Miksi Suomi on huono urheilumaa?

[BitterX]

Suomi oli joskus urheilumaa (yksilölajeissa). Ei ole enää.

Palloilu:

- Aloitetaan jääkiekosta, kun tämä on jääkiekkoaiheinen palsta. Mikä mättää, kun emme tuppaa pärjäämään junnukisoissa enää Kanadalle, USA:lle, Venäjälle tai Ruotsille. Joskus taannoin emme pärjänneet, mutta välissä oli jakso, jolloin olimme lähes säännöllisesti mitaleilla. Maajoukkue ikääntyy, vanhojen tähtien tilalle ei ole tulossa saman profiilin tähtiä. Nuorten pelaajien NHL-varausnumerot kasvavat ja määrät vähenevät.

- Jalkapallossa ei olla ihan hetkeen voitu sanoa, että eteenpäin oltaisiin menty. A-maajoukkuetasolla ollaan melkoisen suossa. Ulkomailla pelaavista maajoukkuepelaajistamme liian suuri osa kuluttaa penkkiä. Naisten maajoukkue ei päässyt kisoihin, eikä kotikisojenkaan menestys ollut toivotunlainen.

- Lentopallossa ja koripallossa on edistystäkin ollut havaittavissa, mutta venymiset ovat jääneet lentopalloilijoiden EM-nelossijan jälkeen jääneet puuttumaan. MM- tai olympiapaikat ovat molemmissa lajeissa liian kaukana. Naiset ovat luokassa ynnämuut ja heikommat.

- Muista olympiapalloilulajeista, käsipallosta ja vesipallosta, nyt ei kannata puhuakaan.

- Marginaalipalloilulajeissa jääpallossa ja salibandyssä olemme monta askelta maailman parhaita jäljessä. Yksi maailmanmestaruus on molemmissa tullut, mutta - mitenkään suorituksia väheksymättä - yksittäisessä turnauksessa voi käydä miten vaan. Massat, infrastruktuuri ja lajien status ovat Ruotsissa (ja jääpallon kohdalla myös Venäjällä) paria astetta korkeammalla.


Yksilölajit:

- Takavuosien paraatilajissa yleisurheilussa ei tapahdu enää mitään. Menestys on ollut täysin keihäänheiton harteilla ja joskus joku yksittäinen urheilija on jossakin muussa lajissa tuonut jonkun mitalin. Alennustilaa kuvaa hyvin se, että joissakin lajeissa 30-40 vuotta vanhoilla kotimaisilla huipputuloksilla oltaisiin nykyään Suomen mestareita. Keihäänheitonkin tulevaisuus vaikuttaa suurelta kysymysmerkiltä.

- Uinnissa oli jossakin vaiheessa merkkejä paremmasta, mutta nyt ollaan taas pudonneet muiden eurooppalaistenkin kyydistä tylysti. Hanna-Maria on toki kova uimari, mutta hänkään ei enää ole nuori huippulupaus. Lähelläkään.

- Toisessa paraatilajissa maastohiihdossa on miesten puolella romahdus tapahtunut. Parhaimmillaan ollaan sijoilla 10-20. Naisten puolella menestys on Kuitusen lopettamisen jälkeen Saarisen harteilla. Hänen lopettaessa voidaan sanoa "adios".

- Mäkihypyssä ollaan siirrytty nopeassa ajassa maailman terävimmästä kärjestä hyviin kyttäysasemiin.

- Ampumahiihdossa ei pärjätä millään maailman absoluuttisille kärkimaille, mutta ei myöskään sille seuraavalle ryhmälle, johon kuuluu muun muassa monia Balkanin maita.

- Alppihiihdossa Palanderin ja Poutiaisen menestys ei ilmeisesti ruokikaan lisämenestystä, kuten joskus optimistisesti toivottiin.

- Suurlajeissa tenniksessä ja golfissa ollaan kategoriaa ynnämuut.

- Paini oli joskus suomalaisittain kova laji. Nykyään Kaukasuksen jäärät pyyhkivät Pohjan pojilla lattiaa.

***

Olympialaisten menestys on ollut kehnoa paitsi kesällä, nykyisellään myös talvella. On suorastaan outoa, että myös lajeissa, joissa Suomessa pitäisi olla hyvät harjoitteluolosuhteet, olemme romahtaneet pienessä ajassa.

Urheilu ei ole maailman tärkein asia, mutta olympiamenestys on asia, jota haluaa suurin osa kansasta - myös ne, jotka eivät muuten urheilua seuraa. Kovemmat urheilu-Niilot sen sijaan seuraavat kaikkia mahdollisia palloilulajien arvokisakarsintoja, missä ollaan saatu pettyä kerta toisensa jälkeen.

Urheilun arvoa maakuvan kiilloittajana ja maabrändin luojana ei myöskään sovi aliarvioida. Urheilumenestys on oikeastaan aika tärkeä asia. Ei ole sattumaa, että lähes kaikki tunnetuimmista nykysuomalaisista ovat urheilijoita. Ja nekin joko lopettaneet tai ainakin iässä, jossa lopettaminen alkaa pikkuhiljaa olemaan ajankohtaista. Toisinpäin voidaan sanoa, että kysyttäessä tunnettuja henkilöitä jostakin toisesta maasta, tulee meille useimmiten mieleen urheilijoita.

On oikeastaan kenenkään turha väittää, että panostaminen lasten ja nuorten liikkumiseen sekä kuntoliikuntaan on yhteiskunnallisesti arvokkaampaa, sillä massaurheilu ja huippu-urheilu kulkevat käsi kädessä. Ne kakarat tarvitsee esikuvia, joita meillä näyttää olevan yhä vähenevissä määrin.

On myös turha väittää, että yhteiskunnallinen hyvinvointi ja elintaso syövät pohjaa urheilumenestykseltä. Maailmassa on ihan riittävän monta pientä ja rikasta maata, joissa huippu-urheilu voi hyvin. Lisäksi elintason ja vaurauden luulisi hyödyttävän myös huippuvalmennusta.


Kuka helvetti meillä koordinoi huippu-urheilua? SLU:ko? Ja mitä ne tekee, vai tekeekö mitään? Mites lajiliitot? Vai kuka tästä urheilumme vallitsevasta alennustilasta vastaa vai siirrelläänkö siellä vastuuta vuoroin kellekin?

 

[aquanqua]

...
On myös turha väittää, että yhteiskunnallinen hyvinvointi ja elintaso syövät pohjaa urheilumenestykseltä. Maailmassa on ihan riittävän monta pientä ja rikasta maata, joissa huippu-urheilu voi hyvin. Lisäksi elintason ja vaurauden luulisi hyödyttävän myös huippuvalmennusta.
...

Totta kai se on pois huippu-urheilulta. Suomessa (ainakin vielä) voi sanoa, että itsensä kouluttaminen on täysin kiinni omasta halusta ja kunnianhimosta. Menestyminen urheilussa huipputasolla vaatii urheilullisen lahjakkuuden lisäksi kunnianhimoa ja henkisiä kykyjä. Suomessa moni nuori, jolta niitä löytyy, satsaa tietysti hyvin epävarman urheilu-uran sijaan koulutukseen. Huippu-urheilu on Suomessa hyvin harvalla mielekäs tai jopa "ainoa vaihtoehto", ja kun kyseessä on pieni maa, niin se näkyy tietysti urheilumenestyksessä.

En tiedä, onko Suomi jotenkin erityisen huono urheilumaa, enkä tiedä, olisiko se ns. isossa kuvassa edes erityisen huono asia. Olisihan se tietysti hienoa, jos Suomi pärjäisi jalkapallon tapaisessa, suuressa kansainvälisessä urheilulajissa tai hallitsisi toista suosittua lajia samalla tavalla kuin reilun neljän miljoonan asukkaan U-Seelanti hallitsee rugby unionia.

...
On oikeastaan kenenkään turha väittää, että panostaminen lasten ja nuorten liikkumiseen sekä kuntoliikuntaan on yhteiskunnallisesti arvokkaampaa, sillä massaurheilu ja huippu-urheilu kulkevat käsi kädessä. Ne kakarat tarvitsee esikuvia, joita meillä näyttää olevan yhä vähenevissä määrin.
...

Siis ymmärsinkö nyt oikein; mielestäsi varojen satsaaminen huippu-urheiluun on yhteiskunnallisesti tärkeämpää kuin lasten ja nuorten liikkumiseen sekä kuntoliikuntaan satsaaminen? Oletko tosissasi?

 

[janóz]

Suomi oli joskus urheilumaa (yksilölajeissa). Ei ole enää.

Suomi sai mitaleja silloin kuin muualla ei panostettu urheiluun. Nyt kun rahaa käytetään muuallakin niin Suomi jää jalkoihin.

On myös turha väittää, että yhteiskunnallinen hyvinvointi ja elintaso syövät pohjaa urheilumenestykseltä. Maailmassa on ihan riittävän monta pientä ja rikasta maata, joissa huippu-urheilu voi hyvin. Lisäksi elintason ja vaurauden luulisi hyödyttävän myös huippuvalmennusta.

Komppaan aquanquaa, eli kyllä se vaikuttaa. Varsinkin naisten lajeissa. Ja mitkä pienet ja rikkaat maat ovat huippu-urheilumaita? Norja menestyy talvisissa yksilölajeissa, mutta muuten pohjoismaiden menestys on ollut aika hiljaista.

 

[steepler]

Ja mitkä pienet ja rikkaat maat ovat huippu-urheilumaita?

Niin no kerroppa minulle ne pienet ja köyhät maat jotka ovat huippu-urheilumaita. Tämä on puhdasta myyttikamaa että vauraus vaikuttaisi negatiivisesti urheiluun, kyllä se on juurikin niin että köyhyys siihen enemmän vaikuttaa ja juurikin negatiivisesti. Rikkaat ja pienet maat ovat selkeästi parempia urheilussa kuin pienet ja köyhät.

Luin jonkun aikaa sitten kirja Soccernomics, siinä oli pääsasiassa juttua jalkapallossa mutta myös eräänlainen vertailu urheilumaiden kesken ja siinä tultiin juurikin siihen tulokseen että rikkaat pärjäävät paremmin. Siinä saatiin Norja leivottua parhaaksi maaksi suhteutettuna asukasmäärään, lähinnä hyvän talviolympiamenestyksen takia. Pitää kotona tarkastaa tarkalleen miten siinä laskettiin koska nyt ei ole kirjaa käsillä.

 

[BitterX]

Huippu-urheilu on Suomessa hyvin harvalla mielekäs tai jopa "ainoa vaihtoehto", ja kun kyseessä on pieni maa, niin se näkyy tietysti urheilumenestyksessä.

Norja menestyy talvisissa yksilölajeissa, mutta muuten pohjoismaiden menestys on ollut aika hiljaista.

Muut Pohjoismaat lähettävät myös lähes aina vähintään yhden palloilujoukkueen kesäolympialaisiin. Myös Islanti oman käsipallomaajoukkueensa. Suomella tämä ei ole lähelläkään. Sama koskee Sveitsiä: palloilumenestys on eri tasolla Suomen kanssa ja heillä on yksilölajeissakin olympiamenestyjiä paljon. Myös tenniksessä heillä on muutamia maailman absoluuttiseen kärkeen kuuluvia urheilijoita. Itävallalla tökkii Suomen tavoin palloilulajeissa, mutta talviolympialaisissa Suomen ja Itävallan menestystä ei sovi edes verrata. Enää - sillä ennen olimme lähes samalla tasolla.

Jos katsellaan menestystä palloilulajeissa sekä olympiamenestystä (yhteenlasketut kesä- ja talviolympiamitalit) jäämme kaikille muille Pohjoismaille (paitsi muutaman sadantuhannen asukkaan Islannille) sekä Sveitsille ja Itävallalle aivan helvetisti.

Siis ymmärsinkö nyt oikein; mielestäsi varojen satsaaminen huippu-urheiluun on yhteiskunnallisesti tärkeämpää kuin lasten ja nuorten liikkumiseen sekä kuntoliikuntaan satsaaminen? Oletko tosissasi?

Et, vaan ymmärsit totaalisesti väärin. Ne ovat yhtä tärkeitä. Sillä massaurheiluun (varsinkin lasten ja nuorten liikkumiseen) panostamisesta ei juuri ole mitään hyötyä, jos huippu-urheilu on suossa. Ne naskit haluavat olla uusia litmasia, selänteitä ja ainokaisasaarisia. Jos esikuvia ei ole, heitä on huomattavasti vaikeampi saada urheilun piiriin.

 

[kovalev]

Minä en pidä Suomea ollenkaan huonona urheilumaana.
Kaksi tekijää ylitse muiden on kuitenkin vaikuttanut negatiivisesti: rahaa ei löydy tarpeeksi kuin muutamaan lajiin (niihin joissa on tullut menestystä ja jotka siksi ovat karjalalippiksille myös ne ainoat oikeat lajit)

Nuorten intohimo urheiluun, sellaisessa merkityksessä kuin se oli joskus, on kuollut. Se ei ole enää osa leikkiä, osa vapaa-aikaa, vaan keskitytään ammattilaisuus haaveissa tai isin pakottamana siihen yhteen ainoaan lajiin, joka sitten lopetetaan viimeistään 15-vuotiaana.
Ennen urheilu ja liikkuminen kuului jollain tavalla lähes kaikkeen lapsen hauskanpidossa.
Leikkivätkö lapset nykyään littaa, rönttöä, keinumattia, poliisia ja rosvoa?

Minun lapsuudenkesissäni oli suuri osuus likkojen kanssa pelatuilla pesäpallo-otteluilla. Siinä yhdistyi mukavasti kaksi asiaa.

Meillä on niin vähän väestöä, että suhteellinen harrastajamäärä - melkein lajissa kuin lajissa - täytyisi olla huomattavan suuri, että lahjakkuuksiakin löytyisi tarpeeksi. Harrastajia ei löydy tarpeeksi ellei urheilu, ja liikkuminen yleensä, ole tärkeä asia pienestä pitäen.
Vanhoja fraaseja mutta tosia.

 

[Ramchester]

Suomalaiset ovat aika hyviä pelaamaan pesäpalloa, ehkä jopa maailman parhaita.

 

[Jykke1978]

- Marginaalipalloilulajeissa jääpallossa ja salibandyssä olemme monta askelta maailman parhaita jäljessä. Yksi maailmanmestaruus on molemmissa tullut, mutta - mitenkään suorituksia väheksymättä - yksittäisessä turnauksessa voi käydä miten vaan.

Salibandyssä ei kyllä olla montaa askelta maailman parhaita jäljessä. Salibandyssä on järjestetty miesten MM-kisat 7 kertaa ja Suomella on 1 kulta, 4 hopeeta ja 2 pronssia eli mitali joka kisoista ja ainut paremmin pelannut maa on Ruotsi jolla on 6 kultaa ja 1 hopea, Sveitsillä joka on kolmanneksi paras maa on 1 hopea ja 4 pronssia ja sen jälkeen tulee Tsekki 1 hopealla ja Norja yhdellä pronssilla.

Naisissa on pelattu 7 MM-kisat ja Suomella on 2 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia eli mitali joka kisoista, toki edellisistä kisoista tuli vain pronssia. Naisissakin Ruotsi on ainoana meitä edellä 4 kullalla, yhdellä hopealla ja 2 pronssilla, Sveitsi on pystynyt viemään yhden kullan, 3 hopeaa ja yhden pronssin joten he ovat meitä heikompia mitaleissa ja Norja on saavuttanut 3 pronssia.

Pojat U-19 kisoja on järjestetty 5 kertaa joista Suomi on saalistanut 1 mestaruuden, 2 hopeaa ja 2 pronssia, täälläkin vain Ruotsi on meitä edellä 4 kullalla ja yhdellä hopealla, Sveitsi tulee jälleen kolmantena 1 hopealla ja 2 pronssilla eli kaukana meidän perässä ja Tsekki on saanut 1 hopean lisäksi yhden pronssin.

Tytöt U-19 kisoja on pelattu 3 kertaa ja Suomella on saaliina 2 hopeaa ja 1 pronssi eli taas kerran joka kisoista mitali. Ruotsi on yllätys yllätys jälleen meidän edellä 2 kullalla ja yhdellä hopealla ja kaikkien yllätykseksi tai sitten ei kolmas mitali maa on Sveitsi joka on pystynyt ottamaan Ruotsilta yhden mestaruuden ja sitten kaksi pronssia.

Sabassa on pelattu aikoinaan myös EM-kisat joista Suomella on miehissä yksi kulta ja yksi hopea kuten Ruotsillakin ja molemmat pronssit on vienyt Sveitsi ja naisten puolella on pelattu yhdet kisat joissa Suomi on jätetty kolmanneksi, Ruotsin ja Norjan jälkeen. Toki EM-kisat on pelattu 1994 ja sitten miesten ja naisten 1995.

Kaikista kisoista jotka Salibandyssä on pelattu on Suomi saalistanut mitalin ja niistä suurin osa on hopeisia niin ihmetyttää miten Suomi on monta askelta maailman huippuja perässä, kun ainakin omasta mielestäni kuulutaan niihin huippuihin.

 

[aquanqua]

...
Et, vaan ymmärsit totaalisesti väärin. Ne ovat yhtä tärkeitä. Sillä massaurheiluun (varsinkin lasten ja nuorten liikkumiseen) panostamisesta ei juuri ole mitään hyötyä, jos huippu-urheilu on suossa. Ne naskit haluavat olla uusia litmasia, selänteitä ja ainokaisasaarisia. Jos esikuvia ei ole, heitä on huomattavasti vaikeampi saada urheilun piiriin.

En ole lapsi, mutta en usko, että nykyään suomalaisille lapsille esikuvan kansalaisuudella on erityisemmin väliä. Tällä hetkellä vaikkapa jalkapallon kansainvälisten huippusarjojen ja ulkomaalaisten tähtipelaajien seuraaminen on yhtä helppoa kuin Veikkausliigan seuraaminen. Ei tarvitse kuin käydä vilkuilemassa kesäisiä Helsinki Cupin tapahtumia, kun huomaa, että Messit ja CRonaldot ovat korvanneet suomalaisnimet lasten ja nuorten esikuvina.

Se, että viisi miljoonaa suomalaista liikkuu ja harrastaa urheilua riittävästi on yhteiskunnalle huomattavasti tärkeämpää kuin yksittäisten ammattilaisurheilijoiden menestys huipputasolla.

 

[janóz]

Niin no kerroppa minulle ne pienet ja köyhät maat jotka ovat huippu-urheilumaita. Tämä on puhdasta myyttikamaa että vauraus vaikuttaisi negatiivisesti urheiluun, kyllä se on juurikin niin että köyhyys siihen enemmän vaikuttaa ja juurikin negatiivisesti. Rikkaat ja pienet maat ovat selkeästi parempia urheilussa kuin pienet ja köyhät.

Kuka tässä köyhistä puhui? Tottakai rikkailla on lähtökohtaisesti parempi mahdollisuus urheilla kun heillä parempi mahdollisuus ylipäätänsä elää tässä maailmassa kuin köyhillä. Jos et ymmärtänyt pointtiani niin tässä se uudestaan: Korkea elintaso vaikuttaa huippu-urheiluun siten, että siihen ei tarvitse panostaa koko elämäänsä jos ei halua. Ja etenkin nuoret naiset valitsevat potentiaalisen huippu-urheilijan uran sijaan jonkin varmemman normaalin työuran. Kyllähän tämä pätee muissakin rikkaissa maissa, mutta niissä on vain sen verran enemmän väkeä, että urheiluunkin riittää hyviä yksilöitä. Kuten mainitsin niin Norja menestyy talvisin, mutta kesälajeissa ei. Heilläkin on vain muutama yksilö joka kunniaa tuo. Samaa koskee montaa muutakin Suomen kokoluokan maata.

Jos katsellaan menestystä palloilulajeissa sekä olympiamenestystä (yhteenlasketut kesä- ja talviolympiamitalit) jäämme kaikille muille Pohjoismaille (paitsi muutaman sadantuhannen asukkaan Islannille) sekä Sveitsille ja Itävallalle aivan helvetisti.

Jos nämä ovat mielestäsi urheilun huippumaita niin puhumme hieman eri asioista. Minulle esim. USA, Venäjä, Kiina ja Saksa ovat maita joita voidaan pitää urheilun mahtimaina. Joukkueen lähettäminen kisoihin ei tee maasta huippu-urheilun kehtoa. Se on tietenkin totta, että mainitsemasi maat ovat menestyneet Suomea paremmin olympialaisissa viime vuosina, mutta lähempänä ne meitä on kuin Yhdysvaltoja. Joukkueurheilussakaan en näe Suomea yhtään heikompana maana kuin muut pohjoismaat tai nuo kaksi keskieurooppalaista kun otetaan huomioon useampi laji. Jos näiden maiden kesken pelattaisiin turnaukset kohtuu tunnetuissa palloilulajeissa kuten jalkapallossa, jääkiekossa, koripallossa, lentopallossa ja käsipallossa niin olisiko Suomi näistä selkeästi huonoin? Ei varmasti olisi.

 

[RDivis]

Suomessa ei panosteta/osata panostaa huippu-urheilijoihin junnuvaiheessa. Mutta löytyyhän täältä sitten siinä mielessä hyvää, että toisin kuin niissä maissa, joissa karsinta on kovempi ja julmempi - Suomessa Late Läskipersekin pääsee urheilemaan. Tosin tästäkin huolimatta, että mahdollisuuksia liikkua on niin olen ymmärtänyt, että suomalaisten nuorten yleiskunto on laskussa. Tämä on vain nykyajan hinta, asiat on tehty liian helpoiksi ihmisille.

 

[steepler]

Kuka tässä köyhistä puhui? Tottakai rikkailla on lähtökohtaisesti parempi mahdollisuus urheilla kun heillä parempi mahdollisuus ylipäätänsä elää tässä maailmassa kuin köyhillä.

No ehkä tulkitsin viestejä vähän väärin, ajattelin että tuossa tarkoittiin ikään kuin sitä että juurikin varakkaampi yhteiskunta olisi huonomassa asemassa tuottamaan urheilijoita kuin vähemmän varakas. Jos tuossa nyt tarkoitettiin sitä että yhteiskunnassa joku valitsee opiskelun sen sijaan että urheilisi niin sehän on täysin selvää että tämä vaikuttaa urheiluun. Tosin yhteiskunnassa on vaikka kuinka paljon asioita jotka vaikuttavat urheiluun negatiivisesti, esimerkiksi että soitetaan musiikkia, tai harrastetaan teatteria, tai jotain muuta kuin urheilua. Ei mikään yhteiskunta ole sillä tavalla rakennettu että se palvelisi vain urheilun etuja. Mielestäni joku tälläinen seikka on aika turhaa edes nostaa esille tässä yhteydessä koska se on selvää että missä tahansa olosuhteissa ihmiset saattavat valita muuta tekemistä kuin urheilemisen, jossain köyhemmässä maassa saatetaan esimerkiksi keskittyä ravinnon hankkimiseen ja maanviljelyyn sen sijaan että urheiltaisiin.

Jos et ymmärtänyt pointtiani niin tässä se uudestaan: Korkea elintaso vaikuttaa huippu-urheiluun siten, että siihen ei tarvitse panostaa koko elämäänsä jos ei halua.

Edelleen totta kai se vaikuttaa, mutta millainen elintaso sitten ei vaikuta? Matala elintaso vaikuttaa niin että ei välttämättä ole edes mahdollista urheilla vaan pitää tehdä muuta jotta ylipäätään pysyisi hengissä. Ei missään yhteiskunnassa urheileminen ole mikään merkittävä elinkeino, että lähtökohtaisesti esimerkiksi työllisyys olisi rakennettu urheilemisen varaan niin että ihmiset pääsääntöisesti olisivat pakotettuja panostamaan urheilemiseen elämänsä, vai onko tälläisiä yhteiskuntia olemassa?

 

[aquanqua]

...
Kuten mainitsin niin Norja menestyy talvisin, mutta kesälajeissa ei. Heilläkin on vain muutama yksilö joka kunniaa tuo. Samaa koskee montaa muutakin Suomen kokoluokan maata.
...

Norjankin menestys talviolympialaisissa perustuu lähes täysin hiihtolajeihin, joissa jaetaan hirveä määrä mitaleja erilaisissa kilpailumuodoissa ja viesteissä. Marit Björgen voitti Vancouverissa kolme kultamitalia ja yhteensä viisi mitalia. Jos olympiamitalit ovat ainoa mittari, niin Suomen kannattaisi satsata kaikki voimavarat hiihtolajeihin.

 

[Paul Kemp]

En tiedä liittyykö asiaan (tai onko syy tai seuraus..), mutta kokemuksieni mukaan Suomessa käännytään todella helposti omia vastaan, jos menestystä ei tule. Tämä siis verrattuna nimenomaan katutason kokemuksena esimerkiksi Ruotsiin, sillä kyllähän lehdistö osaa piestä omansa verille oli maa melkein mikä tahansa.

Suomessa esim. olympialaisia tai muuta kisoja seuratessa jengi kääntää fanipaidat ym. joulukuusenkoristeet salamana toisinpäin, jos homma alkaakin mennä vastoin käsikirjoitusta. "Vitun luuserit!", "Tämä oli tässä taas!", "Mitäs mää sanoin!", "Hahaa, on se/ne paska/paskoja!", "Tulkaa jo pois sieltä ämmät!" jne. Kannustuksen muuttuminen vahingoniloksi tapahtuu nanosekunnissa ja leviää sporttibaareissakin, kuin metsäpalo Kalifornian maastoissa. Ainakin länsinaapurissa lätkämatseja katsottuani tai Saksassa futiksen EM-kisoja asenne ei ollut noin raadollinen, vaikka ottelun lopputulos ei miellyttäisikään tai tilanteen vaihtuvat huonommaksi.

Väkisinkin tulee mieleen, että odottaako täällä edes kukaan sitä menestystä? Ennemminkin jengi tuntuisi hakevan sitä fiilistä, kun pääsee karistelemaan tuhkaa päälle ja katkeroitumaan muiden maiden paremmuudelle, samalla kun ehkä liiankin suuret haaveet voitosta murenevat.

 

[BitterX]

Jos nämä ovat mielestäsi urheilun huippumaita niin puhumme hieman eri asioista. Minulle esim. USA, Venäjä, Kiina ja Saksa ovat maita joita voidaan pitää urheilun mahtimaina. Joukkueen lähettäminen kisoihin ei tee maasta huippu-urheilun kehtoa. Se on tietenkin totta, että mainitsemasi maat ovat menestyneet Suomea paremmin olympialaisissa viime vuosina, mutta lähempänä ne meitä on kuin Yhdysvaltoja.

Vaikka kritisoinkin suomalaisen huippu-urheilun tilaa, pidän silti epäreiluna Suomen vertaamista vaikkapa Yhdysvaltoihin. Vertasin suunnilleen saman kokoisiin ja saman elintason länsimaihin.

 

[BitterX]

En ole lapsi, mutta en usko, että nykyään suomalaisille lapsille esikuvan kansalaisuudella on erityisemmin väliä.

Kyllä sillä sen verran on väliä, että lapset ja nuoret huomaavat, että täältäkin voi nousta huipulle. Nuorten into urheilla puolestaan on yhteiskunnallisesti hyödyllinen asia.

Nuorillakin ihmisillä on sitä paitsi kansallistunto.

En tiedä liittyykö asiaan (tai onko syy tai seuraus..), mutta kokemuksieni mukaan Suomessa käännytään todella helposti omia vastaan, jos menestystä ei tule. Tämä siis verrattuna nimenomaan katutason kokemuksena esimerkiksi Ruotsiin, sillä kyllähän lehdistö osaa piestä omansa verille oli maa melkein mikä tahansa.

Veikkauksen Risto Nieminenhän (?) sanoi, että suomalaiset eivät ole urheiluhulluja, vaan menestyshulluja. Tässä hän on mielestäni hyvin oikeassa. Suomi menestyi puskista curlingissa ja kas, kohta kaikki työpaikka- polttari-, ym. porukat vuokrasivat curling-vuoroja ja kakarat leikkivät uusipaavalniemeä. Tappion hetkellä nauretaan ja jopa pilkataan.

Tämän ketjun avaamisen tarkoituksena ei ollut pilkkaaminen tai puukottaminen. Haluan asiasta keskustelua, koska mielestäni ei ole sattumaa, että menestys on hyytymässä suurin piirtein kaikissa lajeissa samaan aikaan. Jossakin mättää. Tyypillistä suomalaista on toki selitellä asia jollakin epämääräisillä kansainvälisen kilpailun kiristymisellä ja muulla vastaavalla - mielestäni kannattais ottaa lapio kauniiseen käteen ja alkaa hommiin.

Toistan vielä: urheilu ei ole tärkein asia maailmassa, mutta sillä on suuri yhteiskunnallinen merkitys sekä suuri merkitys esimerkiksi maabrändin kehittämisessä.

 

[Koke72]

Kyllähän yksittäisiä suomalaisia urheilijoita on eurooppalaisella ja maailmanlaajuisella huipputasolla todella monessa lajissa, joita ei ole edes tässä ketjussa mainittu. Vaikka Suomi oli joskus entisaikoina muutamassa lajissa "suurvalta", ei ole enää järkevää olettaa mitalisadetta kaikista mahdollisista kilpailuista. Väitän myös, että osa mediasta luo epärealistisia odotuksia penkkiurheilijoille tyyliin "Tommi Evilä hyppää 840". Sitten kun urheilijat suoriutuvat omalla tasollaan, ollaankin ihmeissään. Mielestäni Suomi ei ole yhtään sen parempi tai huonompi urheilumaa kuin mikään muukaan samanlaisella väestöpohjalla ja taloudellisella resursseilla kilpaileva maa.

 

[Koke72]

Haluan asiasta keskustelua, koska mielestäni ei ole sattumaa, että menestys on hyytymässä suurin piirtein kaikissa lajeissa samaan aikaan. Jossakin mättää. Tyypillistä suomalaista on toki selitellä asia jollakin epämääräisillä kansainvälisen kilpailun kiristymisellä ja muulla vastaavalla - mielestäni kannattais ottaa lapio kauniiseen käteen ja alkaa hommiin.

Olen tästä kommentista samaa mieltä. Työnteko on ainoa oikotie onneen. Sentään joissakin lajeissa työtä tehdään ja se näkyy menestyksenä. Tietenkin mitä suurempi laji, sitä enemmän on kiinnikurottavaa, kuten esim. jalkapallosta tiedämme.

 

[Konnamuori]

Kannattaa myös huomioida Neuvostoliiton hajoaminen kun aletaan miettimään miksi Suomi ei saavuta niin suurta mitalisaalista kuin menestysvuosina. Koskee toki myös muitakin maita.

 

[janóz]

Ei mikään yhteiskunta ole sillä tavalla rakennettu että se palvelisi vain urheilun etuja. Mielestäni joku tälläinen seikka on aika turhaa edes nostaa esille tässä yhteydessä koska se on selvää että missä tahansa olosuhteissa ihmiset saattavat valita muuta tekemistä kuin urheilemisen, jossain köyhemmässä maassa saatetaan esimerkiksi keskittyä ravinnon hankkimiseen ja maanviljelyyn sen sijaan että urheiltaisiin.
.
.
.
Edelleen totta kai se vaikuttaa, mutta millainen elintaso sitten ei vaikuta?

Olemme nyt samalla aallolla. Vaikuttavia tekijöitä on paljon ja sinänsä se on turha sivujuoni tässä keskustelussa. Yritinkin tehdä pointtia siitä, että MYÖS hyvinvointivaltioissa on sudenkuoppansa urheilulle. Suomen tapauksessa uskon tämän tarkoittavan urheilun arvostuksen laskua sekä yksilöiden ja yhteiskunnan silmissä. Tilalle on tullut muita arvostettavia tekijöitä, kuten työura, sosiaaliset verkostot, vapaa-aika jne. Eli urheilun merkitys suomalaisille on vähentynyt -> panostus urheiluun laskee -> tulokset heikkenee. Suomi oli joskus urheilussa edelläkävijöiden joukossa, nyt muut ovat kuroneet eroa kiinni ja osa on mennyt ohi.

Tyypillistä suomalaista on toki selitellä asia jollakin epämääräisillä kansainvälisen kilpailun kiristymisellä ja muulla vastaavalla - mielestäni kannattais ottaa lapio kauniiseen käteen ja alkaa hommiin.

Kansainvälinen kilpailu kiristyy ja se ei ole mikään epämääräinen tekosyy vaan oikea fakta. Jälkimmäisestä olen samaa mieltä. Turha sitä on itkeä, että kaverit on liian kovia jos ei itse tee mitään.

Toistan vielä: urheilu ei ole tärkein asia maailmassa, mutta sillä on suuri yhteiskunnallinen merkitys sekä suuri merkitys esimerkiksi maabrändin kehittämisessä.

Kuten Risto Nieminen ja moni moni muu on sanonut, suomalaiset tykkää menestymisestä enemmän kuin urheilusta. Senhän osoitti naurettavan iso mekkala kun jossakin listattiin Suomen olevan maailman paras elää. Mitähän-ne-meistä-ajattelee -kansalle tämä merkitsi samaa kuin kylpisi kullassa. Näin ollen menestystä soisi tulevan itsetunnon kohottamisen takia, mutta kun tosi paikka tulee ja se oma ropo ja työmäärä pitäisi pistää likoon urheilun puolesta niin moni menee mieluummin näpräämään facebookiaan tai katsoon Salkkareita. "Onhan meillä Nokia ja Räikkönen pitämässä huolen maabrändistä, mitä me hiihtäjillä ja pallonpotkijoilla?"

Vaikka kritisoinkin suomalaisen huippu-urheilun tilaa, pidän silti epäreiluna Suomen vertaamista vaikkapa Yhdysvaltoihin. Vertasin suunnilleen saman kokoisiin ja saman elintason länsimaihin.

Edelleenkään en näe Suomen eroa isona muihin Pohjoismaihin nähden. Montako mitalia Pohjoismaat esim. Pekingistä sai?

 

[Paul Kemp]

Kuten Risto Nieminen ja moni moni muu on sanonut, suomalaiset tykkää menestymisestä enemmän kuin urheilusta. Senhän osoitti naurettavan iso mekkala kun jossakin listattiin Suomen olevan maailman paras elää. Mitähän-ne-meistä-ajattelee -kansalle tämä merkitsi samaa kuin kylpisi kullassa. Näin ollen menestystä soisi tulevan itsetunnon kohottamisen takia, mutta kun tosi paikka tulee ja se oma ropo ja työmäärä pitäisi pistää likoon urheilun puolesta niin moni menee mieluummin näpräämään facebookiaan tai katsoon Salkkareita. "Onhan meillä Nokia ja Räikkönen pitämässä huolen maabrändistä, mitä me hiihtäjillä ja pallonpotkijoilla?"

Saas nähdä, että mitä tapahtuu, kun Nokiakin pikkuhiljaa mutta varmasti irtautuu Suomesta ja Kimin nariseva äänikin alkaa kadota urheiluruudusta(ellei huikeaa ja menestyksekästä paluuta hornuloihin tapahdu). Kohta varmaan pitää Pekka Virtasten Thaimaan rantabaareissa kehuskella sillä pesiksen ja eukonkannon MM-kullalla. No samapa se kai, kohan vuan ollaan mualiman parraita, vaikka kukaan omien rajojen ulkopuolella ei lajeista tietäisi edes nimeä.

Jännä muuten ajatella sitäkin, että vaikka itse kasvoi aikanaan huumaavan MM-95:n osuessa omalle kohdalle, niin pian varttuu yhä uusia sukupolvia, joille se on pelkkä tarina ja pätkä youtubessa. Jokohan leijonatkin yhditetään enemmän nuorison mielessä ikuiseksi kakkoseksi? Ja pelottavinta on, että ollaanko siihen tyytyväisiä? Silloinkinhan pääsee torille dokaamaan ja olemaan sankareita J. Karjalaisen kanssa.

 

[Mängimies]

Sama koskee Sveitsiä: palloilumenestys on eri tasolla Suomen kanssa

Mitkä palloilulajit ovat Sveitsin ns. menestyslajeja? Jalkapallossa kenties Suomen edellä, mutta kaukana menestyksestä. Lätkässä asetelma Suomen eduksi. Koripallo, lentopallo, käsipallo...tuskin mikään näistä? Eli missä palloilu- tai joukkuelajissa sveitsiläiset menestyvät?

 

[mjr]

Mieluiten ei penniäkään verovaroja huippu-urheiluun. Sen pitäisi olla puhtaasti yksityisen sektorin - tai sitten kolmannen sektorin - toimintaa. Suomi menestyy sitäpaitsi varmaan ihan kohtuullisesti kokoonsa nähden. Ainakaan mielikuvien varassa ei tätä voi ratkaista vaan pitäisi tehdä vertailut suurkisojen sijoituksista ja suhteuttaa ne väkilukuun. Ollaan tätä nykyä ihan kaikessa normaali pieni länsimaa, notta mikä ettei huippu-urheilussakin.

 

[steepler]

Tosin tästäkin huolimatta, että mahdollisuuksia liikkua on niin olen ymmärtänyt, että suomalaisten nuorten yleiskunto on laskussa. Tämä on vain nykyajan hinta, asiat on tehty liian helpoiksi ihmisille.

Onhan se laskussa, toki tätä ei voi välttämättä suoraan yhdistää yleiskuntoon mutta yleisurheilutuloksia katsomalla erityisesti juoksussa huomaan sen että laajempi taso on lässähtänyt pahasti ihan viimeisen 15 vuodenkin aikana. Joskus vuonna 1995 urheiltiin laajemmalla tasolla selvästi laadukkaammin kuin nykyisin esimerkiksi juoksulajeissa. Ihan sellaisessakin huomaa eron että jotain piikkareita saa kissojen ja koirien kanssa metsästää urheiluliikkeistä nykyisin kun juurikin joskus vuonna 1995 normaaleissa urheiluliikkeissä saattoi olla saatavilla helpostikin.

Joskun olen miettinyt että pitäisi olla tavallaan pakotettua pitää itsensä tietyssä kunnossa. Käytännössä sen järjestäminen olisi ehkä mahdotonta mutta ajatuksena se olisi vastaava kuin nykyisilläkin yhteiskunnan rakentamilla pakoilla. Esimerkiksi eläkemaksua on pakko maksaa, ilmeisesti sillä oletuksella että itse ihminen ei välttämättä osaa hankkia/säästää riittävaa eläkettä. Jotain tälläistä taustaa vasten on tavallaan täysin hullua että niinkin tärkeä asia, ehkä koko yhteiskunnan tärkein asia, kun kunnossa oleminen jätetään ihmisten oman harkinnan varaan.

No voisi olla käytännössä mahdotonta tälläistä järjestää, mutta ei täysin, esimerkiksi työnantajat voitasiin velvoittamaan pitämään työntekijänsä tietyssä kunnossa toki tietyt terveydelliset seikat huomioonottaen. Tai esimerkiksi kouluissa voitaisiin liikuntaa lisätä merkittävästi ja nimenomaan testata kuntoa ja pitää tarkkaa kirjaa siitä kuka on missäkin kunnossa, joku koululiikunta on tajuttoman tehotonta touhua nykyisin juurikin kansantalouden kannalta. Puolustusvoimatkin voisivat toimia aika erinlailla, siis jos lakiin on kirjoitettu asepalvelusvelvollisuus niin voisihan sinne kirjoittaa velvoitteen myös pitää itsensä kunnossa tehtävän vaatimalla tavalla, siis voisi ajatella että armeijaan ei oteta ennen kuin on tietyssä kunnossa ja yhteiskunta järjestää kuntoilun niin että armeijaan tullessaan henkilöt ovat tietyssä kunnossa.

No joo, nämä nyt näin ajatuksia, eikä tälläistä tulla järjestämään, mutta ei se ajatuksena juurikaan eroa joistain muista yhteiskunnan asettamista velvoitteista.

 

[Ted Raikas]

Muilla on paremmat dopingit.