sijaan. Yksi Grillfors ja yksi kiekollinen virtuoosi puolustukseen. Lättymestari ja 30:n maalin mies hyökkäykseen. Liigan top2 maalivahti. Loput pelaajat sopivassa suhteessa nuoria lupauksia, parhaassa peli-iässä olevia ja pari kokeneempaa johtajaa. Päävalmentaja, joka ymmärtää peliä ja pelinsisäisiä muutoksia sekä näyttää tekevän töitä, eikä vaan ilmesty työpaikalle.

Muutama palikka vielä puuttuu, mutta aihiota löytyisi.

 

[Marleau]

IFK:n rahakirstun vartijana sanoisin seuran UTJ:lle eli urheilujohtajalle (Kekäläinen takaisin IFK:hon?), että painupa nyt etsimään se uusi päävalmentaja. Tuohon rekrytointiin laitetaan niin paljon pelimerkkejä kuin on tarpeen, jotta liigajoukkuetta johtamaan löytyy hyvä päävalmentaja. Vasta tuon rekrytoinnin jälkeen katsotaan, kuinka paljon rahaa on käytettävissä pelaajahankintoihin.

En kyllä oikein itse Kekäläistä tänne enää takaisin haluaisi sen hänenkin narriloikkansa takia, sillä hän oli just sitä paitsi myös vastuussa siinä Peltonen vs. Ben Amor-tapauksessa ja siitäkin huolimatta hän vaan piti Amorin joukkueessa, kuten myös sen Lämsän ja Valtosen ottamatta minkäänlaista vastuuta asiasta omalle kontolleen.

 

[Fränä]

Itse aina miellän Kanadan sellaiseksi esimerkiksi. Taitava joukkue, mutta tekee tilansa fyysisellä prensensellä. Suoraviivainen ja pelitavaltaan nopea, ei viipyilevä.

Niin. Se IFK, jota mä olen oppinut rakastamaan on sellainen, jossa on kanadalaisuus tai pohjois-amerikkalaisen kiekon perinne vahvasti mukana.

Se on ollut aina Carl Branderin ajoista osa IFK:ta. Miksi siitä pitäisi tehdä jotain muuta? Haetaan vaikutteet ison meren takaa tänäkin päivänä.

 

[Trevor Gillies]

Niin. Se IFK, jota mä olen oppinut rakastamaan on sellainen, jossa on kanadalaisuus tai pohjois-amerikkalaisen kiekon perinne vahvasti mukana.

Se on ollut aina Carl Branderin ajoista osa IFK:ta. Miksi siitä pitäisi tehdä jotain muuta? Haetaan vaikutteet ison meren takaa tänäkin päivänä.

Jep. Itse ihastuin jo varhain IFK:hon koska se oli jotenkin erilainen kuin muut. No ei ole enää; täysin HMV.

 

[Stratman]

Helppo. Voittajan identiteetti.

 

[Pegu]

HIFK:n pitää olla pelityyliltään aktiivinen, eikä mikään peruuttelijaporukka. Peltosen IFK on ollut yhdistelmä laitakoluamista ja peruuttelua. On ollut ankea seurata, kuinka taitavien pelaajien on IFK:ssa pitänyt alistua pyörittämään umpitylsää Peltosen möyrintäkiekkoa, kun he sen sijaan olisivat voineet käyttää kentällä taitojaan, luovuuttaan ja vaistojaan.

 

[aquanqua]

Menestyvä, miten olis?

 

[Number#3]

"Stadissa se että taistelee ei tarkoita sitä että tappelee. Ja se että on kova ei tarkoita sitä, etteikö olisi rehti. Stadissa se, että ei anna periksi kertoo että uskoo siihen mitä on tekemässä. Ja miksi ja minkä puolesta taistelee. Se on perinne täällä jo aika pitkä."

 

[Bad Bob #42]

Mulle IFKn pitäisi pelata rohkeaa, periksiantamatonta ja lisäksi taklauksia sisältävää peliä. Ymmärrän ettei nykykiekossa taklaukset voi olla se päätavoite, joten kunhan niitä nähdään edes jonkin verran, esim. tämän vuoden playoffeissa niitä oli mielestäni nykymittarilla ihan kivasti (molempien joukkueiden tarjoamana).
Rohkealla tarkoitan sellaista aktiivista pelaamista, jossa virheitäkin tulee mutta ei ainakaan odotella passiivisesti josko se vastustaja sattuisi tekemään virheen vaan enemmin se virhe tulisi IFKn aktiivisen toiminnan kautta, kuten tämän kauden alivoima oli, se oli rohkeaa ja aktiivista. Tällä kaudella esim. Pelican pelasi pääsääntöisesti tällaista rohkeaa peliä, se oli erittäin aktiivinen karvauksen kanssa.
Periksiantamattomalla tarkoitan sitä että löydettäisiin pelaajia joiden selkä ei suoristu kun vastustaja on potkun edellä tai kun tulee kiekonmenetys.

Ei nuo nyt kauhean isoja vaatimuksia ole mutta noita kun näkyisi joka vaihdossa niin viihtyisin.

 

[RedNumber9]

Hyvä ketjunavaus! Itsekin tässä jonkin aikaa olen ajatellut kirjoittavani jotain tästä aiheesta, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Vahva pelillinen identiteetti on selkeästi ollut yksi iso menestystekijä Liigassa. Hyvinä esimerkkeinä vaikka KalPa ja Tappara. Tappara tosin meni täksi kaudeksi muuttamaan tuon lähes täysin ja silti pärjäävät. KalPa ei aina menesty, mutta se heidän selkeä identiteetti tuntuu mahdollistavan ajoittaisen menestymisen pienistä resursseista huolimatta. Ja yksi iso juttu tuossa identiteetissä on, että valmentajan merkitys pienenee. Ei tarvitse uuden valmentajan aina opettaa nollasta jotain uutta pelitapaa vaan ainostaan tuoda jotain omia mausteita valmiiseen pöytään. Silloin ei tarvita projekteja vaan menestyminen on aina mahdollista.

HIFK:n pitäisi myös pyrkiä siihen, että meillä on niin selkeä pelillinen identiteetti että sen voi kirjoittaa nettisivuille tai Nordiksen seinään. Ja tähän kuuluu tietysti se, että junnuissa noudatetaan tätä samaa identiteettiä. Ja paino tässä on sanalla "pelillinen". Omasta mielestä sellaiset yleisemmät seuran arvot jne. on aika hyvin kunnossa ja tunnistettavia. Ongelmat ovat siinä mitä tapahtuu jäällä ja se tietysti on se kaikista tärkein asia lopulta (onko näin ajateltu HIFK:ssa aina?)

Mitä se identiteetti sitten olisi? Omasta mielestäni pitää päästä vähän syvemmälle tasolle kuin luettelemaan adjektiiveja. Mutta listataan nyt silti muutama sellainenkin: menestyvä, taitava, nopea, aktiivinen, taisteleva.

Mutta noita tosiaan on aika helppo listailla ja lopulta käteen jää aika vähän mitään konkreettista. Joten tässä jotain vähän tarkempia pointteja:

-HIFK on vahva karvausjoukkue. Paikan tullen vastustajan pakeille annetaan rohkeasti painetta jopa kahdella pelaajalla. Taklaukset ovat iso osa karvauspelaamista. Karvauspelaamisella pyritään kiekonriistoon ja kiekonriisto pyritään kääntämään nopeasti maalipaikaksi. On siis täysin OK heittää siniseltä kiekko päätyyn, kunhan sinne on karvaajat menossa oikeassa rytmissä.

-HIFK pyrkii avaamaan peliä nopeasti omista. Puolustusalueen riiston jälkeen pyritään nopeasti hyökkäämään vastustajan repaleista viisikkoa vastaan.

-HIFK:n puolustajat tukevat aktiivisesti hyökkäyksiä. He pystyvät nostamaan jalalla oman maalin takaa myös paineen alta, mahdollistaen koko viisikon vahvuisen hyökkäyksen.

-HIFK on hyvä erikoistilannejoukkue. Ylivoima ja alivoima ovat Liigan kärkeä. Nämä ovat isoja palikoita menestyksen ja viihdyttävyyden suhteen. Varsinkin huono ylivoima latistaa tunnelmaa katsomossa kun taas hyvä ylivoima on viihdyttävää seurattavaa.

-HIFK:n maalivahtipeli on Liigan kärkeä. Tätä osa-aluetta ei saa aliarvioida. Vaikutus menestykseen on valtava.

Siinä jotain pointteja. Tiettyä pohjoisamerikkalaisuutta sanoisin noissa pointeissa olevan. Ja kyllä noita pointteja katsellessa tärkeimmäksi pelaajalta vaadittavaksi ominaisuudeksi nousee luistelutaito. Se on ihan ykkösjuttu. Se mahdollistaa sen että pakit pääsee pois paineen alta ja hyökkääjät ehtivät karvaamaan ja taklaamaan. Kyllähän esim. Åsten koittaa taklata mutta usein se jää lähinnä yritykseksi kun ei vaan ehdi tilanteeseen.

Loppuun vielä esimerkkejä viime vuosilta, joissa hetkittäin on näkynyt sitä identiteettiä mitä pitäisi näkyä illasta toiseen.

-HIFK-Pelicans game 2 "taklausvaihto". Kyllä muuten halli syttyi ja taklausten seurauksena taisi maalipaikkakin syntyä.
-Tappara-HIFK kauden avausmatsi. Varsinkin ensimmäinen erä.
-HIFK-Ilves runkosarjan lopulla. HIFK:lta juuri sopivan vittumaista peliä vastustajan kannalta.
-HIFK-Lukko game 6 jatkoerä. Koko jatkoerä oli vapautunutta ja rohkeaa peliä, jossa HIFK:n maali oli vain ajan kysymys

Noita hetkiä pitäisi nähdä paljon lisää. Ei varmasti ole mahdollista ihan 60 min jokaisena iltana mutta jos nyt edes 20 min joka kotipelissä, niin oltaisiin jo aika paljon paremmalla tiellä kuin nykyään.

 

[Pegu]

Hyvä ketjunavaus! Itsekin tässä jonkin aikaa olen ajatellut kirjoittavani jotain tästä aiheesta, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Vahva pelillinen identiteetti on selkeästi ollut yksi iso menestystekijä Liigassa. Hyvinä esimerkkeinä vaikka KalPa ja Tappara. Tappara tosin meni täksi kaudeksi muuttamaan tuon lähes täysin ja silti pärjäävät. KalPa ei aina menesty, mutta se heidän selkeä identiteetti tuntuu mahdollistavan ajoittaisen menestymisen pienistä resursseista huolimatta. Ja yksi iso juttu tuossa identiteetissä on, että valmentajan merkitys pienenee. Ei tarvitse uuden valmentajan aina opettaa nollasta jotain uutta pelitapaa vaan ainostaan tuoda jotain omia mausteita valmiiseen pöytään. Silloin ei tarvita projekteja vaan menestyminen on aina mahdollista.

HIFK:n pitäisi myös pyrkiä siihen, että meillä on niin selkeä pelillinen identiteetti että sen voi kirjoittaa nettisivuille tai Nordiksen seinään. Ja tähän kuuluu tietysti se, että junnuissa noudatetaan tätä samaa identiteettiä. Ja paino tässä on sanalla "pelillinen". Omasta mielestä sellaiset yleisemmät seuran arvot jne. on aika hyvin kunnossa ja tunnistettavia. Ongelmat ovat siinä mitä tapahtuu jäällä ja se tietysti on se kaikista tärkein asia lopulta (onko näin ajateltu HIFK:ssa aina?)

Mitä se identiteetti sitten olisi? Omasta mielestäni pitää päästä vähän syvemmälle tasolle kuin luettelemaan adjektiiveja. Mutta listataan nyt silti muutama sellainenkin: menestyvä, taitava, nopea, aktiivinen, taisteleva.

Mutta noita tosiaan on aika helppo listailla ja lopulta käteen jää aika vähän mitään konkreettista. Joten tässä jotain vähän tarkempia pointteja:

-HIFK on vahva karvausjoukkue. Paikan tullen vastustajan pakeille annetaan rohkeasti painetta jopa kahdella pelaajalla. Taklaukset ovat iso osa karvauspelaamista. Karvauspelaamisella pyritään kiekonriistoon ja kiekonriisto pyritään kääntämään nopeasti maalipaikaksi. On siis täysin OK heittää siniseltä kiekko päätyyn, kunhan sinne on karvaajat menossa oikeassa rytmissä.

-HIFK pyrkii avaamaan peliä nopeasti omista. Puolustusalueen riiston jälkeen pyritään nopeasti hyökkäämään vastustajan repaleista viisikkoa vastaan.

-HIFK:n puolustajat tukevat aktiivisesti hyökkäyksiä. He pystyvät nostamaan jalalla oman maalin takaa myös paineen alta, mahdollistaen koko viisikon vahvuisen hyökkäyksen.

-HIFK on hyvä erikoistilannejoukkue. Ylivoima ja alivoima ovat Liigan kärkeä. Nämä ovat isoja palikoita menestyksen ja viihdyttävyyden suhteen. Varsinkin huono ylivoima latistaa tunnelmaa katsomossa kun taas hyvä ylivoima on viihdyttävää seurattavaa.

-HIFK:n maalivahtipeli on Liigan kärkeä. Tätä osa-aluetta ei saa aliarvioida. Vaikutus menestykseen on valtava.

Siinä jotain pointteja. Tiettyä pohjoisamerikkalaisuutta sanoisin noissa pointeissa olevan. Ja kyllä noita pointteja katsellessa tärkeimmäksi pelaajalta vaadittavaksi ominaisuudeksi nousee luistelutaito. Se on ihan ykkösjuttu. Se mahdollistaa sen että pakit pääsee pois paineen alta ja hyökkääjät ehtivät karvaamaan ja taklaamaan. Kyllähän esim. Åsten koittaa taklata mutta usein se jää lähinnä yritykseksi kun ei vaan ehdi tilanteeseen.

Loppuun vielä esimerkkejä viime vuosilta, joissa hetkittäin on näkynyt sitä identiteettiä mitä pitäisi näkyä illasta toiseen.

-HIFK-Pelicans game 2 "taklausvaihto". Kyllä muuten halli syttyi ja taklausten seurauksena taisi maalipaikkakin syntyä.
-Tappara-HIFK kauden avausmatsi. Varsinkin ensimmäinen erä.
-HIFK-Ilves runkosarjan lopulla. HIFK:lta juuri sopivan vittumaista peliä vastustajan kannalta.
-HIFK-Lukko game 6 jatkoerä. Koko jatkoerä oli vapautunutta ja rohkeaa peliä, jossa HIFK:n maali oli vain ajan kysymys

Noita hetkiä pitäisi nähdä paljon lisää. Ei varmasti ole mahdollista ihan 60 min jokaisena iltana mutta jos nyt edes 20 min joka kotipelissä, niin oltaisiin jo aika paljon paremmalla tiellä kuin nykyään.

Tässä oli kyllä erinomaista pohdintaa, iso peukku sille :) Ja menit analyysissä yksityiskohtiin saakka. Eli todella hyvää, esimerkillistä settiä vaikkapa The Hallituksen jäsenten luettavaksi. Cheers!

 

[Pegu]

Olisin itse ihan tyytyväinen kannattaja, jos niitä mestaruuksia tulisi edes tyyliin se yksi 10-15 kauden aikana, kuten tällä hetkellä keskimäärin on tullut.

Mutta sitten sellaista tasaisempaa hyvää menestystä kaipaisin kyllä nykyistä enemmän, eli sellaista, että IFK voisi olla finaaleissa edes muutaman vuoden välein ja että varsinkin siellä mitalipeleissä olisimme useammin. Että kyllä siihen yhteen vuosikymmeneen pitäisi IFK:lla mielestäni kuulua se yksi mestaruus, ainakin yksi hopea ja sitten taas joku 3-5 pronssimitalia.

Nyt vaan kovasti epäilyttää se asia, että pystyykö tämä joukkue taistelemaan lähivuosina tosissaan edes siitä välieräpaikasta.

Kyllä mä ainakin itse koen sen IFK-identiteetin sellaiseksi, että siihen kuuluu tietyllä osaa se kova taklauspeli, ryminälätkä, kiihkeät matsit, tunnelma katsomossa ja ajoittain myös ne tappelut. Eli itselleni se tietty "IFK:n näköinen" pelityyli ja valmentaja ovat tärkeitä asioita, niin siksi en haluaisi mitään Tapolaa tänne valmentajaksi ottaa.

Valitettavasti nykyisin vaan tuntuu siltä, että kaikki nämä ovat nykyisestä IFK:sta vain pelkkä kaukainen muisto.

Marleulta hyviä kannanottoja seuran urheilullisiin tavoitteisiin. Itsekin kirjoitan tuosta aiheesta ketjun aloituksessa.

Mutta nimenomaan tämä aihe mua kiinnostaakin. Eli kysymys HIFK - veljille ja -sisarille: millaiset urheilulliset tavoitteet meidän seuralla pitää olla?

 

[Bafforosso]

Hyvä ketju, kiitos!
En voisi olla avaamisviestistä enempää samaa mieltä.
Organisaatiolta kaipaisin selkeää tulosvastuun osoittamista niille, joiden vastuuta pitäisi kantaa.
Ja vaikka viestintää on parannettu, kyllä se voisi olla parempi.
Kannattajien parempi ymmärtäminen ja kuuleminen olisi asiallista, esim. kauden aikaisten 2-3 kyselytunnin aikana, jolloin molemmat tahot saisivat esittää kysymyksiä toisilleen.
Valtanen vastasi viesteihin, jopa loma-aikaan, osoittaen ymmärtävänsä asiakkaitaan. Tietenkään ei kaikkia viestejä aina ehdi lukea, eikä niihin vastata, mutta asiallisiin voi uhrata aikaa ja vaivaa. Tätä ei ole tapahtunut, kuin ilmeisesti vasta nyt hävityn sarjan jälkeen, vähän kuin se pelokas peura liikenteessä.
Odotan urheilullisesti (mainitut esikuvat toimivat benchmarkina utj:lle, luonnollisesti nykyään enää unelmia):
Taitoa hyökkäykseen (esikuva Mr. HIFK - Matti Hagman). Lehterän lisäksi, ensi kaudeksi sentteri samaan tyyliin mutta nopeampi. (Hakki oli aikanaan Suomen suoraluistelun nopeimpia).
Micke Granlund, Johan Davidsson ja Teemu Ramstedt myös hyviä esimerkkejä.
Sentterien pitäisi olla myös taitavampia kolmos- ja nelosketjuissa, eikä pelkkiä möyrijöitä tai jarrumiehiä, esim. Matti Murto, Carey Wilson ja Darren Boyko.
Taitoa puolustukseen (esikuvat Brian Rafalsky, Marek Zidlicky, Kimmo Timonen ja Miro Heiskanen). Esim. Frank Neal sopisi myös taidoiltaan. Näitä kiekollisia pakkeja pitäisi olla kolmeen pariin ja yksi kehittyvä nuori varalle.
Laukaisuvoimaa ja -taitoa puolustukseen (esikuvat Pepe Lehtonen, Rocky Rautakallio, Juha Rantasila). Koska meillä on viimeksi ollut hyvin laukova pakki?
Periksiantamattomuutta puolustukseen (esikuvat Bob Halkidis, Hexi Riihiranta, Raimo Hirvonen ja Simo Saarinen). Selityksiä tähän tuskin tarvitaan. Ei siis tappelijoita, vaan konduktööreja, jotka myyvät vain makuupaikkoja.
Laitahyökkääjille taitoa (esikuvat esimerkkeinä Jan Caloun, Jere Innala, Timo Pärssinen)
ja
periksiantamattomuutta ja taistelutahtoa (esikuvat mm. Tony Arima, Arto Jokinen, Ville Peltonen)
sekä
nopeita snaippereita (esikuvat Esa Peltonen, Kari Laitinen).
Yhteistä näille kaikille on, että jokainen antoi lähes aina kaikkensa jäälle.
Maalivahdeista hyvin peittäviä, nopealiikkeisiä, tasaisia kavereita, joilla oikea torjunta-asento, nopea sivuttaisliike ja osallistuminen peliin sekä mailalla että puheella (esikuvia Stig Wetzell, Tim Thomas, Ville Husso ja Kevin Lankinen).
Yleisesti haluan tasaista suorittamista ja viihdyttävää peliä runkosarjassa ja kehittyvää peliä kauden aikana, tähtäimenä huippu finaaleissa.
Nopeaa jääkiekkoa, jossa varma, rautainen puolustus, jossa aina yksi pakki maalin edessä ja muut hakevat kiekkoa. Ei tilaa maalin edessä, nopeat avaukset ja pelin kääntö, myös puolustussuuntaan.
Hyökkäyksissä rohkeasti sekä pystysuunnan avauksia, että lyhyitä seinäsyöttöjä ja myös yllättäviä diagonaalisyöttöjä (olkoonkin, että ovat joskus vaarallisia).
Pyrkimys dynaamisesti suoraan maalille ja vaihtoehtoisesti hyökkäysalueen hallinnassa aina pyrkimys vähintään yhteen staattiseen, mielellään toiseen liikkuvaan maskimieheen.
Ja pum! Maaleja! Laukaukset oikein suunnattuina.
Jos pelaaja osuu avoimeen tilaan, se on ok. Jos ei, kannattaa tähdätä joko logoon tai vähän ohi maalin, josko sitten osuisi, mutta ei kerta kerran jälkeen väärällä tähtäyksellä. Ja näitä pitää todella harjoitella vaikka olisi minkälainen tähti.
Pakit joko laukovat suoraan tai jos näkevät, ettei ole suoraa linjaa, sen sijaan että laukaus menee suojuksiin tai ohi, aina yksi sivuttaissiirto ja sitten laukaus. Rannari ensisijaisesti, mutta lämäri kelpaa, jos on tasokas.
Valmennus: osaa neuvoa ja opastaa kehittäen varsinkin nuoria, mutta näkee myös kokeneiden ongelmakohdat. Antaa rauhaa ja vapauksia pelata ja peliaikaa myös nuorille. Tasaisempaa peluuttamista kuin perinteisesti.
Osaa vaihtaa taktiikoita, vastakarvasta myötäkarvaan ja analysoida vastustajan peliä, soveltaen omaa sen mukaan.
Eikä unohda aikalisiä ja kommunikointia pelaajien ja tuomarien kanssa.
Kaiken kaikkiaan, nähtyäni kaikki mestaruudet, on tämä ollut puuduttava matka. Jos lasketaan alkaen ensimmäisestä ensimmäiset 15 vuotta 5 mestaruutta, 2 hopeaa ja 3 pronssia. Mitaleilla jatkuvasti vuodesta 1969 vuoteen 1975. Sitten seuraavaan 15 vuoteen 1 mestaruus, ja seuraavaan 15 vuoteen 1 mestaruus. Ei ihan Kimmo Heinon mukaista kerran 10 vuoteen, mutta jotta 15 vuoden sykliin saataisi se yksi, on vielä aikaa 4 vuotta.
Olenko elossa silloin vielä, enpä osaa arvata, mutta toivottavasti HIFK löytää punaisen, siis punaisen langan taas ja alkaa voittaa mestaruuksia.
P. S. Huomaatte varmasti ettei noita esikuvia ole paljonkaan viime vuosilta. Eikä ihan syyttä, joskin suhteellisen hyviä pelaajia on ollut.

 

[Frozen Ice]

Ihailtavaa katsottavaa tuo Kalpan peli. On liikettä, on jalkaa, on kamppailua, fyysisyyttä, ei peruutella liikaa. Kalpa suorastaan luistelee Tapparan ohi. Ottaisin tällaisen identiteetin meille ilomielin vastaan. Vaikka Tappara johtaa sarjaa 2-0, voisi yhtä hyvin olla 1-1 tai 0-2 tuo sarja. Hymy tulee Kalpan peliä katsottaessa!