Toki kännykällä kirjoitettuna tuli tiivistettyä, mutta tartutaan nyt tähän lyhyesti.
Tuolla esimerkillä yhteismaan ongelmasta oli tarkoitus tuoda esiin se syy, miksi markkinat eivät ole toimineet näiden ulkoishaittojen osalta tehokkaasti.
Kun jollain (ilmakehä, valtameret jne.) ei ole omistajuutta, ei sille muodostu arvoa, jonka kautta ulkoishaitoille syntyisi hinta.
Tuo YK:n omistajuus oli utopistinen heitto jonka olen varastanut jostain (olisiko kirjasta Markkinat ja Demokratia) ja jolla on ainoastaan tarkoitus demota ongelmaa.
Jos ihan käytännön tasolla lähdetään ratkaisuja miettimään, olisi looginen lähtökohta hiilidioksidipäästöjen hinnoittelu päästökaupan ja/tai hiiliosingon kautta, yhdistettynä hiilitulleihin. Ensin EU-tasolla ja toivottavasti sen jälkeen mukaan saataisiin muutkin isot pelurit.
Libera julkaisi sopivasti aiheeseen liittyen raportin ”Saastuttaja maksaa”, jossa on käyty ratkaisumalleja sekä ongelmia läpi:
Libera on itsenäinen ja puoluepoliittisesti sitoutumaton ajatuspaja. Olemme aktiivinen keskustelija talouden, yrittäjyyden, vapaan markkinatalouden ja yksilön hyvinvoinnin kysymyksissä.
www.libera.fi
Jos ei ole jaksamista lukea koko raporttia, ohessa ketju jossa tiivistetty raportin sisältö:
Sinänsä historia on osoittanut, että markkinamekanismi on tehokkain tuntemamme keino allokoida kehityspanokset mahdollisimman tehokkaasti.