Miksi pienenä halusit tulla ?

[Miimuh]

Ihan ensimmäisiä haaveammatteja taisi olla eläinlääkäri. Olin ja olen edelleen todella eläinrakas, joten se tuntui pikkutyttönä niin mukavalta ammatilta.

Se haaveammatti sitten jossain vaiheessa ala-astetta vaihtui matkaoppaaksi, ensimmäisen etelänreissun jälkeen muistaakseni.

Tuskin minusta kuitenkaan kumpaakaan tulee, vaikka eläinlääkärin ammatti tavallaan yhä kiinnostaa. Kunhan nyt sitten, jonkun mukavan ammatin itselleen saisi.

 

[Redalert]

Kirjoitin aikoinaan jossain peruskoulun ensimmäisen luokan aineessa, että kun minusta tulee iso, niin minusta tulee kirjailija tai juoksija ja sitten juoksen televisiossa. :-) Noh, eipä tullut kumpaakaan, ei...

 

[Pikku Myy]

Mie halusin piänenä olla rallikuski tai prinsessa. Ne olis vaan olleet NIIN hianoja hommia kummatkin. Noh, ajokorttia ei edelleenkään ole, mitä nyt mennä rämistelen vanhalla fillarillani. Ja prinsessaa tästä nenänkaivajasta ei saisi tekemälläkään...

 

[sampio]

Eikös vastaava ketju ollut aivan äskettäin pinnalla? No, vastataan nyt tähänkin: NHL-kiekkoilija 10-11-vuotiaaksi saakka. Yläasteella ja lukiossa haaveilin historian opinnoista, ja muutaman vuoden tauon jälkeen tuo haave on noussut jälleen pinnalle. Eihän sitä koskaan tiedä.

 

[Lapanen]

Mie halusin piänenä olla rallikuski tai prinsessa. Ne olis vaan olleet NIIN hianoja hommia kummatkin. Noh, ajokorttia ei edelleenkään ole, mitä nyt mennä rämistelen vanhalla fillarillani. Ja prinsessaa tästä nenänkaivajasta ei saisi tekemälläkään...

Meillä menee vahvasti ristiin Myyn kera. Itse olen vasta aikuisemmalla iällä alkanut vakavasti miettimään, kun itsensä on oppinut paremmin tuntemaan, että juuri prinssin hommat olisivat meikäläiselle passeli ura.

Rahaa olisi riittämiin, olisi aikaa matkustella nykyistä enemmän, samoin harrastaa hyväntekeväisyyttä. Kaikkia kiinnostaisivat mielipiteeni, joten mielipidevaikuttaminen sujuisi huomattavasti nykyistä helpommin.

Prinssin hommissa yhdistyvät loistavasti toisaalta äärimmäinen vastuuttomuus ja toisaalta suuri vastuun taakka juuri oikeassa suhteessa. Päivittäisestä toimeentulosta ei tarvitse murehtia, vaan voi viettää aikaansa esim taivaanrantaan tuijottaen, mikä on aina suositeltava ajanviettomuoto.

Toisaalta touhu on äärimmäisen vastuullista, koska sitä on väkisinkin jonkinlainen esikuva joillekin ja media on kiinnostunut tekemisistäsi ja arvoistasi. Näin sinulla on mahdollisuus edistää oikeita arvoja maailmassa.

Myöskin rallin ajaminen on jollain tavalla alkanut kiehtoa viime aikoina. Ei niinkään tuo soraralli, vaan joku urbaanimpi vaihtoehto. Esim ihan mikroautoilu voisi olla mielenkiintoinen kokeilu. Vaikka kannatankin (ainakin Helsingissä) yksiautoilun rajoittamista ja kalliiksi tekemistä, pidän kotikaupungissani ajelusta sen verran paljon, että olen puolitosissani ajatellut kokeilla taksin ajamista.

Mutta ettei ihan off-topiciksi menisi niin todettakoon, että lapsena kolme tärkeintä toiveammattiani (mainitussa järjestyksessä) olivat: rocktähti, kansainvälinen terroristi ja pitkänmatkanjuoksija.

Omalla tavallaan prinssin hommia nuokin...

 

[ms.qvist]

Mistähän sitä on oikein haaveiltu?

Alkuun voinen todeta etteivät haaveni ole millään muotoa toteutuneet - kaukana haaveammatistani olen, ainakin toistaiseksi.

Jos nyt ei aivan lapsuusiän suosikkeja eli poliisia ja palomiestä oteta lukuun niin todella pitkäaikainen haave oli tulla lentäjäksi, joko ilmavoimiin tai jonnekin muualle. No, erinäiset syyt sitten romahduttivat tämän haaveen toteutumisen kohdallani - ei tullut pojasta lentäjään, koneisiinkaan ei huolita muuta kuin matkustamon puolelle ja siitäkin pitää maksaa rutkasti rahaa (meikäläistä kun eivät mitkään pikku "hypyt" kiinnosta).

Lentäjän haaveammatin kariuduttua en sitten enää jaksanutkaan haaveilla mistään - vuodet vierivät ohi ja minä ajauduin tekemään töitä opintojen jälkeen alalle mikä ei kyllä aivan omintani ole, niinpä edelleen haaveilen jostain muusta.

vlad.

 

[Viljuri]

Noin kymmenvuotiaana haaveilin joko fyysikon tai sotilaan urasta.

Kumpaakin pääsin seuraamaan läheltä (asevelvollisuus, vuoden fysiikan opinnot), joiden kokemusten perusteella alakin sittemmin vaihtui.

Kumpikin ala kyllä kiinnostaa edelleen, kertausharjoituksiakin on jo ollut kolmet tänä vuonna ja fysiikastakin on kirjahylly täynnä kirjoja (useimmat myös luettu moneen kertaan, kirjoitt. huom.).

 

[Olkku]

Itse haaveilin lapsena, että minusta tulee niin saatanan rikas, että voin teettää työt muilla. Taidan olla tässäketjussa harvoja, joilla on edelleen sama haave, kun lapsena:)

 

[Rööri]

Aikuisia haluja

Minä en muista haaveilleeni pienenä, enkä paljon isompanakaan, oikein mistään ammatista. Nykyisin olen kyllä kadehtien katsellut esim. Stadin puutarhaosaston oranssiolkapäisiä työntekijöitä, jotka miehissä asentavat traktorein ja lukuisin lapioin jotain jalavan juurta jalkakäytävän oheen. Polttelevat tupakkaa ja tönivät toisiaan kyynärpäillä kylkiin kauniin neidon nähdessään.
Mikäli oikein tihveräksi tekeytyvät saattavat he saada neljään henkeen puun poikasen päivässä paikoilleen. Ropsauttavat rukkasistaan mullat kolmelta iltapäivällä, ja lähtevät kotiin katsomaan mitä muija on työmiehelleen ruoaksi loihtinut, kun koko pitkän päivän on nälässä pidetty.

Toisaalta olen suunnitellut myös eroottisentanssijan uraa. Ketkuttelisin kroppa niljakkaaksi öljyttynä petoniporsaaseen tökätyn tolpan ympärillä esim. maatalousnäyttelyiden pikkutuhmana loppukevennyksenä. Latotansseihin performanssi saattaisi myös tuoda pikantin lisämausteen. Enkä epäile, etteikö tennissukkaan sujutettu mulkku, vaikka pienempikin, kirvottaisi innostuksenpunan kylien anniskelupaikkojen naisvähemmistön poskille.

Isompien kaupunkien estradit jättäisin suosiolla Hunkseille ja muille muovipojille. Maakunnissa taasen arvostettaisi epäsäännöllisen elämän pyylevöittämää tanssitaiteilijaa ihan erilailla. Heidän miesihannehan on saunan punakoittama juureva perusmies, joka keteisillään kirmaa hangessa kesät talvet. Luulen, että minunlaiselleni olisi tilausta. Lähdenkin siis niittaamaan kokovartalokuviani maitolaitureiden tapeteiksi mitä pikimmin…

…tai sitten ryhdyn Lapasen hoviin narriksi – mikäli siitä toimesta myönnetään kesälomaa.

Ei huvita oikeen mikään!

 

[Henkka]

Mulla taisi olla joskus pienempänä ideana jäädä armeijaan töihin, että pääsisi aikaisin eläkkeelle. Mitään muuta unelma-ammattia en muista. Nuo suunnitelmat tosin hiipuivat (onneksi) jo ennen armeijaan menoa, mutta siellä ne sitten lopullisesti karisivat. Nykyään taitaa olla näitä skappareiden. eläkeikiäkin jo nostettu (45 vuotta muistelisin sen olleen sillo kersan unelmissa).

 

[Poison]

Haaveammatteja on ollut minullakin monia, mutta enpä ole enää mihinkään noista lapsuuden unelmaduuneista tällä hetkellä päätymässä.Eikä se haittaa, sillä matkan varrella unelmatkin ovat muuttuneet.

Ihan pienenä unelmoin varmaan jokaisesta ammatista, johon liittyi jollain tavoin hevosia. Kilparatsastaja, ratsastuksen opettaja, hevosten kasvattaja ja kouluttaja, ravikuski, eläinlääkäri... Kun ikää kertyi hieman lisää, innostuin poliisin työstä, mutta toki lähinnä sydäntä oli tuolloinkin ratsupoliisin jännittävä ammatti. Ja koska Suomessa ei kovin paljoa ratsupoliiseja ole, oli aikomuksena suunnata vaikkapa Lontooseen. Hevosten jäädessä hieman enemmän taka-alalle pysyi poliisi yhä toivetyönäni, mutta jossain vaiheessa tyydyin jo siihenkin, että toimisin työssäni esim. koiran kanssa tai sitten ihan vain rikospoliisina.

Aikaa kului jälleen, ja seuraavaksi innostuin palomiehen ammatista. Olin täysin vakuuttunut siitä, että "isona" minusta tulisi tulenkesyttäjä ja kunnon palonainen. No, eipä minusta ole kuitenkaan palonaistakaan tulossa, vaan yläasteella innostuin lääketieteestä ja hieman sitten senkin kautta psykologiasta. Tämänhetkinen unelmani ja todellinen tulevaisuudensuunnitelmani liittyy siis kallonkutistajan ammattiin, ja parhaillaan odotankin kuin kissa pistoksissa kirjettä yliopistolta. Saa nähdä, mitä tuleman pitää, mutta ainakin tiedän nyt, että olen takuulla pyrkimässä itselleni oikealle alalle. Sen tosin voin tunnustaa, että yhä haaveilen hevosen omistamisesta...

Ja hmm, pakko mainostaa asiaa sivuavaa ja avaamaani ketjua juuri tämän verran: http://www.jatkoaika.com/keskustelu/showthread.php?p=923936#post923936#

 

[Uleåborgir]

Aluksi minusta piti tulla poliisi tai palomies. Pikku-Uleåborgirista hälytysajoneuvojen siniset vilkkuvalot olivat niin mieltä ylentävän näköisiä ja kun ammatikseen tuollaista vehjettä kuskaa, saa valoja katsella yllin kyllin. Myös tulipalot olivat pikkupoikana sydäntä lähellä. Palaneita raunioita oli mukava katsella ja itse tulipalon näkeminen se vasta herkkua oli (BTW, en ole pyromaani).

Myöhemmin minusta piti tulla astronautti. Sitten eläinlääkäri. Sitten toimittaja. Nyt en oikein tiedä mikä olen. Työministeriölle olen ilmoittanut olevani lehtitoimittaja, saanpahan olla toiveammatissani perkele edes kortistossa.

 

[koo]

Luulen, että minunlaiselleni olisi tilausta. Lähdenkin siis niittaamaan kokovartalokuviani maitolaitureiden tapeteiksi mitä pikimmin…

Voi sentään kun maalla ei ole maitolaitureita, eikä kyllä tansseihin kelpaavia latojakaan. Maitolaiturit on myyty tarpeettomina kaupunkilaisten postilaattikkokatoksiksi ja ladot rönöttää, katot osittain sisäänrämähtäneinä, rikkinäisten kirkkorekien säilytyspaikkoina. Kunnan palotarkastajat ei antaisi yhteenkään latoon huvilupaa ”öljytanssiisi”.
Voisitko ajatella tanssiesitystäsi niitten valkoisten muovirullien päällä mitä on pellonreunat pullollaan, ikään kuin modernina versiona latotansseille ? Voisit viiltää pari rullaa auki ja levitellä heiniä ympäriinsä niin saisit jonkinlaisen heinälato elementin esitykselle. Niin ja laitat pari Timotein kortta suuhusi hetkutellessasi öljystä kimaltelevaa pyylevöitynyttä varttasi – jumanskekka – ei pysty äkkiseltään kuvittelemaan kuin huikean suosion saisit.
Ilmoitukset kannattaa maitolaiturien puuttuessa liimata Esson paareihin ja markettien ilmoitustauluille, mikset tietysti voi ilmoittaa paikallislehdissäkin.
Miltäs kuullostaisi?
Ainutlaatuinen tilaisuus nähdä aito stadilainen tankotanssitaiteilija The Rasvattu Rööri pitäjälläsi. Esitykset tasatunnein Hunninkonojan etupellon takareunassa. Sateen sattuessa tilaisuus järjestetään Ala-Topparin lakkautetulla koululla. Naistenhaku. Paikalla myös puhvetti.
Pääsymaksu 20 euroo / eläkeläiset 10 euroo.
Pääsymaksutulot käytetään lyhentämättöminä ”V.Y:n ” lomarahastoon.

Jos kuitenkin päädyt kirkonkylien anniskelupaikkoihin niin unohda tennissukka. Veikkaan, että kovempi juttu olisi varvassukka. Siis sellainen jossa on joka varpaalle oma paikka. Limen vihreät on just nyt in.

Voisitko aloittaa kiertueesi meiltäpäin, en malttaisi millään odottaa koko kesää. Minulla on nyt jo posket ihan punaisena…
Vaikka ihmekös tuo, halusin pienenä maalariksi ja nyt näyttää siltä, että maalari minusta tuli.


Terveisin koo

 

[MiikaL]

Maanviljelijä.

Ja ihmekös tuo, kun olin 5-vuotiaasta lähtien istunut monet kesäpäivät enon tai papan traktorissa seuraillen maanviljelystöitä. Ensimmäisen kerran ajoin yksin traktoria jo 6-vuotiaana, josta olenkin oikein ylpeä; tuskinpa kovin monet kaupungilaisjuipit pystyivät samaan. Sitten, kun ikää karttui enemmän, tuli äestettyä ja kynnettyä enon avuksi enemmänkin.

Nykyään toiveammatti ei ole kyllä enää maanviljelijä, mutta kesäisin tulee silti oltua ainakin vähintään heinätöitä tekemässä.

 

[Kummeli1]

No lentokapteeni minustakin pitäisi tulla, kun ikää nyt ei vielä kovin paljoa löydy.
Kaikki on mahdollista vielä tuon asian suhteen.

Mutta ihan pienenä oli lentokapteenit/rekkakuski/bussinkuljettaja ym. moottoriajoneuvot mielessä.
Mutta kyllä joku lentokapteeni/jokin atk-insinööri kiinnostaa paljonkin.

 

[Kolmas Johannes]

Joskus 5-vuotiaana tyhmänä lapsena halusin poliisiksi, mutta onneksi ajatus haihtui nopeasti.

Ala- ja yläasteiässä toiveammatteja ovat olleet ainakin ulkomaan kirjeenvaihtaja ja urheilutoimittaja - lähinnä siksi, että hommissa saisi matkustaa paljon. Jälkimmäinen myös siksi, että urheilu yleisesti kiinnostaa.

 

[tant gredulin]

Isompien kaupunkien estradit jättäisin suosiolla Hunkseille ja muille muovipojille.

Rööbertsson! Muista kuitenkin meitä esikaupungeissa kärsiviä myös. Pähkinärinteen suburbiassa ei näy Hunkseja ja ainoa öljytty miehen vartalo on Myyrmäen puolella vuonna -96 nähty ompelukoneen korjaaja. Täällä jylläävät kebabveikot ja pussihukat, ja 'mies' on aivan väärä sana kuvaamaan terasseilla viipyviä, sateessa ja viimassa marinoituneita ihmisraunioita.

Kovin iso en ole vieläkään, mutta pienempänä minusta piti tulla prima ballerina. Varvastossutkin on vielä tallella, joten saattaisit haluta kokeilla vaikkapa vasempaa tossua tennissukan sijaan? Nätit satiininauhat ja kovitettu kärki, junou.

 

[Kempes]

Itselläni oli kaksi haaveammattia, lentäjä sekä upseeri ja herrasmies. Lentäjää ei tullut, syynä sama kuin useammalla tänne kirjoittaneella eli värisokeus. Lukion ensimmäisellä tämä havaittiin ja siinä meni haaveet lentäjäkoulutukseen hakeutumisesta.

Kummienoni oli laivaston upseeri. Pikkupoikana ihailin hänen upeaa lomapukuaan ja sitä, että hänellä oli aina niin kauniita naisia kainalossa lomille saavuttuaan. No, armeija-aikana selvisi, ettei armeijaura ollut meikäläistä varten.

 

[Twite]

Jokaisesta tuntamastani värisokeasta henkilöstä olisi tullut lentäjä jolleivät olisi värisokeita. Ihan jokaisesta.

 

[Rööri]

Keikkaa pukkaa!

No helveta, tämähän lähti paremmin liikkeelle kuin uskalsin toivoakkaan. Pähkinärinne ja Puutteenperän takaniitty on jo myyty, enkä ehtinyt edes markkinointia aloittaa. Ehtoopuolen eroottiselle tanssijalle on siis selkeä tilaus, ellei jopa markkinarako.

Näistä tyttärien tarjoamista kalukukkaroista ottaisin mieluusti tuon tantin tanssitossun, mikäli siinä ei ole typerryttävää jalkahien hajua. Nuo satiininyörit kun kietaisee takaa perslohkojen lomaan solmulle, niin pysyy tossu topakasti paikoillaan – sitä paitsi tuo kovitettu kärki antaa mukavasti ryhtiä muutoin niin elastiseen esitykseen.

En minä sikäli sitä koon sukkaakaan karsasta, varsinkaan limen väristä, joka sinänsä korostaa kauniisti luonnollisia värejäni, mutta näyttäisiköhän se kuitenkin koomiselta, jos pelkästään pikkuvarpaan paikalla napottaisi täytettä ja muu sukka liehuisi löyhänä. Vaikka saattaisihan siihen muuhun sukkaan säkkinsä sulloa fylliksi... taidan mennä lepäämään.

Oliko muita sukkasillaan?

 

[Lapanen]

…tai sitten ryhdyn Lapasen hoviin narriksi – mikäli siitä toimesta myönnetään kesälomaa.

Lomaa toki myönnetään. Ongelmana on vain se että kesä on Euroopassa valtiovierailujen parasta sesonkia. Silloin olisi kovin toivottavaa jos von Tuubi olisi kuiskuttelemassa Prinz Laabanin korvaan parhaat sutkaukset ja sivistyssanat illallistanssiaisissa ja muilla kokkareilla. Näin Der Prinz voisi parhaimmin hurmata Keski-Euroopan hovit nokkeluudellaan ja sanavalmiudellaan.

Nykyteknologia mahdollistaa sen että von Salaoja voi seurailla tilannetta sivummalla, kuunnella nappikuulokkeestaan prinssin käymiä dialogeja ja antaa hänen korvaansa ehdotuksia tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivista nokkeluuksista.

Järjestely olisi sikälikin der Prinzille suotuisa, koska silloin fon Kourun miehekäs ja komea olemus ei vie huomiota Prinssin kieltämättä vaatimattomammasta habituksesta.

Loma-aikaa voisi sen sijaan järjestyä talvella. Laitetaan vaikka tommoset pari kuukautta ja paikan saat itse valita, kuten lomabudjetinkin.

Hyvä näin? Pistänkö ajurin hakemaan?

 

[Kempes]

Jokaisesta tuntamastani värisokeasta henkilöstä olisi tullut lentäjä jolleivät olisi värisokeita. Ihan jokaisesta.

Heh, tämä kyllä osittain pitää paikkaansa. Kuitenkin lentäjähän on usean pikkupojan suosikkiammatti. Ja vaikka värisokeutta ei olisi, harva lentäjäksi haluava siihen ammattiin lopulta päätyisi, sillä lentäjänkoulutukseen ei kovin helposti pääse.

Kuitenkin lentolupakirja olisi vanhemmallakin iällä mukava hankkia, mutta perkeleen värisokeus sotkee suunnitelmat.

 

[tant gredulin]

Näistä tyttärien tarjoamista kalukukkaroista ottaisin mieluusti tuon tantin tanssitossun, mikäli siinä ei ole typerryttävää jalkahien hajua.

Nöynöy. Tossuhan on kyllästetty talkilla, joten hentoja puuterimaisia pöllähdyksiä voi sieltä tulla, jos oikein eläydyt. ’Pähkinänsärkijää’ ei tossuilla ole tanssittu, enkä sitä suosittelisikaan miespuoliselle, sillä siinä voi pähkinöille käydä todella hullusti. Pähkinärinteessä niitä on ennestään rinne piukassa.

Prinz Laabanin neuvonantajana voit toki esiintyä myös pelkässä tossussa ja huudella väliin 'pas de deux' ja 'grand battement'. Jos ei muuta, niin ainakin kuulostatte yhdessä Nurejevilta. Jätkä oli kova sana aatelispiireissä sukupuoleen katsomatta.

En ole värisokea, joten lentäjän ammatti ei ole käynyt mielessä, mutta lentoemona olisin voinut viihtyäkin. Toisaalta, osaako sitä sitten sängyssä enää nukkuakaan?

 

[morningstar]

Minulle kävi niin, että pari vuotta sitten havaitsin aivan sattumalta olevani unelma-ammatissani. Kersana yksi unelma-ammatti muiden joukossa oli hullu tiedemies, Aku Ankan tärähtäneiden proffien innostamana. Haave oli unohtunut, kunnes eräänä päivänä hoksasin olevani tutkijana TKK:lla ja muutenkin sopivani spekseihin.

 

[hanu]

Jokaisesta tuntamastani värisokeasta henkilöstä olisi tullut lentäjä jolleivät olisi värisokeita. Ihan jokaisesta.

Lapseni on sitten poikkeus tähän. Kaikki toiveammatit liittyivät tietokoneisiin, muistaakseni, hänellä. Hommasi aikanaan ammattilukosta valkolakin sekä tietokone/elektroniikkasentajan paperit, mutta värisokeuden vuoksi ei päässyt intissä Riksun viestiin. C-kortin omaavana passitettiin sitten Heikkilään autokompostiin, jonka jälkeen korttiin lisättiin iso E. Rekkakuskiksi päätyi sitten siviilissäkin, vaikkei koskaan ollut lapsuuden toive. Eikä tuo pakollinen inttivuosi turussakaan pysyviä jälkiä tunnu jättäneen.

Itse muistan haaveilleeni ratikkakuskin ammatista. Silloin kun Hesassa kerran kesässä kävimme oli aina hienoa päästä ratikan kyytiin. Nykyisin jos joutuisi jotain 3Tölöä Manskun ruuhkissa ja valoissa sompailemaan, niin hermot olisivat luultavasti riekaleina jo ensimmäisen kahdeksikon aikana.

t. hanu