Millainen identiteetti HIFK:lla kuuluu olla?

  • 5 283
  • 47

Pegu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, New York Rangers, HJK, Arsenal, 1. FC Köln
Fanit ovat heränneet HIFK:n heikkoon urheilulliseen menestykseen. Nyt olisi korkea aika myös HIFK:n hallituksen herätä. Pitäisi pohtia mm. sitä, onko organisaatio roolitettu ammattimaisesti eli oikeat ihmiset oikeassa, heille sopivassa roolissa. Ydinasia pitäisi olla se, että valmennuksessa emme anna jatkossa yhtään tasoitusta muille seuroille. KalPa on hyvä esimerkki valmennuksen osalta siitä, että menestys ei tule rahan, vaan osaamisen kautta.

Onko isot taloudelliset resurssit sokaisseet seuran johtoväen eli on kuviteltu, että raha tuo automaattisesti mukanaan urheilullisen menestyksen?
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Hegu

TheSirPena

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pentti Matikainen
Omasta mielestä sitä ominta Hifkiä oli silloin kun Pena Matikainen oli toimitusjohtajana.

Sellaisen identiteetin kaipaisin takaisin. Muutama käsittämätön tsekkihaku ja pelaajan ryyppyvelat maksuun vaikka alkajaisiksi.
Sama. Jostain käsittämättönästä syystä Penalla oli vain aivan liian iso rooli. Eihän hän mikään toimitusjohtaja osannut olla ja sen seurauksena HIFK:n talouspuoli lähes romahti. Ja hyppäsihän hän tarpeen tullen myös vaihtopenkin taakse annettuaan ensin potkut päävalmentajalle. Siitä tosin jollain perverssillä tavalla nautin. Tuolloin todellakin sattui ja tapahtui.

Penan rakentamat joukkueet olisivat varmasti olleet paljon parempia, jos hän olisi saanut keskittyä vain siihen minkä osaa parhaiten, eli urheilupuoleen. Aina puuttui ykkösmaalivahti ja ykkössentteri ja siirtorajan juuri umpeutuessa saatiin The Tiedote, jossa kerrottiin laitahyökkääjä Libomir Hurtajin tai Martin Spanhelin liittyvän joukkueeseen.

Mitä tulee identiteettiin niin mielestäni Pena oli tavallaan ”mun HIFK:n” kasvot. Vaikka Pena onkin landelta, hänessä on sellaista oikeanlaista stadilaistyylistä ylpeyttä, jopa pientä ylimielisyyttä. Tuohon kun lisäsi valmentajaksi (05-06) Doug Sheddenin niin avot. Kaikki kunnia Jan Lundellille, mutta voittavalla maalivahdilla HIFK olisi todennäköisesti nostellut kannua tuona keväänä. Jos, jos ja jos..

Tähän sopii Pentti Matikainen tribute.

edit: Penahan oli muuten HIFK:n ensimmäinen ”junttikoutsi”, kun hänet valittiin HIFK:n päävalmentajaksi 80-luvun lopussa. Tuosta ajasta minulla ei tosin ole omia muistikuvia.
 
Viimeksi muokattu:

Fränä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mitä tulee identiteettiin niin mielestäni Pena oli tavallaan ”mun HIFK:n” kasvot. Vaikka Pena onkin landelta, hänessä on sellaista oikeanlaista stadilaistyylistä ylpeyttä, jopa pientä ylimielisyyttä. Tuohon kun lisäsi valmentajaksi (05-06) Doug Sheddenin niin avot. Kaikki kunnia Jan Lundellille, mutta voittavalla maalivahdilla HIFK olisi todennäköisesti nostellut kannua tuona keväänä. Jos, jos ja jos..

Toisaalta mä hiffaan tämän. Onhan tämä nykyinen meno aika HMV, mutta nyt ollaan aika hajuttomia joka osa-alueella. Toimistosta lähtien homma on arjen harmaata.

Tom Askey muuten lähti Lundellin tieltä narreihin Sheddenin kaudella. Se se vasta varsinaista penailua olikin, vittu.
 

TheSirPena

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pentti Matikainen
Tom Askey muuten lähti Lundellin tieltä narreihin Sheddenin kaudella. Se se vasta varsinaista penailua olikin, vittu.
Ei helvetti, olinkin melkein unohtanut tämän kuvion. Taitaa olla ainoa kerta, kun HIFK olisi tehnyt narrien kanssa vastaavaa vaihtokauppaa? Tässähän tehtiin siis vaihtokauppa Askey <-> Rämö. Jos en nyt aivan väärin muista, niin tässä oli taustalla myös se, että HIFK:ssa oli ulkomaalaiskiintiön takia yksi ulkomaalaisvahvistus ”liikaa” joten yksi joutui olemaan aina katsomossa. Pena päätti sitten ratkaista asian tällä käsittämättömällä liikkeellä, jotta esim. häikäisevää Peter Whitea ei tarvinnut istuttaa katsomossa. :D

Hitto että tuon kevään välierätappio HPK:lle otti koville. HIFK voitti sarjan ensimmäisen ottelun ja GAME 2 näytti myös hyvältä, mutta lopulta Pasi Nielikäinen ratkaisi jatkoajalla. HPK voittikin sitten loput ja paineli finaaliin voitoin 3-1. Kahteen viimeiseen peliin HIFK ei tehnyt maalin maalia.

edit: Nyt kun luin vanhoja uutisia tuosta Askeyn siirrosta niin sehän olikin niin, että Askeyn hyvän alkukauden jälkeen Lundell oli kuitenkin noussut ykkösmaalivahdiksi.

31-vuotias amerikkalaismaalivahti Tom Askey tuli HIFK:n joukkueeseen jo syyskuussa, muttei pystynyt nousemaan selkeäksi ykkösvahdiksi. IFK:lla oli riveissään viisi ulkomaalaista, mikä varmasti vaikutti päätökseen luopua Askeystä.
 
Viimeksi muokattu:

T.J.R

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK ja Flyers
Ei helvetti, olinkin melkein unohtanut tämän kuvion. Taitaa olla ainoa kerta, kun HIFK olisi tehnyt narrien kanssa vastaavaa vaihtokauppaa? Tässähän tehtiin siis vaihtokauppa Askey <-> Rämö. Jos en nyt aivan väärin muista, niin tässä oli taustalla myös se, että HIFK:ssa oli ulkomaalaiskiintiön takia yksi ulkomaalaisvahvistus ”liikaa” joten yksi joutui olemaan aina katsomossa. Pena päätti sitten ratkaista asian tällä käsittämättömällä liikkeellä, jotta esim. häikäisevää Peter Whitea ei tarvinnut istuttaa katsomossa. :D

Hitto että tuon kevään välierätappio HPK:lle otti koville. HIFK voitti sarjan ensimmäisen ottelun ja GAME 2 näytti myös hyvältä, mutta lopulta Pasi Nielikäinen ratkaisi jatkoajalla. HPK voittikin sitten loput ja paineli finaaliin voitoin 3-1. Kahteen viimeiseen peliin HIFK ei tehnyt maalin maalia.
Olin aika nuori mutta muistan tämän treidin. Muistan, että ainakin kerran pelattiin vielä vastakkain niin, että Askey narrien maalissa ja Rämö pitikin meille sitten nollat. Olisko 1-0 päättynyt jatkoajalla? Nordiksella tais vielä olla.
 

TheSirPena

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pentti Matikainen
Olin aika nuori mutta muistan tämän treidin. Muistan, että ainakin kerran pelattiin vielä vastakkain niin, että Askey narrien maalissa ja Rämö pitikin meille sitten nollat. Olisko 1-0 päättynyt jatkoajalla? Nordiksella tais vielä olla.

Jep. Lähestulkoon oikein muistettu. Hirso teki 1-0 -voittomaalin ajassa 52:03.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Kaikkihan nyt tietää millaseks IFK:n identiteetti eli #BRÄNDI mielletään.

Mitä omistus ja seurajohto sitten haluaakaan penailla. Kadunmiehen terve järki sanos, että kannattas varmaan hankkia siihen haluttuun pelityyliin sopiva valmentaja+rosteri. Pistää haluttuja asioita toteutukseen suunnitelmallisesti käytännössä eikä vain puheissa vrt. Tappara.

Eiköhän tuo rosteri jatkossakin ole ihan kilpailukykyinen. Toki aika kokenutta kaartia pidemmillä soppareilla - mikä ei välttämättä huono asia. Ripaus jatkuvuutta ei oo yhtään pahitteeks.

Sitten sellanen usko ja maltti omaan tekemiseen. Tarkoittaen vaikkapa sitä miten jotain omista junnuista nousseita pelaajiakin vois sitouttaa ja jättää ruutu auki. Ehkä.

Voi olla värittynyt näkemys, mutta väliin tuntuu miten IFK:n kohdalla taiteillaan tasokkaan huippukiekon ja viihdebisneksen kanssa. Kuuluu toki kuvioon, mutta onko seurassa aina painetta tehdä peliliikkeitä tuodakseen isoja nimiä vetonauloiksi.
 

Pegu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, New York Rangers, HJK, Arsenal, 1. FC Köln
Luen parhaillaan HIFK - ikuisesti sinun -kirjaa. Kirjan lukeminen yhdistettynä omiin kokemuksiin fanina on auttanut hahmottamaan, miksi HIFK on ollut urheilullisesti alisuorittaja 1990-luvulta lähtien. Tässä mun pohdinnan tulos:

1. HIFK on jäänyt organisaationa jumiin Carl Brewerin hahmoon ja hänen ansiostaan syntyneeseen, HIFK:n historian ainoaan dynastiaan (1969, 1970). On jääty jumiin siihen, että seuran pelillinen identiteetti pohjautuu niihin vahvuuksiin, joilla tuo dynastia syntyi.

2. HIFK:n johdossa on rakentunut käsitys, että seuramme on viihdeorganisaatio, eikä urheiluseura.

HIFK:ssa, ehkä hallituksen roolia painottaen, ei ole ymmärretty, että jääkiekko on lajina aivan erilaista 2000-luvulla kuin dynastian aikoihin. Fyysisellä pelityylillä ei tämän päivän SM-liigassa voita yhtään mitään, ei edes ryminäpronssia. Syy on siinä, että HIFK:n vastustajatkin osaavat pelata fyysisesti. Siten emme saavuta vastustajaan nähden etua sillä, että painotamme joukkueen peli-identiteetissä fyysistä pelitapaa. Taklauspeliä tärkeämpiä pelaajan ominaisuuksia 2020-luvun jääkiekossa ovat mailatekniikka, luistelunopeus ja syöttötaito. Nuo ominaisuudet pitää huomioida, kun halutaan rakentaa menestyvä joukkue. Lisäksi tarvitaan valmentajat, jotka osaavat hyödyntää pelaajiensa vahvuuksia.

Mulla on kilpaurheilijan tausta. Jos kaipaan viihdettä, menen esim. konserttiin tai leffaan. Kun menen urheilutapahtumaan, vaikkapa lätkämatsiin, menen sinne katsomaan taitavia urheilusuorituksia ja seuraamaan, millaisia taktisia ratkaisuja valmentajat tekevät ottelun aikana. Mulle HIFK on urheiluseura, eikä sirkushuveja pyörittävä viihdefirma. Jos HIFK:n johto puhuu urheilusta seuran toimintaa kuvatessaan, niin mä edellytän, että silloin seuraa johdetaan niin, että HIFK:n urheilullinen menestyminen on seuran tärkein tavoite. Silloin mietitään jokaisella organisaatiorakenteen tasolla ja yksilön tasolla, miten mahdollistetaan seuran urheilullinen menestyminen. Tiivistetysti tuolloin on kyse siitä, että:

- Rekrytoidaan ihmisiä, joille annetaan mahdollisuus käyttää vahvuuksiaan, jotka tukevat seuran päätavoitetta eli urheilullista menestymistä. Jokainen organisaation työntekijä ymmärtää, millainen merkitys hänen työllään päivittäin on seuran päätavoitteen saavuttamiselle.

- Huolehditaan siitä, että ihmisiä johdetaan hyvin.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Luen parhaillaan HIFK - ikuisesti sinun -kirjaa. Kirjan lukeminen yhdistettynä omiin kokemuksiin fanina on auttanut hahmottamaan, miksi HIFK on ollut urheilullisesti alisuorittaja 1990-luvulta lähtien. Tässä mun pohdinnan tulos:

1. HIFK on jäänyt organisaationa jumiin Carl Brewerin hahmoon ja hänen ansiostaan syntyneeseen, HIFK:n historian ainoaan dynastiaan (1969, 1970). On jääty jumiin siihen, että seuran pelillinen identiteetti pohjautuu niihin vahvuuksiin, joilla tuo dynastia syntyi.

2. HIFK:n johdossa on rakentunut käsitys, että seuramme on viihdeorganisaatio, eikä urheiluseura.

HIFK:ssa, ehkä hallituksen roolia painottaen, ei ole ymmärretty, että jääkiekko on lajina aivan erilaista 2000-luvulla kuin dynastian aikoihin. Fyysisellä pelityylillä ei tämän päivän SM-liigassa voita yhtään mitään, ei edes ryminäpronssia. Syy on siinä, että HIFK:n vastustajatkin osaavat pelata fyysisesti. Siten emme saavuta vastustajaan nähden etua sillä, että painotamme joukkueen peli-identiteetissä fyysistä pelitapaa. Taklauspeliä tärkeämpiä pelaajan ominaisuuksia 2020-luvun jääkiekossa ovat mailatekniikka, luistelunopeus ja syöttötaito. Nuo ominaisuudet pitää huomioida, kun halutaan rakentaa menestyvä joukkue. Lisäksi tarvitaan valmentajat, jotka osaavat hyödyntää pelaajiensa vahvuuksia.

Mulla on kilpaurheilijan tausta. Jos kaipaan viihdettä, menen esim. konserttiin tai leffaan. Kun menen urheilutapahtumaan, vaikkapa lätkämatsiin, menen sinne katsomaan taitavia urheilusuorituksia ja seuraamaan, millaisia taktisia ratkaisuja valmentajat tekevät ottelun aikana. Mulle HIFK on urheiluseura, eikä sirkushuveja pyörittävä viihdefirma. Jos HIFK:n johto puhuu urheilusta seuran toimintaa kuvatessaan, niin mä edellytän, että silloin seuraa johdetaan niin, että HIFK:n urheilullinen menestyminen on seuran tärkein tavoite. Silloin mietitään jokaisella organisaatiorakenteen tasolla ja yksilön tasolla, miten mahdollistetaan seuran urheilullinen menestyminen. Tiivistetysti tuolloin on kyse siitä, että:

- Rekrytoidaan ihmisiä, joille annetaan mahdollisuus käyttää vahvuuksiaan, jotka tukevat seuran päätavoitetta eli urheilullista menestymistä. Jokainen organisaation työntekijä ymmärtää, millainen merkitys hänen työllään päivittäin on seuran päätavoitteen saavuttamiselle.

- Huolehditaan siitä, että ihmisiä johdetaan hyvin.

Erinomainen kirjoitus yllä.

Jos mietin pelkästään pelaajan identiteettiä niin pelinopeus sekä pään että jalkojen osalta on mulle kaikkein tärkein. Siihen päälle reagointi, jolla voitetaan senttejä vastustajaan nähden, ja joka on lähinnä asennekysymys. Ja jotta pelaaminen voi olla nopeaa tarvitaan siis ymmärrys pelistä ja havainnointikykyä, ja tietenkin hyvät mailapelaamisen taidot syöttämisen, kiekonkäsittelyn ja laukauksen osalta sekä erinomainen luistelutaito unohtamatta rautaista fyysistä kuntoa. Mulle HIFK-pelaajan kuuluu olla tällainen ja tätä kohti me harjoitellaan. Jotain onnistumisia ollaan jo hieman saatu tälläkin kaudella.

Taklaamiselle on nykyäänkin vielä aikansa ja paikkansa, mutta sen pitää hyödyttää ja edistää oman joukkueen pelaamista. Jäähyherkkien kohnottajien ja kovistelijoiden aika on ohi, jos halutaan voittaa, vaikka se viihdettä kaukaloon toisikin
 

Bafforosso

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK parhaimmillaan
Luen parhaillaan HIFK - ikuisesti sinun -kirjaa. Kirjan lukeminen yhdistettynä omiin kokemuksiin fanina on auttanut hahmottamaan, miksi HIFK on ollut urheilullisesti alisuorittaja 1990-luvulta lähtien. Tässä mun pohdinnan tulos:

1. HIFK on jäänyt organisaationa jumiin Carl Brewerin hahmoon ja hänen ansiostaan syntyneeseen, HIFK:n historian ainoaan dynastiaan (1969, 1970). On jääty jumiin siihen, että seuran pelillinen identiteetti pohjautuu niihin vahvuuksiin, joilla tuo dynastia syntyi.

2. HIFK:n johdossa on rakentunut käsitys, että seuramme on viihdeorganisaatio, eikä urheiluseura.

HIFK:ssa, ehkä hallituksen roolia painottaen, ei ole ymmärretty, että jääkiekko on lajina aivan erilaista 2000-luvulla kuin dynastian aikoihin. Fyysisellä pelityylillä ei tämän päivän SM-liigassa voita yhtään mitään, ei edes ryminäpronssia. Syy on siinä, että HIFK:n vastustajatkin osaavat pelata fyysisesti. Siten emme saavuta vastustajaan nähden etua sillä, että painotamme joukkueen peli-identiteetissä fyysistä pelitapaa. Taklauspeliä tärkeämpiä pelaajan ominaisuuksia 2020-luvun jääkiekossa ovat mailatekniikka, luistelunopeus ja syöttötaito. Nuo ominaisuudet pitää huomioida, kun halutaan rakentaa menestyvä joukkue. Lisäksi tarvitaan valmentajat, jotka osaavat hyödyntää pelaajiensa vahvuuksia.

Mulla on kilpaurheilijan tausta. Jos kaipaan viihdettä, menen esim. konserttiin tai leffaan. Kun menen urheilutapahtumaan, vaikkapa lätkämatsiin, menen sinne katsomaan taitavia urheilusuorituksia ja seuraamaan, millaisia taktisia ratkaisuja valmentajat tekevät ottelun aikana. Mulle HIFK on urheiluseura, eikä sirkushuveja pyörittävä viihdefirma. Jos HIFK:n johto puhuu urheilusta seuran toimintaa kuvatessaan, niin mä edellytän, että silloin seuraa johdetaan niin, että HIFK:n urheilullinen menestyminen on seuran tärkein tavoite. Silloin mietitään jokaisella organisaatiorakenteen tasolla ja yksilön tasolla, miten mahdollistetaan seuran urheilullinen menestyminen. Tiivistetysti tuolloin on kyse siitä, että:

- Rekrytoidaan ihmisiä, joille annetaan mahdollisuus käyttää vahvuuksiaan, jotka tukevat seuran päätavoitetta eli urheilullista menestymistä. Jokainen organisaation työntekijä ymmärtää, millainen merkitys hänen työllään päivittäin on seuran päätavoitteen saavuttamiselle.

- Huolehditaan siitä, että ihmisiä johdetaan hyvin.
Aika paljon samaa mieltä. Tuo dynastia tosin kesti vuodesta 68 vuoteen 83 ja vähän ylikin. Mestaruuksia ja mitaleita tuli roppakaupalla.
Nimenomaan nopeus pään, käsien ja jalkojen osalta yhdistettynä taitoon, on se mikä hallitsee tänä päivänä maailmalla. Jarrupelaaminen ja viivelähdöt ovat vähentyneet.
Odotan kansainvälisestikin vielä, sitä että uusi sukupolvi oppii (ainakin muutamat) sopeuttamaan aivotoiminnan pelin vauhtiin, sillä nykyään näkee jopa nhl:ssä suoranaista koohottamista, jossa kiekko usein hukkuu liian kovaan yritykseen.
Uuden sukupolven myötä ehkä saamme takaisin ns. syöttökoneet (tyyliin Hagman), joiden aivot ehtivät mukaan vauhtiin.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: WPK

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Luen parhaillaan HIFK - ikuisesti sinun -kirjaa. Kirjan lukeminen yhdistettynä omiin kokemuksiin fanina on auttanut hahmottamaan, miksi HIFK on ollut urheilullisesti alisuorittaja 1990-luvulta lähtien. Tässä mun pohdinnan tulos:

1. HIFK on jäänyt organisaationa jumiin Carl Brewerin hahmoon ja hänen ansiostaan syntyneeseen, HIFK:n historian ainoaan dynastiaan (1969, 1970). On jääty jumiin siihen, että seuran pelillinen identiteetti pohjautuu niihin vahvuuksiin, joilla tuo dynastia syntyi.

2. HIFK:n johdossa on rakentunut käsitys, että seuramme on viihdeorganisaatio, eikä urheiluseura.

HIFK:ssa, ehkä hallituksen roolia painottaen, ei ole ymmärretty, että jääkiekko on lajina aivan erilaista 2000-luvulla kuin dynastian aikoihin. Fyysisellä pelityylillä ei tämän päivän SM-liigassa voita yhtään mitään, ei edes ryminäpronssia. Syy on siinä, että HIFK:n vastustajatkin osaavat pelata fyysisesti. Siten emme saavuta vastustajaan nähden etua sillä, että painotamme joukkueen peli-identiteetissä fyysistä pelitapaa. Taklauspeliä tärkeämpiä pelaajan ominaisuuksia 2020-luvun jääkiekossa ovat mailatekniikka, luistelunopeus ja syöttötaito. Nuo ominaisuudet pitää huomioida, kun halutaan rakentaa menestyvä joukkue. Lisäksi tarvitaan valmentajat, jotka osaavat hyödyntää pelaajiensa vahvuuksia.

Mulla on kilpaurheilijan tausta. Jos kaipaan viihdettä, menen esim. konserttiin tai leffaan. Kun menen urheilutapahtumaan, vaikkapa lätkämatsiin, menen sinne katsomaan taitavia urheilusuorituksia ja seuraamaan, millaisia taktisia ratkaisuja valmentajat tekevät ottelun aikana. Mulle HIFK on urheiluseura, eikä sirkushuveja pyörittävä viihdefirma. Jos HIFK:n johto puhuu urheilusta seuran toimintaa kuvatessaan, niin mä edellytän, että silloin seuraa johdetaan niin, että HIFK:n urheilullinen menestyminen on seuran tärkein tavoite. Silloin mietitään jokaisella organisaatiorakenteen tasolla ja yksilön tasolla, miten mahdollistetaan seuran urheilullinen menestyminen. Tiivistetysti tuolloin on kyse siitä, että:

- Rekrytoidaan ihmisiä, joille annetaan mahdollisuus käyttää vahvuuksiaan, jotka tukevat seuran päätavoitetta eli urheilullista menestymistä. Jokainen organisaation työntekijä ymmärtää, millainen merkitys hänen työllään päivittäin on seuran päätavoitteen saavuttamiselle.

- Huolehditaan siitä, että ihmisiä johdetaan hyvin.

Peltonenhan kävi pestiin astuessaan keskusteluja HIFK-"legendojen" kanssa IFK-laisuudesta. Ensimmäiseen kotipeliinsä Åstenin johdolla nelonen avaukseen ja tarkoitus ilmeisesti oli alleviivata tätä IFK-laisuutta ja sitä että kotipeliin tullaan tästä edes ryminällä ovista ja ikkunoista. Muutamat maalit siinä omiin kotipeleissä, niin meni suunnitelmat uusiksi. Nyt yritettiin Komarovin ja Pihlströmin johdolla uudestaan.

Ihan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta HIFK onkin Peltosen aikana ollut todella heikko aloittamaan pelit Nordiksella. Todella usein pyöritään ensimmäiset vaihdot omissa.

Onhan NHL:ssäkin joukkueita, jotka ovat tunnettuja karheasta pelityylistään ja vielä menestyvät. Ensimmäisenä tulee mieleen Vegas ja Tortorellan joukkueet. HIFK:ssa vain minun mielestäni on mennyt pieleen se, että ensin on tämä fyysisyys, asenne tai sitkeys. Millä nimillä näitä nyt haluaa kutsua ja pelitapa tulee vähän sivujuonteena.

Loppujen lopuksihan tässä onkin käynyt niin, että ei ole ollut Peltosen aikana mitenkään erityisen fyysinen joukkue vaikka joukkue on pyritty niin rakentamaan. Oikeastaan enemmän on fyysisellä puolella otettu vastaan tässä viimeiset kaudet. Miksi? Koska ei ehditä olla fyysisiä. Tähän on kaksi syytä: Pelitapa ja pelaajamateriaali: Mikäli pääsisimme esim. paremmilla rytmeillä ja vauhdeilla hyökkäämään, niin fyysisyyttä voisi käyttää karvaustilanteissa paremmin. Lisäksi pelaajamme altistuvat fyysiselle pelille, kun hyökätään epäorganisoidusti ja joudutaan omassa päässä kerta toisensa jälkeen pulaan. Siksi olen huutanut pakiston kiekollisuuden ja materiaalin luistelunopeuden perään.

Mikä on HIFK:n lähihistorian makein taklaus. Ei niin kauheasti fyysisestä pelistään tunnettu Martti Järventie 2011: Erikoinen kiekkoilta päättyi HIFK:n voittoon ...ja toki myös Finleyn pommi Jyväskylässä. Tämä vain esimerkkinä siitä, että miten voidaan olla fyysisiä kautta linjan, kun ollaan vastustajaa pelillisesti edellä.

En tätä puolta IFK:sta missään nimessä lähtisi karsimaan. Toteutus vaan pitää tehdä niin, että pääpaino on taitavissa pelaajissa ja pelitavassa. Sitten siihen sekaan mausteeksi tietyn profiilin pelaajia, mutta ei liikaa kuten nyt tehdään.
 
Viimeksi muokattu:

Pegu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, New York Rangers, HJK, Arsenal, 1. FC Köln
Aika paljon samaa mieltä. Tuo dynastia tosin kesti vuodesta 68 vuoteen 83 ja vähän ylikin. Mestaruuksia ja mitaleita tuli roppakaupalla.
Morjens, tarkoitan dynastialla sitä, että seura voittaa vähintään 2 mestaruutta peräkkäin. HIFK on pystynyt tuohon yhden kerran. Lähellä tuota saavutusta oltiin esim. keväällä 1999.
 

Pegu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, New York Rangers, HJK, Arsenal, 1. FC Köln
En tätä puolta IFK:sta missään nimessä lähtisi karsimaan. Toteutus vaan pitää tehdä niin, että pääpaino on taitavissa pelaajissa ja pelitavassa. Sitten siihen sekaan mausteeksi tietyn profiilin pelaajia, mutta ei liikaa kuten nyt tehdään.
En mäkään lähtisi siivoamaan pois fyysistä peliä, koska jääkiekko on kontaktilaji. Se, mitä muuttaisin, liittyy niihin osaamisen painopisteisiin, joiden perusteella pelaajia rekrytoidaan HIFK:hon.

HIFK - pelaajan avainominaisuuksista kirjoitin jo aiemmin, kuten mailatekniikka, syöttötaito ja luistelunopeus. Siitä pelaajan tärkeimmästä ominaisuudesta Ykkössentteri edellä jo kirjoittikin ja se on peliäly. Tuohon ominaisuuteen liitän tämän kauden joukkueesta esim. Lehterän, Koivistoisen, Pakarisen, Nättisen, Martinin, Sundin ja Kiviharjun.

Mistä löytyisi HIFK:hon Petteri Wirtasen kaltainen moniosaaja? Eli sentteri, jonka voi laittaa hyökkäävään tai puolustavaan rooliin ja joka on erinomainen aloituksissa.
 

Bafforosso

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK parhaimmillaan
Morjens, tarkoitan dynastialla sitä, että seura voittaa vähintään 2 mestaruutta peräkkäin. HIFK on pystynyt tuohon yhden kerran. Lähellä tuota saavutusta oltiin esim. keväällä 1999.
Ok, dynastia taitaa olla sitten aika lyhyt. Yleensä ne on pitempiä.
 

Pegu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, New York Rangers, HJK, Arsenal, 1. FC Köln
Tulevina viikkoina on seuran hallitus ja samalla seuran identiteetti testissä.

Salmelainen lähti jo. Jos hallituksella on jotain selkärankaa jäljellä, Villen savotta päävalmentajana päättyy tähän kauteen. HIFK kaipaa laajempaa uudistumista ja siihen sisältyy myös identiteetin uudelleen määrittely. Tyydymmekö nykyiseen identiteettiin eli keskinkertaiseen urheilulliseen suorittamiseen vai alammeko rakentamaan HIFK:sta urheiluseuraa, jonka tavoitteena on pelata keväisin vähintään mitalista? Tuohon identiteettikysymykseen hallituksen pitää kyetä vastaamaan suht ripeästi. Jos valinta osuu jälkimmäiseen vaihtoehtoon, tarvitaan uusi päävalmentaja. Hänellä pitää olla tuoreet näytöt menestyksekkäästä valmentamisesta ja käsitys siitä, mitä moderni jääkiekko on ja miten se vaikuttaa pelaajavalintoihin.

Identiteettikysymykseen vastaamiseen ohella HIFK:n hallituksen pitää miettiä kriittisesti omaa rooliaan. Mun mielestä hallituksen pitää keskittyä strategian toteuttamisen seurantaan ja pysyä erossa operatiivisesta johtamisesta. Oli hienoa, että Salmelainen kertoi julkisesti, että hallitus päättää päävalmentajasta. Tuo ei mun mielestä kuulu todellakaan hallituksen tehtäviin. Urheilujohtajalla tulee jatkossa olla HIFK:ssa mandaatti valita myös päävalmentaja. Urheilujohtajalla tulee ylipäänsä olla työrauha keskittyä operatiiviseen johtamiseen.
 

Hegu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jos ensi syksynä halutaan hallia koko ajan täyteen ilman edes kampanjoita ja älytöntä rahan tuhlausta. Ville UTJ pestiin ja kaksi kautta aikaa näyttää. Jukka Jalonen mottipäisellä varmaankin 400k pahvilla penkin taakse. Heljanko Taposen pariksi varmaankin oheiskuluineen kustantaa sen 400k myös vähintään. Kaikille kerrotaan, että nyt ollaan näillä peliliikkeillä tosissaan liikkeellä niin saattaisi jopa onnistua. Sen lisäksi mulle maistuu se "ikääntyvä" Kemiläinen ihan vielä melkein 200k palkalla sisään.
 

Pegu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, New York Rangers, HJK, Arsenal, 1. FC Köln
Jukka Jalonen mottipäisellä varmaankin 400k pahvilla penkin taakse. Heljanko Taposen pariksi varmaankin oheiskuluineen kustantaa sen 400k myös vähintään.
Näille ehdotuksille peukutus.

Sen sijaan Villen saappaissa lähtisin johonkin pienempään seuraan Suomessa tai ulkomailla keräämään osaamista ja kokemusta valmentajan työstä. Ja jos sitä valmennusmenestystä Villelle tulee modernilla, aktiivisella pelityylillä möyrimiskiekon sijaan, niin toivotan Villen tervetulleeksi takaisin HIFK - ruoriin valmentajana tai urheilujohtajana.
 

Killeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tapparan toimitusjohtajan lause muutaman päivän takaa "Emme olisi Tappara, jos emme miettisi sitä, että mitä voimme tehdä paremmin." Vaikka nyt vierestä huutelen, mutta eikö siinä ole aika fiksu lause?
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Tapparan toimitusjohtajan lause muutaman päivän takaa "Emme olisi Tappara, jos emme miettisi sitä, että mitä voimme tehdä paremmin." Vaikka nyt vierestä huutelen, mutta eikö siinä ole aika fiksu lause?

Asian vierestä, mutta jostain syystä jäänyt mieleen -totta vai tarua- Mikko Leinosen kivahdus jonkin keskinkertaisemman kauden tiimoilta, ennen dynastian alkua, miten Tappara pelaa vain Suomen mestaruudesta. Ja sillä hetkellä se aiheutti hieman hymähtelyä.

Löyty kuitenkin äkkiseltään vain tämmönen juttu missä Tamhockey oy:n hallituksen puheenjohtaja Kai Miesmäki sekä toimitusjohtaja Mikko Leinonen linjaa keväällä 2005.

Kultaisten mitalien suhteen tuo 10 vuotissuunnitelma ei mennyt ihan 100%, mutta muutoin aika kohtuullisesti.

 

Hegu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Näille ehdotuksille peukutus.

Sen sijaan Villen saappaissa lähtisin johonkin pienempään seuraan Suomessa tai ulkomailla keräämään osaamista ja kokemusta valmentajan työstä. Ja jos sitä valmennusmenestystä Villelle tulee modernilla, aktiivisella pelityylillä möyrimiskiekon sijaan, niin toivotan Villen tervetulleeksi takaisin HIFK - ruoriin valmentajana tai urheilujohtajana.
Juuu reeed mai maind... mä haluaisin Villen nostavan vielä pyttyä IFK valmentajana... kuitenkin koulu on käytävä eikä oikotietä onneen ole
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös