Nännimäinen
Jäsen
Oikeat vastaukset.
Sympaattiset ja vastenmieliset joukkueet vaihtelevat kaudesta ja aikakaudesta toiseen. Menestys, kokemukset halleissa, kommentit mediassa, jutut JA:ssa ja bensan hinta vaikuttavat mielipiteeseeni. Esimerkiksi en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisin jossakin pleijarisarjassa turkkulaisen isopäisyyden ilmentymän, TPS:n puolella. Tällä hetkellä olen.
Sympaattisia joukkueita ovat Lukko, Jyp, Ässät, SaiPa ja Pelicans. Kaikki voitaneen kategorisoida sarjaan pikkuseurat. Tosin silloin, kun joskus 1970-luvun lopulla aloin kiekkoa seuraamaan, oli Ässät Tapparan pahin vastustaja eikä ollenkaan sympaattinen. Antti Leppänen vs. Vellu Ketola...
Myös Jyp oli ärsyttävä silloin Risto Kurkisen ja Hippoksen hurmoksen aikoihin, kun Tapparakaan ei koskaan Jypiä voittanut. Viime aikojen matalan profiilin toiminta ja erityisesti tämän kauden hienot esitykset saavat kaanustavia suosionosoituksia ainakin täältä.
Pääkaupunkiseudun joukkueet ovat iki-ärsykkejä ja siksi niin mukavia vastustajia. Käynnissä olevan hienon play-offs-sarjan ansiosta olen alkanut arvostamaan myös Bluesia. Ehkä ne eivät olekaan ikuisia bluusereita? Jokereiden menestykseen olen jo turtunut, eikä edes Hjallis minua pahemmin ärsytä. Loistava liikemies.
IFK:n faneja kehuvat täällä kaikki kilpaa. Jatkoajan kirjoittajat edustanevat jonkinlaista älykkösiipeä, sillä matseissa olen joskus saanut seurata hyvinkin ääliömäistä toimintaa. Myös AJA-meininki on tympeää. Samoin minua ärsyttää jatkuva Matikaisen ja valmentajan kivittäminen, tietynlainen ylikriittisyys. Oho, alkavat tunteen nousta pintaan, juuri siksi IFK onkin liigalle tärkeä. Menestystä en heille kuitenkaan toivo.
Ärsyttävyysasteikon kärkipäätä kohden nousevat kohisten pienet, jotka kuvittelevat olevansa suuria-joukkueet (ja fanit)
Hämeenlinnasta ja Oulusta. Ikävä kyllä molemmat tekevät myös kovia urheilullisia tuloksia lähes jokaisella kaudella. Kärpät ja HPK tuntuvat myös ratsastavan taitokiekko-leima otsassaan, vaikka aika siekailematonta mailallahakkaamista (ja mailan mittaamista)näidenkin joukkueiden peli on. Toki vauhtiakin piisaa.
Ja kai Ilvestäkin pitää käsitellä. Säälittävää rypemistä ja tylsiä 6-0 paikallispelejä taas kerran. Silti ei sympatiaa täältä heru. Ei pisaraakaan. Ja niinhän sen kuuluu ollakin. Tottakai olisi mukavampaa, jos molemmat joukkueet pärjäisivät kivasti, mutta Ipalle kärsityt tappiot ovat keskimäärin kirvelevämpiä kuin muut. Joten rämpikää taas ensi kaudella, jookos?
Kaikista joukkueista ärsyttävin on kuitenkin Suomen maajoukkue. Kun "maailmanmestaruuskisat" taas alkavat, niin täällä menee telkkari kiinni. Sitä hypetystä ei kestä kukaan. Suomi buu!
Sympaattiset ja vastenmieliset joukkueet vaihtelevat kaudesta ja aikakaudesta toiseen. Menestys, kokemukset halleissa, kommentit mediassa, jutut JA:ssa ja bensan hinta vaikuttavat mielipiteeseeni. Esimerkiksi en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisin jossakin pleijarisarjassa turkkulaisen isopäisyyden ilmentymän, TPS:n puolella. Tällä hetkellä olen.
Sympaattisia joukkueita ovat Lukko, Jyp, Ässät, SaiPa ja Pelicans. Kaikki voitaneen kategorisoida sarjaan pikkuseurat. Tosin silloin, kun joskus 1970-luvun lopulla aloin kiekkoa seuraamaan, oli Ässät Tapparan pahin vastustaja eikä ollenkaan sympaattinen. Antti Leppänen vs. Vellu Ketola...
Myös Jyp oli ärsyttävä silloin Risto Kurkisen ja Hippoksen hurmoksen aikoihin, kun Tapparakaan ei koskaan Jypiä voittanut. Viime aikojen matalan profiilin toiminta ja erityisesti tämän kauden hienot esitykset saavat kaanustavia suosionosoituksia ainakin täältä.
Pääkaupunkiseudun joukkueet ovat iki-ärsykkejä ja siksi niin mukavia vastustajia. Käynnissä olevan hienon play-offs-sarjan ansiosta olen alkanut arvostamaan myös Bluesia. Ehkä ne eivät olekaan ikuisia bluusereita? Jokereiden menestykseen olen jo turtunut, eikä edes Hjallis minua pahemmin ärsytä. Loistava liikemies.
IFK:n faneja kehuvat täällä kaikki kilpaa. Jatkoajan kirjoittajat edustanevat jonkinlaista älykkösiipeä, sillä matseissa olen joskus saanut seurata hyvinkin ääliömäistä toimintaa. Myös AJA-meininki on tympeää. Samoin minua ärsyttää jatkuva Matikaisen ja valmentajan kivittäminen, tietynlainen ylikriittisyys. Oho, alkavat tunteen nousta pintaan, juuri siksi IFK onkin liigalle tärkeä. Menestystä en heille kuitenkaan toivo.
Ärsyttävyysasteikon kärkipäätä kohden nousevat kohisten pienet, jotka kuvittelevat olevansa suuria-joukkueet (ja fanit)
Hämeenlinnasta ja Oulusta. Ikävä kyllä molemmat tekevät myös kovia urheilullisia tuloksia lähes jokaisella kaudella. Kärpät ja HPK tuntuvat myös ratsastavan taitokiekko-leima otsassaan, vaikka aika siekailematonta mailallahakkaamista (ja mailan mittaamista)näidenkin joukkueiden peli on. Toki vauhtiakin piisaa.
Ja kai Ilvestäkin pitää käsitellä. Säälittävää rypemistä ja tylsiä 6-0 paikallispelejä taas kerran. Silti ei sympatiaa täältä heru. Ei pisaraakaan. Ja niinhän sen kuuluu ollakin. Tottakai olisi mukavampaa, jos molemmat joukkueet pärjäisivät kivasti, mutta Ipalle kärsityt tappiot ovat keskimäärin kirvelevämpiä kuin muut. Joten rämpikää taas ensi kaudella, jookos?
Kaikista joukkueista ärsyttävin on kuitenkin Suomen maajoukkue. Kun "maailmanmestaruuskisat" taas alkavat, niin täällä menee telkkari kiinni. Sitä hypetystä ei kestä kukaan. Suomi buu!