Itse katsoin ensimmäisen kerran ohjelmaa, tarkemmin sanoen tuota Subin ekstraa, tosin en alusta saakka.
Tästä ei roskaviihde parane, minun mielestäni. En ole jaksanut syttyä reality-sarjoista muuten, liian pliisua. Kun kerran maksetaan ihmisille siitä, että munaavat itsensä televisiossa, niin munatkoot sitten kunnolla.
Se kai tässä on ideakin, että jokainen voi helposti arvostella lorttoja ja jussia ja hovimestaria. Myönnän tekeväni tätä itse aina kahviloiden ikkunapöytiin osuessani. Seuraillessani ihmisten kulkua ohitseni olen suorastaan julma ajatuksissani. Ja minut tavanneet tietävät, ettei tällä naamalla ja muullakaan habituksella todellakaan olisi rahkeissa varaa. Mutta sehän ei minua hidasta!
Mutta Jussin tytöt ovat melkein puolivirallisesti vapaata riistaa, heitä voi hyvällä omallatunnolla parjata ja haukkua itseäni kiltimmätkin ihmiset. Hyvässä hengessä ja naurun raikuessa kavereiden kanssa voidaan kertailla sanomisia ja tekemisiä - jopa netin keskustelupalstoilla. Toisin kuin juuri se kahvilan ikkuna, televisio on kaikkien kiinnostuneiden ulottuvilla. Kätevää kun kaikilla on samat ihmiset kriittisessä tarkastelussa.
Verrattuna vaikka Suomen Robinsoniin, Miljonääri Jussi vie 100-0 viihteenä. En sitten tiedä kauanko tätä jaksaa seurata, ja muistanko ensi kerralla edes aloittaa. Mutta en kyllä tarkoituksella kanavaakaan vaihda.
Carloksen kanssa pitää olla siinä kohtaa eri mieltä, että harvat tuntemani oikeat miljonäärit eivät kyllä erotu mitenkään keskiluokkaisesta valkokaulustyöläisestä arjessa ja kadulla. Paitsi ehkä niin, että niillä valkokaulustyöläisillä on komeammat autot, ja miljonäärit ajelevat kohtuullisen tavallisilla volvoilla ja audeilla. Tietysti kodeissa vieraillessa ero on selvempi.
Suomessa kell' onni on, se onnen myös kätkee.