Tuo viimeinen lause on mielenkiintoinen. Voi tosiaan olla, että Kanadalainen sentteri nähtiin yleisesti houkuttelevampana kuin suomenvenäläinen sentteri. Kaivoin esiin scouting reporteja vuodelta 2013, pahoittelut caps lockista:Näin jälkikäteen ajateltuna mielestäni Sashan valitsemattomuus ykkösenä oli periaatteessa näistä suurin "vääryys" tai lähimpänä sellaista, jos mietitään pelkästään näyttöjä ennen varausta. Jos joku isokokoinen suomalainen sentteri latoisi nyt tuon 50 pinnaa tauluun Liigassa, niin kyllä jäisi minun papereissani noiden MacKinnonin varausvuoden näyttöjen taakse, ainakin mitä tulee tilastoscouttaukseen. Olisikohan tuolloin Sashan arvostukseen vaikuttanut se, että moneen vuoteen ei Suomesta/Liigasta oikein tullut ketään huippupelaajaa?
Pitikö? Ei Rätyä mielestäni mitenkään varmana ykkösvarauksena koskaan pidetty, spekuloitiin toki hyvällä sijoituksella mutta kyllähän se numero sitten putosi koko ajan.
Paha näistä sanoa, kun niin yksilökohtaisia. Itse olin16-vuotiaana 178 cm pitkä, voihan se poika vielä kasvaa. Nyt jo pidempi kuin isänsä kuitenkin, että tuskin mitään korstoa on tulossa. Riittäisikö 183? 185 cm olisi jo aika hyvä ja riittävä mitta kaikin puolin, ainakin minun mielestäni.
Vastakysymyksenä otsikkoon, miksi ihmeessä se olisi mahdoton? Laine olisi varmaan jo ollut ykkönen omana varausvuonnaan jos ´97 syntynyt Matthews olisi vielä ihan vähän vanhempi.
Ei niitä suomalaisia ykkösiä ole ollut mutta on se mahdollista, tarvii vaan olla riittävän hyvä junnu ja piestä siinä junnuiän odotusarvossa ja NHL-markkinassa kaikki ne kanukit ja muut huiput. Harvinaistahan se on olla niin hyvä mutta kai se joskus vielä toteutuu sekin mahdottomuus, jos Suomessa pelaava slovakialainen voi olla ykkönen, joku vuosi vastaavan tekee vielä joku suomalainenkin.
Tai sitten ei tee, mutta ei se silti mahdottomuudeksi asiaa tee.
Itseä ei se ykkösvaraus sinänsä hetkauta. Olisihan se kiva, mutta ei pakollinen.
Enemmän arvostan sitä, että Suomesta tulisi joka vuosi 7-8 pelaajaa, ketkä varataan 1-2 kierroksilla. Tosi harvoin tähän päästy, tai oikeastaan vain pari kertaa. 2017 oli selkeästi paras suomalaisvuosi tällä mittarilla. Ruotsista tosin varataan joka vuosi 1-2 kierroksilla lähes poikkeuksetta 10 pelaajaa, vaikka on samankokoinen kiekkomaa.
Taylor Hall on voittanut Hart Trophyn, Seguin on paukuttanut yli 30 maalia useamman kerran ja ollut piste per peli tasolla kovempi koko uransa läpi. Eikä sovi unohtaa Ryan Johansenia, Vladimir Tarasenkoa, Jevgeni Kuznetsovia tai Jaden Schwartzia. Myöhemmillä kierroksilla on toki myös Klingberg ja Mark Stone, mutta heistä ei voi puhua oikein mahdollisina ykkösvarauksina kun varattiin niin myöhään.Mikael Granlund 9. Tämän ikäryhmän pelejä on vielä jäljellä. Miken edelle meni moni, joka ei ehkä enää hänen edelleen menisi. Väitän silti vaikeuksista huolimatta Seguinin ja Hallin uran olleen toistaiseksi vielä paremmat.
Mitä Mikkeen tulee, listoista olisi löytynyt paljonkin spekuloitavaa. Lähdin silti siitä, etten kaivele kuin sen pari pelaajaa, jotka voisi rankata edelle, jolloin se riittää siihen, ettei ykkösvarausta voi kyseenalaistaa. Sama olisi ollut Rantasen kohdalla, kumpi lopulta on parempi Rantanen vai Marner, tällä ei ole väliä, sillä ykkönen on tuolta vuodelta selvä. Miken kohdalla uran alku on selvä, mutta spekuloin silti edes jossain määrin tilannetta Hallin ja Seguinin kohdalla, koska kaikilla on uraa vielä jäljellä ja puntit ovat tasoittuneet.Taylor Hall on voittanut Hart Trophyn, Seguin on paukuttanut yli 30 maalia useamman kerran ja ollut piste per peli tasolla kovempi koko uransa läpi. Eikä sovi unohtaa Ryan Johansenia, Vladimir Tarasenkoa, Jevgeni Kuznetsovia tai Jaden Schwartzia. Myöhemmillä kierroksilla on toki myös Klingberg ja Mark Stone, mutta heistä ei voi puhua oikein mahdollisina ykkösvarauksina kun varattiin niin myöhään.
Sinällään ei ole mielestäni oikein kysymystäkään etteivätkö Spezza ja Kovalchuk olisi olleet parhaimmillaan parempia kuin Mikko Koivu. Vaikka ei paremmuutta pelkillä pisteillä lasketa niin Kovalchuk teki yli 40 maalia kaudessa useammin kuin Koivu yli 20 maalia. Pudotuspeleissä herroilla yhtä paljon pisteitä, mutta Ilyalla 19 peliä vähemmän. Spezza sitten myös aika kovaa tasoa parhaimmillaan.
Barkov oli juuri monien scouttien ja Bob Mckenzien listoilla juuri nelosena. Don Cherryhan veti Twitterissä Barkovin varauksesta hirveät itkupotkuraivarit kuinka Tallon on ihan pihalla ja kuinka Drouin olisi ollut paljon parempi kahden suunnan hyökkääjä. Pelaajien kansalaisuuksilla ei varmasti ollut mitään osuutta Cherryn mielipiteeseen.
Näistä varmaan päällimmäisenä muuan Wayne Gretzky...Ja osaa huipuista ei edes ole varattu koskaan.
En nyt tiedä oliko juuri tuolloin kovinkaan harvinaista. Vuonna 1999 otettin Brian Finley sijalla 6., vuonna 2000 otettiin top-10 sijoilla Rick DiPietro ja Brent Kahn. 2001 otettiin Pascal Leclaire sijalla 8. ja Dan Blackburn 10.. Sitten 2003 otettin ensimmäisenä Marc-Andre Fleury. Maalivahtien skippaaminen ensimmäisellä kierroksella alkoi vasta työsulun jälkeen kun mainitsemistani maalivahdeista ei keskimäärin tullutkaan sellaisia kunnon ykkösmaalivahteja.Pelaajien absoluuttisen paremmuuden arviointi on kovin vaikeaa. Draf-pickit kun eivät mee välttämättä siinä järjestyksessä. Organisaatiolla on erilaisia tarpeita jotka sanelevat osaltaan ketä kulloinkin poimitaan. Kärppä Lehtosen noinkin aikainen varausnumero oli iso yllätys, sillä veskareita ei yleensä poimita ihan kärkipäässä. Aniharvoin heistä on vielä kolmantenakaan vuonnaan (draftin jälkeen) ottamaan paikkaa ykkösveskarina.
Tähän kun lisää sen "ei sitä vielä tarvi niin tosissaan treenata, ehtii myöhemminkin" niin ollaan jo niin hakoteillä kuin voi olla. Minun mielestä pelaajalla on paljon kivempaa kentällä kun se on taitava, nopea, voimakas ja kestävä. Ja ne ominaisuudethan ei kehity kuin treenaamalla ja harrastamalla liikuntaa monipuolisesta siitä lähtien kun oppii kävelemään.Ei kait se nyt mitenkään mahdoton ole, vaan miälestäni jopa todennäkönen. Mutta sitä mielipuolta oon että tää tänne pesiytynyt mentaliteetti alakoulusta lähtien, että "kaikki pelaa ja kaikilla on kivaa", ei ainakaan edistä asiaa. Ei se ehkä juuri tohon 1st pick asiaan niin paljon vaikuta kun aineksen kokonaisvaltaseen laatuun.
Mitä väliä sillä on, valitaanko suomalainen ykkösenä vai kolmantena. On järjetön ajatus, että esim. suomalainen valmennusjärjestelmä estää ykkösvarauksen, mutta antaa edellytykset kolmosvaraukseen. Käytännössä ykkös- ja kolmosvaraus ovat pelaajalle ja hänen uraennusteelleen se ja sama. Kaikenlaista höpinää toki seuraa, jos varataan ykkösenä.Ei kait se nyt mitenkään mahdoton ole, vaan miälestäni jopa todennäkönen. Mutta sitä mielipuolta oon että tää tänne pesiytynyt mentaliteetti alakoulusta lähtien, että "kaikki pelaa ja kaikilla on kivaa", ei ainakaan edistä asiaa. Ei se ehkä juuri tohon 1st pick asiaan niin paljon vaikuta kun aineksen kokonaisvaltaseen laatuun.
Statuskysymys. Siellä on jopa slovakialainen mennyt ykkösenä, joten meidän on saatava se mikä meille kuuluu.Mitä väliä sillä on, valitaanko suomalainen ykkösenä vai kolmantena.
Näin yleisesti, huomioiden Slovakian jääkiekon uuden nousun, olisi mielenkiintoista tietää, mitä voisimme oppia heiltä. Toki olemme nykyään Slovakiaa isompi kiekkomaa ja miesten osalta hallitsevia olympiavoittajia ja maailmanmestareita, mutta huomioiden Slafkovskyn ja Nemecin menneen kesällä ykkösenä ja kakkosena, ovat Slovakiassa tehneet monta asiaa oikein, mitä tulee huippupelaajien kehittämiseen.
Vai onko kyse yksittäisestä huippuvuodesta? Slafkovsky pelasi Suomessa, suomalaisten valmentajien alaisuudessa 15-vuotiaasta saakka. Nemec on käynyt kiekkokoulunsa Slovakiassa, mutta kun ottaa huomioon, että 2021 varattiin yksi slovakialainen, 2020 kaksi, 2019 yksi ja niin edelleen, niin en lähtisi vielä miettimään miten meidän kannattaisi ottaa mallia Slovakiasta.Näin yleisesti, huomioiden Slovakian jääkiekon uuden nousun, olisi mielenkiintoista tietää, mitä voisimme oppia heiltä. Toki olemme nykyään Slovakiaa isompi kiekkomaa ja miesten osalta hallitsevia olympiavoittajia ja maailmanmestareita, mutta huomioiden Slafkovskyn ja Nemecin menneen kesällä ykkösenä ja kakkosena, ovat Slovakiassa tehneet monta asiaa oikein, mitä tulee huippupelaajien kehittämiseen.
Slovakiassa ei ole tehty mitään Suomea paremmin. On kyllä ihmeellinen johtopäätös parin varauksen perusteella. Kysymys on yksilöistä ja sattumasta, eikä mistään huippupelaajien kehittämiseroista.Näin yleisesti, huomioiden Slovakian jääkiekon uuden nousun, olisi mielenkiintoista tietää, mitä voisimme oppia heiltä. Toki olemme nykyään Slovakiaa isompi kiekkomaa ja miesten osalta hallitsevia olympiavoittajia ja maailmanmestareita, mutta huomioiden Slafkovskyn ja Nemecin menneen kesällä ykkösenä ja kakkosena, ovat Slovakiassa tehneet monta asiaa oikein, mitä tulee huippupelaajien kehittämiseen.
Kyllähän suomalainen jääkiekko on vähintään 2010-luvun ollut huomattavasti Slovakiaa edellä, ihan jo katsomalla NHL:ssä tällä hetkellä vakiroolissa pelaavien määrää. Voi myös olla, että pieni kateudenpoikanen nousi kesällä, kun eri medioissa hehkutettiin Slovakian jääkiekon uutta nousua, siinä missä Suomea kiekkomaana mainitaan vastaavalla tavalla harvemmin.Slovakiassa ei ole tehty mitään Suomea paremmin. On kyllä ihmeellinen johtopäätös parin varauksen perusteella. Kysymys on yksilöistä ja sattumasta, eikä mistään huippupelaajien kehittämiseroista.