Gagne kirjoitti:
Ihan ensimmäisenä ammattihaaveena oli Taisteluplaneetta Galactican Viper-kuskiksi ryhtyminen. Olin täysin vakuuttunut kyvyistäni antaa viirupää Cyloneille kyytiä.
Kokki tai baarimikko olivat seuraavat. Luojan kiitos kumpaankaan en ryhtynyt vaan painelin lukion penkille. Kokkaus tosin voisi ammattina olla hauskaa, mutta eivätköhän perus-kokit paistele lähinnä pihvejä ja sekoita pippurikastiketta isosta "lisää vain vesi"-pussista?
Sitten piti ruveta toimittajaksi oikein Hunter S. Thompsonin tyyliin. Ja perkele, sitähän sitten jopa opiskelinkin.
Perkele... löysin Alter Egoni....
Pikkukakarana tietysti Jedi tai Viper-pilotti oli unelma. Mutta kun opin ettei tavarat nouse ajatuksen voimalla (okei, yksi nousee...) niin Jedi jäi siihen ja Viper-pilotti jäi koska sain tietää että en pääse edes tavallisen reittilennon lentäjäksi surkean silmän takia. Siinä samalla meni poliisin ja lentäjän ammatti sivu suun. Palomieheksi en halunnut koska poltin sormeni pienenä nuotiossa. Sotilasura oli niinikään tavoite pikkupoikana, mutta se meni aika äkkiä ohi kun faija oli kertaamassa viikon ja Pikku-Rocco oli ilman isää viikon...
Kokki tietysti on toinen homma. Se kulkee vähän suvussa kun äiti on alan ammattilainen. Sitten tajusin että kunnon hommaan pääsy vaatii varmaan 10 vuoden koulutuksen ja koulussa istuminen oli vastenmielistä hommaa (opin lukemaan jo 4 vuotiaana ja kirjoittamaan ennen koulua) joten ymmärrettävää on että koulu maistui puulta jo ennen ylä-astetta. Kokkaus on silti hauskaa ja tekisin sitä ammatikseni, mutta se koulu... Olisipa Jamie Oliver kaverini....
Toimittajaksi sitten halusin kun isäni alkoi alaa tekemään (ilman koulutusta, katsos se on niin että kyvyillä ja halulla pääsee melkein minne vaan!) ja siihenkin kasvoin ajan myötä. Mutta eipä meikäläisestä ole mitään toimittajaa tullut... paskat. Koululehteen kirjoitin jotakin ja kerran olen päässyt lehteen - haastateltavana!!!
Nykyisin olen merkonomi, basisti ja tykkimies... kaikkea mitä nainen haluaa...
