Miksi suomalainen NHL-ykkösvaraus on mahdoton?

[Ollakseni]

Draftit on aika onnen kauppaa. On täysin epäonnistuneita ykkösvarauksia ja sitten Jagr meni numerolla viisi,
ja vaikka Forsberg vuorolla kuusi.

No en tiedä voiko Owen Nolania sanoa täysin epäonnistuneeksi ykkösvaraukseksi kun oli yksi parhaita voimahyökkääjiä NHL:ssä usean vuoden ajan ja maaleja uralla yli 400 kappaletta. Jagr toki oli draftin paras kenttäpelaaja (Brodeur varattiin samana vuonna niin jätän sen arvuuttelun muille kumpi oli parempi). Samoin Eric Lindros oli aika helvetin kova pelaaja, eli en lähtisi laittamaan Forsbergia edelle automaattisesti.

 

[Stevie]

Oiskohan Kakko ollut lähimpänä että ois ollut ykkösvaraus? MacK ja Matthews oli selkeitä ykkösiä.

 

[San Jose Shark #50]

Tai Dominik Hasek numerolla 199.

Dominaattorin vuosina rautaesiripun taa ei haaskattu aikaisia varausvuoroja kun ei ollut mitään takeita siitä, pääseekö pelaaja koskaan Änäriin. Stastnyt ja muutama muu "pääsivät" kun onnistuivat kadottamaan päällystakkinsa. Nythän tilanne alkaa siirtymään takas samaan suuntaan kun Venäjällä pistetään kaverit x vuoden palvelukseen johonkin Novaja Zemljalle ydinjätettä lakaisemaan sen sijaan että päästettäisiin saamaan huonoja vaikutteita NHL:aan.

 

[Fiftie]

Suomi on kuitenkin sen verran pieni jääkiekkomaa että ei täältä nyt ihan joka vuosi tule pelajaa joka mahtuis top viiteen ikäluokassaan

Suomi on maailman viidenneksi suurin kiekkomaa, että ei nyt voi ihan pienenä puhua. Ainakin sillä mittarilla, että Suomessa on viidenneksi eniten lisenssipelaajia, eikä nelosena oleva Ruotsi ole edellä kuin muutamalla tuhannella pelaajalla. Enkä nyt keksi muita maita edellä olevien lisäksi lisenssipelaajissa, jotka olisi jotenkin muuten Suomea kovempia/suurempia kiekkomaita.

 

[Häkkinaamari]

Nyt kirjoitan niin kovaa settiä, että ihan taatusti tulee
taas joku esto. Niinkö ylläpidolle tiedoksi.
Minulle on aika selvää se, miksei meiltä tule ykkösvarauksia,
Pohjola leirille valitaan pelaajia usein vain ”pärstäkertoimen” mukaan.
Keskinkertaiset valmentajat antavat lapsista lausuntoja, jotka eivät pidä paikkaansa.
Moni hyvä pelaaja jää huomiotta, koska junnujoukkueen valmentajaa vituttaa pelaajan vanhemmat.
Ruotsissa tällaista ei tapahdu. Koska junnujoukkueissa ylläpidetään ”jaget före laget” ajatusmaailmaa.
Se tarkoittaa, että lahjakkaista yksilöistä huolehditaan.
Lahjakkuus on olemassa – mutta Suomessa siihen ei uskota.
Jos emme kasvata lahjakkaimpiamme, miten voisimme kasvattaa mitään muuta kuin keskinkertaisuutta.
Moni suomalaine pelaaja on noussut kukoistukseen vasta NHLään päästyään – koska siellä lahjakkuutta kasvatetaan.
Vituttaa sanoa, mutta kateus on se, miksei meiltä tule ykkösvarauksia.

 

[mjr]

Jaksa kyllä kauheasti kiinnostua tästä "ongelmasta" - tärkeintä on se, että suomalainen pelaajatuotanto on taas voimissaan ja nuorista ikäluokista nousee jatkuvasti lahjakkuuksia. Ajan myötä se ykkönenkin sitten tulee - junioriparka, koita sitten siinä pyörityksessä ja järkyttävissä odotuksissa ja paineissa pärjätä. Toki sinänsä ihan mielenkiintoinen arpapeli: monet ensimmäisen kierroksen varaukset osoittautuvat tyhjiksi arvoiksi ja päävoittoja voi nousta ja nousee kaukaa kärjen tapaa. Kysymyshän on juuri sen hetken paras mahdollinen arvio tulevasta potentiaalista ja siinä on todella valtavasti muuttujia ja epävarmuustekijöitä.

 

[mjr]

Jos emme kasvata lahjakkaimpiamme, miten voisimme kasvattaa mitään muuta kuin keskinkertaisuutta.
Moni suomalaine pelaaja on noussut kukoistukseen vasta NHLään päästyään – koska siellä lahjakkuutta kasvatetaan.
Vituttaa sanoa, mutta kateus on se, miksei meiltä tule ykkösvarauksia.

Ihan tälläistä kuvaa en ole NHL:stä saanut...

Anyways, takavuosina tilanne oli tosiaan se, että Suomessa kasvatettiin nöyriä joukkuepelaajia ja juniorijoukkueen menestys juuri sillä hetkellä oli paljon tärkeämpää kuin että kärsivällisesti oltaisiin hiottu yksilötaitoja ja tuettu poikkeuslahjakkuutta vaikka sitten hetkellisesti joukkueen menestyksen ja äärikurinalaisen joukkuepelin kustannuksella. Tuloksena oli valtava liuta kolmosketjun vikkeliä ja kurinalaisia luistelukoneita, joilla ei juuri mitään poikkeuslahjakkuutta ollut.

Mutta tämä siis muuttui ja siirryttiin yksilökeskeisempään juniorivalmennukseen ja keskityttiin enemmän yksilötaidon ja ratkaisukyvyn hiomiseen. Tulokset ovat nyt näkyneet jo pian vuosikymmenen ajan.

 

[Häkkinaamari]

Ihan tälläistä kuvaa en ole NHL:stä saanut...

Anyways, takavuosina tilanne oli tosiaan se, että Suomessa kasvatettiin nöyriä joukkuepelaajia ja juniorijoukkueen menestys juuri sillä hetkellä oli paljon tärkeämpää kuin että kärsivällisesti oltaisiin hiottu yksilötaitoja ja tuettu poikkeuslahjakkuutta vaikka sitten hetkellisesti joukkueen menestyksen ja äärikurinalaisen joukkuepelin kustannuksella. Tuloksena oli valtava liuta kolmosketjun vikkeliä ja kurinalaisia luistelukoneita, joilla ei juuri mitään poikkeuslahjakkuutta ollut.

Mutta tämä siis muuttui ja siirryttiin yksilökeskeisempään juniorivalmennukseen ja keskityttiin enemmän yksilötaidon ja ratkaisukyvyn hiomiseen. Tulokset ovat nyt näkyneet jo pian vuosikymmenen ajan.

Nöyrien joukkuepelaajien kasvatus on yhä voimissaan.
Minulla on kokemusta pohjoisen, keskisuomalaisen ja eteläisen junnukiekkomaailmasta 25 vuoden ajan.
Ja nimenomaan junnukiekkoilun, siis U12-U20 ikäisistä.

Huh. Jos vanhemmat saisi lukea sen, minkälaisia arvioita valmentajat kirjoittavat nuoristakin pelaajista jääkiekkoliiton pelaaja-arviointeihin...
Siellä saattaa olla sellaista tekstiä, joka estää lupaavan pelaajan kehityksen vuosiksi.
Ja minä tiedän. Olen lukenut.

OT-valmentajilla on käsissään liikaa valtaa. Ja ne käyttää sitä. sumeilematta. Ja pilaavat lupaavien kiekkojunnujen uran ihan pärstäkertoimen mukaan.

 

[Janatuine]

Nöyrien joukkuepelaajien kasvatus on yhä voimissaan.
Minulla on kokemusta pohjoisen, keskisuomalaisen ja eteläisen junnukiekkomaailmasta 25 vuoden ajan.
Ja nimenomaan junnukiekkoilun, siis U12-U20 ikäisistä.

Huh. Jos vanhemmat saisi lukea sen, minkälaisia arvioita valmentajat kirjoittavat nuoristakin pelaajista jääkiekkoliiton pelaaja-arviointeihin...
Siellä saattaa olla sellaista tekstiä, joka estää lupaavan pelaajan kehityksen vuosiksi.
Ja minä tiedän. Olen lukenut.

OT-valmentajilla on käsissään liikaa valtaa. Ja ne käyttää sitä. sumeilematta. Ja pilaavat lupaavien kiekkojunnujen uran ihan pärstäkertoimen mukaan.

Eikö näitä näin gpdr-aikana pitäisi päästä näkemään?

 

[Häkkinaamari]

Eikö näitä näin gpdr-aikana pitäisi päästä näkemään?

Pitäisi päästä näkemään.
Mutta tietoja pitää erikseen pyyttä.
Ja nyrkkisääntönä alueiden junnupäälliköillä on, että jos vanhemmat pyytävät alaikäisen tietoja nähtäviksi, silloin kiekkoilija ja kiekkoilijan lähipiiri saa mustan leiman - se tekee pelaamisesta entistä vaikeampaa.

Suomi on aliedustettuna noissa drafteissa juuri tämän ilmiön takia: päälliköt rakastavat päällikkyyttään. Ja varsinkin OT-valmentajat ovat niitä kaikkein vaarallisimpia.
Ja nuoret OT-valmentajat erityisesti. Kiekkoliitto toki kouluttaa noita nuoria, mutta sillä ei ole mitään väliä kun junnuvalmentaja huutaa harkoissa vittua ja hyökkää yksittäisiä pelaajia vastaan sanallisesti. Ja sen jälkeen viljelee kaksimielisyyksiä ja sarkasmia pukuhuoneessa U12-U16 pelaajille. Ei lapsi ymmärrä sarkasmia tai kaksimielisyyttä. Ja sitten kun lapsen vanhempi kertoo lapsen olleen pahoillaan ja peloissaan valmentajan uhosta - niin silloin OT-valmentaja vetää palkokasveja ja pelaajan uraan kirjoitetaan huono arvio ja kuvaus.

Näin se menee. Eikä yksikään aluepäällikkö puutu asiaan, koska valmentajan sanoihin luotetaan. Mutta juuri nuo voimansa tunnossa olevat PT-valmentajat ovat syy, miksi moni lupaava kiekkoilija jää paitsioon. Mutta luvassa ei ikinä päivänä ole, että tuo korjattaisi. Koska OT-valmentajathan ovat niitä hiljaa puurtavia sankareita, jotka tekevät kaikkensa ilman rahaa ja ilman ruokaa ja ilman mitään.

 

[Fat Cat]

Kakko oli erittäin lähellä ja jos Coloradoa olisi arpaonni lykästänyt ykköspickin suhteen, niin olisi varmasti Kaapon varannut. Löin tästä jopa satkun vetoa ennen draft-lotteryä ja puihinhan se sitten meni.

 

[Oles]

Jaksa kyllä kauheasti kiinnostua tästä "ongelmasta" - tärkeintä on se, että suomalainen pelaajatuotanto on taas voimissaan ja nuorista ikäluokista nousee jatkuvasti lahjakkuuksia. Ajan myötä se ykkönenkin sitten tulee - junioriparka, koita sitten siinä pyörityksessä ja järkyttävissä odotuksissa ja paineissa pärjätä. Toki sinänsä ihan mielenkiintoinen arpapeli: monet ensimmäisen kierroksen varaukset osoittautuvat tyhjiksi arvoiksi ja päävoittoja voi nousta ja nousee kaukaa kärjen tapaa. Kysymyshän on juuri sen hetken paras mahdollinen arvio tulevasta potentiaalista ja siinä on todella valtavasti muuttujia ja epävarmuustekijöitä.

Vahvasti samaa mieltä. Voin vain kuvitella ne paineet, mitkä sille suomalaispelaajalle aikanaan tulee, kun on ensimmäinen suomalainen ja ne ykkösvalinnan paineet siihen päälle. Pitäisi olla joku Laineen kaltainen viilipytty, joka sen kestäisi. Muutenkin se varausjärjestys on arvaus siitä, kenestä tulee paras. Minusta olisi kivaa, että suomalainen pelaaja olisi draftinsa paras pelaaja varattiin hänet millä sijalla tahansa. Sveitsi sai vuonna 2017 ykkösvarauksensa, mutta näin jälkikäteen Hischieriä ei pidetä draftin parhaana pelaajana. Ei sekään ole minusta kiva ajatus, että suomalainen menisi ensimmäisenä ja jälkikäteen ajateltaisiin, että ei hän ollut sen varausvuoron arvoinen.

Tärkeintä on, että suomalaisia NHL-pelaajia tulee vuosittain eri rooleihin. En halua sitä tilannetta enää, että pitää jännittää kasvaako jostain Teemu Pulkkisesta NHL-pelaaja.

 

[Ikävänkantaja]

Kakko oli erittäin lähellä ja jos Coloradoa olisi arpaonni lykästänyt ykköspickin suhteen, niin olisi varmasti Kaapon varannut. Löin tästä jopa satkun vetoa ennen draft-lotteryä ja puihinhan se sitten meni.

Hassuahan tässä on juuri se, että "Lehtonen oli erittäin lähellä", "Pate oli erittäin lähellä", "Kakko oli erittäin lähellä", "Räty oli erittäin lähellä"...

Esim. Slafkovsky ei, vaan meni ykkösenä.

 

[Fat Cat]

Hassuahan tässä on juuri se, että "Lehtonen oli erittäin lähellä", "Pate oli erittäin lähellä", "Kakko oli erittäin lähellä", "Räty oli erittäin lähellä"...

Esim. Slafkovsky ei, vaan meni ykkösenä.

Omasta mielestäni nuo muut eivät olleet lähelläkään, toki Lehtosen varausvuodesta 2002 on aika hatarat muistot. Kakko olisi taas ihan perustellusti voitu varata ykkösenä.

 

[Peluuri]

Mitä merkitystä sillä on, milloin suomalainen varataan (tai varataanko milloinkaan) ykkösenä. On järjetöntä ajatella, että se kertoisi jotain suomalaisesta juniorotuotannosta tai valmennuksesta, varataanko paras suomalainen ykkösenä vai muilla kärkisijoilla. Kannattaa vain tarkastella esim. ykköskierroksen varausmääriä ja sitäkin pidemmissä jaksoissa, eikä kuvitella yksittäisen "kuivan" vuoden merkitsevän jotain.

 

[theZ]

Minulle on aika selvää se, miksei meiltä tule ykkösvarauksia,
Pohjola leirille valitaan pelaajia usein vain ”pärstäkertoimen” mukaan.
Keskinkertaiset valmentajat antavat lapsista lausuntoja, jotka eivät pidä paikkaansa.
Moni hyvä pelaaja jää huomiotta, koska junnujoukkueen valmentajaa vituttaa pelaajan vanhemmat.
Ruotsissa tällaista ei tapahdu. Koska junnujoukkueissa ylläpidetään ”jaget före laget” ajatusmaailmaa.
Se tarkoittaa, että lahjakkaista yksilöistä huolehditaan.
Lahjakkuus on olemassa – mutta Suomessa siihen ei uskota.
Jos emme kasvata lahjakkaimpiamme, miten voisimme kasvattaa mitään muuta kuin keskinkertaisuutta.
Moni suomalaine pelaaja on noussut kukoistukseen vasta NHLään päästyään – koska siellä lahjakkuutta kasvatetaan.
Vituttaa sanoa, mutta kateus on se, miksei meiltä tule ykkösvarauksia.

Mitä tässä nyt yritetään sanoa? Junnuvalmennuksessa on varmasti paljon parantamisen varaa etenkin nuoremmissa ikäluokissa mutta että Suomesta ei tulisi ykkösvarauksia kun Pohjola-leiriltä jätetään lahjakkaita yksilöitä sivuun? Leirille kun valitaan se about sata pelaajaa niin aivan varmasti sinne ei valikoidu absoluuttisesti lahjakkaimmat sata pelaajaa mutta sitä en osta etteikö sinne olisi valittu (jos ei loukkaantumisia) jokaista potentiaalista NHL:n ykkösvarausta. Tuossa iässä jo niistä absoluuttisesti maailman parhaista sen taidon näkee niin selvästi jokainen että aivan absurdi väite että Suomessa joku potentiaalinen ykkösvaraus voisi jäädä valitsematta leirille.

Kyllä ne änärin tulevat ykkösvaraukset puskevat läpi junioriputken vaikka valmentajan papereissa lukisi mitä. Se kuinka paljon lahjakkuutta hukataan muuten on eri keskustelun aihe mutta jonkun Pohjola-leirin mainitseminen tämän otsikon alla ei ole mitenkään järkevää. Sinne valitaan taatusti jokainen ikäluokan pelaaja jolla sitä potentiaalia ykkösvaraukseksi on.

Vastauksena otsikon kysymykseen sanoisin kysymyksen asettelun olevan jo lähtökohtaisesti virheellinen. Suomalainen NHL-ykkösvaraus ei ole mahdoton vaan jopa todennäköinen jollain aikavälillä.

 

[adolf]

En ymmärrä tätä vouhotusta suomalaisesta ykkösvarauksesta. Mitä se muuttaa mihinkään suuntaan, että onko Suomesta sellaista koskaan tullut? Ihan samalla tavalla ne ykkösvarauksetkin voivat jättää vastaamatta odotuksiin, tai vastata niihin.

Mitä se olisi muuttanut, jos vaikka Kakon draftivuonna ei olisi ollut Jack Hughesia varattavissa? Olisiko Kakko nyt yhtään sen parempi pelaaja?

Aivan valtavan paljon tärkeämpänä asiana näen sen, että meiltä tulee jatkossakin kaikkina vuosina laadukkaita pelaajia draftattaviksi. Osa heistä tekee uraa NHL:ssä, ja parhaimmat oikein pitkänkin uran. Mutta on tärkeää myös se, että Eurooppaan tulee monia hyviä pelaajia. Olkoot pickit sitten ihan mitä tahansa vaikka väliltä 2-200, mutta tuon otan sata kertaa sadasta mieluummin, kuin että pitää väkisin saada joku varattua ykkösenä. Se ykkösvaraus tulee sitten joskus, jos on tullakseen.

Kiviharjulla kai voi jonkinlaiset mahdollisuudet olla siihen, että tulisi ykkösenä varatuksi. Vähän tuo hänen kokonsa on kyllä semmoinen juttu, että noin pienen puolustajan täytyy olla aivan säkenöivän hyvä, että joku joukkue hänet valitsisi ykkösenä. Ja onhan Kiviharju toki aivan poikkeuksellinen talentti, mutta en yllättyisi jos häntä ei ainakaan ihan ykkösenä vielä varattaisi.

 

[Petri1981]

Ei ole mahdotonta missään nimessä. Tänä vuonna esim. Barkov olisi mennyt heittämällä ykkösenä. Sattui nyt vain hänkin olemaan draftissa joka lukeutuu vuosituhannen kovimpiin. Sitä en myöskään osaa sanoa, miksi Suomesta pitäisi saada NHL:ään ykkösvaraus. Varaus ei itsessään tuo yhtään Stanley Cuppia, olympiakultaa tai muutakaan voittoa suomalaiselle jääkiekolle.

 

[Kuuukko]

Moni asiahan tuohon valintaan vaikuttaa, pelaajan taso toki isona asiana, eli omasta ikäluokasta pitää olla maailman kahden-kolmen parhaan joukossa, että ylipäätään olet spekulaatioissa mukana (ellei ykkönen ole sitten luokkaa Crosby tai McDavid). Varaavan joukkueen tarpeet myös isossa osassa (pelipaikka, pelaajatyyppi jota haetaan jne).

Loppujen lopuksi ne suomalaiset, jotka siinä noin top 3 -kaavailuissa ovat olleet mukana, ovat aika vähissä:
1995 Aki Berg #3 (Varausvuoden tilastot Liigassa 5o 0+0=0)
Edellä varattiin Bryan Berard ja Wade Redden. Ei tietoa ennakkoasetelmista, mutta ainakin jälkikäteen tarkasteltuna Bergin ura kalpenee molemmille edellä varatuille ja toki huomioitava, että Berg oli puolustajista kolmanneksi korkeimmalla varattu.

1997 Olli Jokinen #3 (50o 14+27=41)
Edellä varattiin Jumbo-Joe ja Patrick Marleau. Ei tämänkään ennakkoasetelmista tietoa, mutta voitanee todeta, että ei Päällikköä edellämainittujen edelle näin jälkikäteen katsottuna voi ainakaan nostaa.

2002 Kari Lehtonen #2 (23o 1,79 .941)
Kärppähän se ykkönen olisi voinut olla ja muistan ajatukset ennen draftia, että kuka hiton Rick Nash muka on lupaavampi pelaaja. Noh, eihän sekään nyt loppujen lopuksi ihan surkea valinta ollut. Pitkäsen Joni meni numerolla neljä, mutta välissä oli vielä Jay Bouwmeester eli ei Pitkänen ollut edes draftin ykköspakki.

2013 Alexander Barkov #2 (53o 21+27=48)
Sashan valinta toisena oli yllätys, muistaakseni ykköspick oli aikalailla Mackinnonin ja Jonesin välistä painia. Jälkikäteen ajateltuna kärkikaksikko olisi voinut mennä miten päin tahansa, toki Mackinnon on kanukki ja Crosbyn kotikyliltä ja mitä näitä nyt oli.

2016 Patrik Laine #2 (46o 17+16=33)
Lähellä oli Laine, mutta sattumalta samaan varausvuoteen osui nippanappa edellisvuoden draftiin liian myöhään syntynyt Auston Matthews, joka oli kovan luokan talentti ja se franchise-sentteri, jota sattumoisin ykkösenä varannut Toronto kovasti oli kaivannut. Puljujärvi meni lisäksi neljäntenä ja Juolevi viidentenä, mutta näille tarjolla oli korkeintaan kolmossija tässä kisassa.

2017 Miro Heiskanen #3 (37o 5+5=10)
Edellä meni Hischier ja Patrick, jotka todennäköisesti tällä hetkellä tehtävässä redraftissa jäisivät Miron taakse, mutta toisaalta Makar painaisi Mirosta myös ohi. Kahden kauppana tästäkin draftista taidettiin puhua sen jälkeen, kun Patrickille alkoi vammoja tulemaan draftivuotena, mutta Miro oli se kohtuu selkeä kolmonen muistaakseni.

2018 Jesperi Kotkaniemi #3 (57o 10+19=29)
Kotkaniemi oli rankingeissä alempana, Dahlin oli selkeä ykköspick. Tällä kertaa suomalainen hyötyi pelipaikasta, koska sentteritarjonta oli kyseisessä draftissa heikko.

2019 Kaapo Kakko #2 (45o 22+16=38)
Kakko nousi hyvällä loppukaudella haastamaan Hughesiä ykkösvarauksesta, mutta loppujen lopuksi Hughes veti pidemmän korren. Jälleen asetelma oli suomalainen laituri vs. sentteri Pohjois-Amerikasta.

Eli koostettuna, todennäköisesti Lehtonen, Laine ja Kakko ovat ne jotka tosissaan ovat kisanneet tuosta ykkösvalinnasta. Lehtosen tapauksessa ykköspick oli kohtuu tuoreella seuralla eli Columbuksella ja Nash varmasti markkinointimielessä oli parempi valinta (toki erittäin kova pelaaja myös). Vuosituhannen alussa jokunen ykköspick käytettiin veskareihin, mutta silti isokokoisella kanukkilaiturilla luulisi olevan edun verrattuna suomalaiseen veskariin. Laineen ja Kakon osalta molemmilla vastassa oli pitkään hypetetty jenkkisentteri.

En siis väitä, että nämä taustatekijät käänsivät pickit muiden eduksi, mutta lähtökohtaisesti takamatkalla tuntui jokainen suomalainen olevan ja Pohjois-Amerikkalaisen mentaliteetin tuntien ei riitä, että on paikallisen veljen kanssa yhtä hyvä, täytyy olla parempi.

Toinen havaittava asia on, että suomalaiset kärkipickit ovat takoneet kohtalaisen kovia tehoja Liigassa varausvuonaan (hei Aki Berg), mutta sen kerran ku Liigaan se ykköspick osuu, riittää siihen tehot 5+5. Tehopisteet ei toki ole kaikki kaikessa, ja Slafkovsky pelasi maajoukkueessa kovilla tehoilla, mutta silti kertonee myös siitä, että vuodet eivät ole veljiä keskenään.

Mahdoton ajatus ei suomalainen ykköspick missään nimessä ole, mutta vaatii oikeaa yhdistelmää (laadukas pelaaja, pelipaikka ja pelityyli kohtaa ykkösenä varaavan joukkueen tarpeita, samalle vuodelle ei osu uutta McDavidia jne). Kiviharju vaikuttaa erittäin potentiaaliselta parin vuoden päästä, koska varmasti tulevan kauden pääsee jo totuttelemaan Liigavauhtiin ja varausvuonna pitäisi olla jo tuttu leikkikenttä, jossa tehdä tulosta. Kokoa ei liikaa tällä hetkellä ole, mutta sattumoisin hyvin luistelevat kiekolliset puolustajat ovat pelillisesti aallonharjalla nyky NHL:ssä ja todennäköisesti pelipaikan perusteella heti sentterin jälkeen seuraavaksi halutuin.

Liikaa ei kuitenkaan kannata hirttäytyä siihen ykköspickiin, hyvin ollaan pärjätty ilmankin.

 

[petri]

Ei Matthews mikään varma ykkösvaraus ollut, vaikka selkeä ykkössuosikki loppuvaiheessa olikin. Muistelisin kertoimen olleen 1.4 luokkaa. Taisin itse pelatakin Lainetta. Duboisin meno ennen Puljua oli selkeä yllätys kertoimien valossa. Hughesilla taisi olla samaa luokkaa kuin Matthewsilla. Dahlin tai Lafreniere taas oli niin selkeitä ykkösiä, ettei saanut niistä edes pystynyt lyömään vetoa.
Slafkowskyn kerroin päivää ennen drafia oli 2.4, kun viikkoa ennen sai vielä kertoimen 4.
Isona yllätyksenä jäi mieleen aikanaan Jovanovskin ja Tverdovskyn varaus ennen Bonkia. Mutta muistaako muut mitään isompia yllätyksiä?

 

[pikkusikaa]

Kiviharjulla kai voi jonkinlaiset mahdollisuudet olla siihen, että tulisi ykkösenä varatuksi. Vähän tuo hänen kokonsa on kyllä semmoinen juttu, että noin pienen puolustajan täytyy olla aivan säkenöivän hyvä, että joku joukkue hänet valitsisi ykkösenä. Ja onhan Kiviharju toki aivan poikkeuksellinen talentti, mutta en yllättyisi jos häntä ei ainakaan ihan ykkösenä vielä varattaisi.

16-vuotiaana 178 cm pitkä, voihan se poika vielä kasvaa. Nyt jo pidempi kuin isänsä kuitenkin, että tuskin mitään korstoa on tulossa. Riittäisikö 183? 185 cm olisi jo aika hyvä ja riittävä mitta kaikin puolin, ainakin minun mielestäni.

 

[mehupoika]

2013 Alexander Barkov #2 (53o 21+27=48)
Sashan valinta toisena oli yllätys, muistaakseni ykköspick oli aikalailla Mackinnonin ja Jonesin välistä painia. Jälkikäteen ajateltuna kärkikaksikko olisi voinut mennä miten päin tahansa, toki Mackinnon on kanukki ja Crosbyn kotikyliltä ja mitä näitä nyt oli.

Näin jälkikäteen ajateltuna mielestäni Sashan valitsemattomuus ykkösenä oli periaatteessa näistä suurin "vääryys" tai lähimpänä sellaista, jos mietitään pelkästään näyttöjä ennen varausta. Jos joku isokokoinen suomalainen sentteri latoisi nyt tuon 50 pinnaa tauluun Liigassa, niin ei kyllä jäisi minun papereissani noiden MacKinnonin varausvuoden näyttöjen taakse, ainakin mitä tulee tilastoscouttaukseen. Olisikohan tuolloin Sashan arvostukseen vaikuttanut se, että moneen vuoteen ei Suomesta/Liigasta oikein tullut ketään huippupelaajaa?

 

[Espoon Siniset]

Omasta mielestäni nuo muut eivät olleet lähelläkään, toki Lehtosen varausvuodesta 2002 on aika hatarat muistot. Kakko olisi taas ihan perustellusti voitu varata ykkösenä.

2002 taisi mennä niin, että draftin kolme kärkijoukkuetta olisivat ottaneet samat pelaajat kuin nytkin, vaikka olisivat olleet ykkösenä.

 

[petri]

2002 draftin alla muistan, kun Urheiluruudussa haastateltiin jotakuta suomalaista draft asiantuntijaa, että voisiko Pitkänen tai Lehtonen olla jompi kumpi koko draftin ykkösvarauksia? Sanoi aika ykskantaan, että Pitkänen ei sitä tule missään nimessä olemaan mutta Lehtosen kohdalla se on ihan mahdollista.

 

[Vellihousu]

Suomalainen ykkösvaraus ei ole mahdottomuus ja suurin syy siihen että sellaista ei ole vielä nähty on sattuma. Suomesta tulee 4-5 vuoden välein keskimäärin pelaaja joka voidaan varata Top kolmessa ja silloin kun tällainen pelaaja on varattavissa ollut, on ykköseksi ollut tarjolla lähes poikkeuksetta kova P-Amerikkalainen vaihtoehto. Esimerkiksi Barkov Jr. ja Laine ovat pelaajia jotka olisivat voineet olla ykkösiä jonakin toisena vuotena.