Loppuun esimerkki, joka toivottavasti havainnollistaa vielä vähän mitä ajan takaa. HIFK ja HPK molemmat kaipasivat kipeästi kovan luokan kiekollista puolustajaa. Saitte Walshin, me saatiin Laamanen.
Hyökkäyksen mainittavat hankinnat:
HPK: Virta, Kariya, Viitaluoma
HIFK: Loppi, Hirso
Hankinnoissa siis HPK menee Kariyan mitalla IFK:n ohi, mutta kun ajatellaan, että joukkueessa on jo valmiiksi Kuhta, Pesonen, Petrell, Luttinen, I. Pikkarainen, ns. varmoista suorittajista, niin ei siihen niin hirveästi tarvitse lisätä. HPK:n samaa linjaa edustavista ei varsinaisesti ollutkaan(mahdollisesti Sailio, Loikas, varauksin Vihko).
Puolustuksen:
HPK: Laamanen, Tuulola
HIFK: Kankaanperä, Walsh
Hankinnat loppujenlopuksi melko tasan. Laamanen ja Tuulolat ovat kiekollisempia kuin KPerä&Walsh(en ole tosin Walshia vielä nähnyt pelaamassa), mutta puolustuspelissä taas mielestäni varmempia. Heitä voisi ehkä enemmän verrata Mäkelä-Mäenpää kaksikkoon ja sitten taas Laamanen ja Tuulolaa Pikkarainen-Heikkinen-akseliin. Tosin Tuulola on jo 37v., joten siinäkin on melko epävarma kortti.
Varmoja suorittajia HIFK:lla H. Pikkarainen, Heikkinen. HPK:lla Mäkelä, Mäenpää, varauksin Tikkanen. Niin mielestäni HPK:n onnistuneemmat hankinnat on vahvaa liiottelua.
Varmoista suorittajista voidaan sitten taas keskustella, mutta nuoret mahdollisesti viime kaudella breikanneet eivät sitten tällä kaudella enää loistakaan, joten heitä on turha laittaa varmoiksi suorittajiksi, vaikka yksi kausi olisikin hyvin mennyt.