Miksi nössöily on nykyään muotia?

[Carlos]

Aina välillä ihminen tekee virheitä, kuten erehtyy lukemaan jotain keltaisen lehdistön tuotoksia. Itse teen sitä jostain syystä lähes päivittäin, ja lähes päivittäin siitä on seurauksena v-käyrän nousu. Nyt sitten avaudun aiheesta kunnolla. Siis.

Minkä HEMMETIN takia nykyään on niin muotia olla umpinössö? Joka hemmetin wannabe-julkkis, poliitikko, malli, näyttelijä, laulaja, tiesmikä, vähän väliä heidän pitää päästä kertomaan jotain järisyttävää elämästään kuten;

- Kärsin vakavasta masennuksesta
- XXX onnettumuus pysäytti
- Menetin itsetuntoni
- En pääse yli XXX:stä
- XXX kuolema kosketti

Ketä oikeasti kiinnostaa kenen tahansa toisen ihmisen henkiset "ongelmat"? Voi hemmetti sentään että pistää vihaksi, ennenvanhaan ihmiset elivät kurjuudessa, nälässä, ankeudessa, taivasalla, työttömänä, aviomiehen nyrkin alla pellon laidalla, jne, silloin ei ollut aikaa/rahaa/mahdollisuutta jäädä itkemään elämän kurjuutta. Jos jäi itkemään elämäänsä, niin se elämä tuli ja korjasi pois. Tai siis tarkemmin viikatemies.

Kyllä nykyään täytyy olla joka paikassa asiat hyvin, kai tuokin on yksi kiva tapa saada huomiota. Kun ei mikään oikein elämässä etene eikä ole mitään syytä miksi keräisi ihmisiltä huomiota, niin keksitään sitten että "nyt on hyvä aika masentua", ja sitten masennutaan ja sitten haetaan hoitoa, ja huomiota, ja kaikki sitä jälkeen. Luonnollisesti julkkisten kyseessä ollessa sitä huomiota haetaan lehtien kautta.

Missä on kaikki TOSIMIEHET? Missä on nykyään se perisuomalainen Sisu&Perkele? Tuntuu oikeasti että kaikki ihmiset vaan menevät koko ajan enemmän pullamössöiksi. Pienoinen ryhtiliike olisi aika jees. Koko "sivistyneelle" maailmalle. Toivotaan että meille tehdään baabelintornit piakkoin uudestaan.

Ugh.

 

[JZZ]

Toisten ihmisten ahdinko myy. Julkkis tilittää maksusta burnouttiaan ja kvartaalitaloudessa elävä organisaation alaoksilla sijaitseva kuluttaja samaistuu. Että sillä 200k€ vuodessa tienaavalla laulajallakin on asiat huonosti, ei se raha näköjään saa onnelliseksi ja ihmisiähän nekin vaan on. Samoin kuin ei ole sellaista sairautta tai epämuodostumaa, josta 4D ei saisi dokumenttia tehtyä. Sosiaalipornohan se rules, niin kauan kun ei vaan omalle kohdalle satu.

 

[Osmo Rapeli]

Tätä kysytään kiivaassa INTERNET-keskustelussa...

Meitä lukijoita, ketjun avaajaa ja minua, se nyt ainakin kiinnostaa, vastauksena kysymykseen ketä kiinnostaa.

Jos syvällisempi vastaus halutaan niin maailmankaikkeuden suurimmat voimat (© ervatsalo) tässäkin taustalla ovat, älykkäisiin naisiin kun vetoaa mies joka osaa näyttää tunteensa. Osa näyttää sitten vielä uuden sisustetun kotinsa ja kesämökkinsäkin siinä sivussa mutta näillä mennään.

Nyt on aika päästä eroon jäyhästä luolamieskulttuurista!

 

[kangaroo]

Luonnollisesti julkkisten kyseessä ollessa sitä huomiota haetaan lehtien kautta.

Juu, esimerkiksi eilinen iltapulu. Kari Tapio pystyi "vasta nyt" puhumaan julkisuudessa "traagisesta veneturmastaan" parin vuoden takaa.

Ilmeisen navigointitaidoton kaveri päätti oikaista Lauttasaaren edustalla väylän ulkopuolelta ja vetäisi 20 solmua kivelle. Kauheasti tuli vettä veneeseen ja rakkaalle puolisollekin vekki päähän, josta tuli verta "kuin härän kurkusta". Syynä oli kuulemma se, kun plotterin näytöllä oli juuri sen kiven kohdalla jotain tekstiä... Sitten tämä pösilö vielä päätyi myymään veneensä pois, kun ei tämän kauhean tapauksen vuoksi enää uskalla vesille mennä.

Kunpa kaikki tällaiset pysyisivätkin kuivalla maalla, niin ei tarvitsisi väistellä niitä merellä.

 

[Eino_Mies]

Missä on kaikki TOSIMIEHET?

Eikös se niin ole aina ollut, että kyllä suomalainen mies kivun kestää, mutta ei häpeää. Eli sisulla ja perkeleellä painetaan hampaat irvessä eteenpäin, mutta auta armias kun vaarana on ns kasvojen menettäminen. Tunteista kun ei meidän kulttuurissa ole varsinkaan miesten tapana puhua. Silloin on moni ukko pulassa.

Tietysti nuo Carolsin mainitsemat otsikot ovat juuri niitä median luomia aiheita jotka myyvät. Eli juuri tuo kurjuus ja ahdistus ovat niitä jotka kiehtovat. Tavisten on helppo samaistua, kun joku julkkis on käynyt todella pohjalla.

Syrjän Martti sen jo aikanaan hyvin puki sanoiksi: Tuhansien murheellisten laulujen maa.

EDIT: Listään tähän aiheeseen sopiva juttu, jonka luin eilen jostain lehden yleisönosastolta. Jutun oli kirjoittanut koulupojan äiti, joka kertoi että ei kannata lapsestaan kasvattaa kilttiä. Eli suomeksi sanoen nössöä. Poika on ollut kuulemma koulukiusaajille hyvä kohde. Tuloksena pitkäkestoinen psykoterapia ja vakava depressio.

Parhaiten siis pärjää jo lapsesta asti, kun viis veisaa ystävällisyydestä ja kiltteydestä. Kyynärpäätaktiikka, taitava vittuilu ja toisten nolaaminen ovat konstit, joilla nyky-yhteiskunnassa mennään eteenpäin.

 

[Suomi-Salama]

Samaa olen pohtinut. Tuntuu, että nykyaikana on muotia sairastaa tai kuvitella sairastavansa masennusta tai burn outia. Sen perusteella voi sitten saikkuillakin, kun hokee itselleen, että olenpas minä masentunut.

Tämä avautumiseni ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö joku oikeasti kärsisi kuvatuista psyykeongelmista. Mutta on se nyt aika jännä juttu, että jos pikkuisen elämässä tökkii, heti ollaan syömässä masennuspillereitä vähintään. Elämä ei ole aina kivaa, sen on tämä cuul -elämäntyyli ilmeisesti unohtanut. Myös lääkäreillä on vastuunsa. Tuntuu, että saikkua annetaan mielen määrin, kun pikkuisen on herätty väärällä jalalla sängystä ja sopivasti osataan valittaa.

 

[Black Adder]

Eikös se niin ole aina ollut, että kyllä suomalainen mies kivun kestää, mutta ei häpeää. Eli sisulla ja perkeleellä painetaan hampaat irvessä eteenpäin, mutta auta armias kun vaarana on ns kasvojen menettäminen. Tunteista kun ei meidän kulttuurissa ole varsinkaan miesten tapana puhua. Silloin on moni ukko pulassa.

Tuohan on toisten huomioon ottamista. Mitä sitä turhaan toisia kuormittamaan omilla huolillaan. Kaikillahan on huolia, mutta ei niitä tarvitse mennä kylille huutelemaan, eikä ole ollut Suomessa tapana mennä. Minua ottaa Carloksen tapaan aivoon tämä nykyinen homo-kiva-fantsu-ollaan-avoimia-höpsöjä -kulttuurin tyrkyttäminen. Mitä lisäarvoa elämälle avautuminen antaa?

Eikä häpeässä ole mitään vikaa. Se kasvattaa.

 

[Ted Raikas]

Ketä oikeasti kiinnostaa kenen tahansa toisen ihmisen henkiset "ongelmat"? Voi hemmetti sentään että pistää vihaksi, ennenvanhaan ihmiset elivät kurjuudessa, nälässä, ankeudessa, taivasalla, työttömänä, aviomiehen nyrkin alla pellon laidalla, jne, silloin ei ollut aikaa/rahaa/mahdollisuutta jäädä itkemään elämän kurjuutta.

Uskon syyn löytyvän siitä, että ihmiset kaipaa jotain, keneen samaistua. Se, että joku idoli tai vastaava osoittaa samanlaisia inhimillisen heikkouden merkkejä, kuin itse, auttaa samaistumaan ja löytämään jotain yhteistä. Sitä voi tuudittautua: "ai tuotakin ihmistä masentaa, näemmä tuollainen menestynyt ja suosittukin voi masentua, oih"

Uskoisin tuossa olevan paljon kyse, sitten on tietysti trendit ja kaikki. Halutaan tosiaan näyttää, että ollaan haavoittuvaisia ihmisiä.

Sinänsä asioiden avoimessa ja rehellisessä puhumisessa ei ole mitään vikaa tai väärää, mutta onhan se tietysti usein julkisuudenkipeyttä ja jonkinlaista huomionkeruuta toitottaa koko maailmalle jostain. Tosin valittaahan ihmiset täällä Jatkoajassa ja avautuvat elämästään. Miten se eroaa sinänsä tuosta? No, ok levikki pienempi ja rahaa tuskin saa, mutta silti. Halu irroittaa jotain itsestään ja antaa muille mietittäväksi.

Ajat tosiaan muuttuu ja ennen oli ennen. Vaikea ihmisiäkään suoraan syyttää siitä, jos elämä on päällisinpuolin helpompaa ja valitetaan ns. turhasta. Minusta tuntuu, että ihmisessä on sisäsyntyisesti rakennettu sellainen stressinaiheuttaja, joka etsii pulmia ja ongelmia, vaikka niitä ei varsinaisesti olekaan. Ehkä se liittyy jonkinlaiseen selviytymisreaktioon. Vähän samalla tavalla kuin allergiat ja yliherkkyydet syntyy kun on liian hygieenistä ja siistiä kaikkialla. Keho alkaa muodostaa altistumista ties mille vaivalle.

Me koemme ongelmia näistä asioista, mistä koemme, koska meillä ei ole useimmilla näkökulmaa kurjempaan elämään. Rima ja kipukynnys on ihan eri kohdassa ja meitä piinaa omanlaiset asiat. Siinäkin mielessä suora vertailu johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen toisenlaisessa ympäristössä on vähän kohtuutonta. Uskon, että ihmisessä on siltikin venymiskykyä ja jos vaikka tilanne täällä meillä Suomessa muuttuisi katastrofaaliseksi kaikin puolin, niin osa toki varmasti mehehtyisi, mutta osasta löytyisi sitkeyttä ja sietokykyä ja selviytyisivät ja sopeutuisivat uudenlaiseen tilanteeseen.

Mitä tulee noihin TOSIMIEHIIN, niin en tiedä mitä sellaisella tarkalleen tarkoitetaan, mutta en sellainen ole, enkä halua olla. Rinnastan tosimiehet juntteihin, joilla on ongelmia ilmaista itseään muuten kuin fyysisesti, jotka epäilee kaikkea erilaista, eivätkä osaa muuttaa näkemyksiään, kun kerran ovat jonkin asian todenneet hyväksihavaituksi (vaikka se olisi ihan väärä tai jotenkin typerä asia).

 

[olkikuukkeli]

Haluaisin tuoda tähän keskusteluun myös muita tärkeitä pointteja tosimieheyden vähittäisestä katoamisesta:

- Grilleillä myydään nykyään enemmän "jauhelihapihvejä" hampparien väliin kuin kokolihapihvejä.
- Näin aikuisen miehen ostavan kaupasta rasvatonta jugurttia.
- Isäni selvitti riidan äitini kanssa puhumalla. Ei lyönyt, saatika hakenut kirvestä komerosta.
- Naapurin setä grillasi pihvejä oliiviöljyssä oikean voin sijaan.
- Puhumattakaan kevyt"maidosta" ja sen suosiosta.

Totta kai tunteista puhuminen vie noista voiton, mutta mielestäni samaan kehityksen suuntaan viittaavat nämäkin ranskalaiset. Mikä meitä miehiä oikein vaivaa!? Ollaan niin kuin akkalauma eikä edes osata hävetä.

PS. Näennäisiin psyykkisiin sairauksiin osittainen syy on medikalisaatio. Toisaalta diagnosointi asian tiimoilta on oikeasti myös parantunut, eli hiukan varovaisesti kannattaa tuomita psyykkisistä sairauksista kärsivät.

 

[Ted Raikas]

Toisaalta diagnosointi asian tiimoilta on oikeasti myös parantunut, eli hiukan varovaisesti kannattaa tuomita psyykkisistä sairauksista kärsivät.

Todellakin. Yksi esimerkki edellisessä viestissäni mainitsemastani juntteudesta on kyseenalaistaa, että mielenterveysongelmia on olemassakaan. Juntin mielestähän kaikki on vain peräisin asenneongelmista ja yleisestä haluttomuudesta. Tuollainen asenne parantaa taatusti maailmaa ja helpottaa sairaiden ihmisten elämää ja toipumista.

 

[JV]

Minkä HEMMETIN takia nykyään on niin muotia olla umpinössö? Joka hemmetin wannabe-julkkis, poliitikko, malli, näyttelijä, laulaja, tiesmikä, vähän väliä heidän pitää päästä kertomaan jotain järisyttävää elämästään kuten;...

Ei kai tuossa ole kyse kuin julkisuudesta. Koko ajan ei voi erota/mennä naimisiin/saada lapsia joten on vain keksitty uusia tilanteita joilla pääsee lehteen.

 

[Yläpesä]

Missä on kaikki TOSIMIEHET? Missä on nykyään se perisuomalainen Sisu&Perkele?

Kapiaisina, Ässissä, Niuvanniemessä, eduskunnassa, festareilla. Näistä on havaintoja.

 

[Ted Raikas]

Mua vituttaa suunnattomasti kaikki avoimuudesta ja herkkyydestä näppylöitä saavat karskit tosiäijät, joilta sitten kuitenkin poikkeuksetta tulee tosipaikassa paskat housuun. Puhe on halpaa ja netissä on helppo esittää kovaa.

Joo, todellisia nössöjähän ne on itse. Eivät uskalla tuoda tunteita esiin ja vetävät jonkun kovan jätkän roolia, koska oikeasti pelottaa. Näitä sitten kutsutaan TOSIMIEHIKSI.

 

[Hemingway]

Minkä HEMMETIN takia nykyään on niin muotia olla umpinössö?

Kun unohdetaan julkisuutta etsivät, on todettava, ettei se muotia ole vaan ihmisen perusluonne. Sellaisia me olemme. Kaipaamme tukea ja sairastumme henkisesti tai voimme pahoin jos emme pura sisintämme.

Masennusta selittävät nykyelämään kuuluvat monet valinnat, jotka todistetusti lisäävät stressiä, ja jatkuva kehittymisen ja kilpailun paine. Agraariaikaisessa Suomessa tuli ajoittain hiki, mutta siellä oli myös paikka lähes jokaiselle ja kiireetöntä aikaa riitti.

 

[Carlos]

Mitä tulee noihin TOSIMIEHIIN, niin en tiedä mitä sellaisella tarkalleen tarkoitetaan, mutta en sellainen ole, enkä halua olla. Rinnastan tosimiehet juntteihin, joilla on ongelmia ilmaista itseään muuten kuin fyysisesti, jotka epäilee kaikkea erilaista, eivätkä osaa muuttaa näkemyksiään, kun kerran ovat jonkin asian todenneet hyväksihavaituksi (vaikka se olisi ihan väärä tai jotenkin typerä asia).

Tästä saisikin varmaan ihan oman keskustelunsa, miten määrittelet tosimiehen. Itselleni tosimiehuus ei edusta sitä että ollaan tuppisuuna tunteista ja vedetään välillä naapuria käkättimeen, vaan jotain ihan muuta:

- Tosimies elättää itsensä ja perheensä, tavalla tai toisella, repien ne rahat vaikka kirjaimellisesti perseestänsä jos ei muu auta. Tosimies tekee sen, eikä valita elämän epäreiluutta.

- Tosimies kasvattaa lapsensa rehdeiksi, reippaiksi ja suoraselkäisiksi ja hyvinvoiviksi kansalaisiksi.

- Tosimies tekee työnsä aina hyvin, ammattiylpeydellä ja -taidolla.

- Tosimies viettää aikaa perheensä kanssa

- Tosimies käyttää päihteitä kohtuudella, osaa irrotella mutta tietää missä ja miten

- Tosimies on ylpeä (ei omahyväinen)

- Tosimies huolehtii itsestään

- Tosimies kantaa vastuunsa, asiassa kuin asiassa

- Tosimies ei huijaa, ei valehtele

- Tosimieheltä luonnistuu kaikki "miesten kotityöt"

- Tosimieheltä luonnistuu myös tarvittaessa kaikki "naisten kotityöt"

- Tosimies ei rutise.


Siinä noita alkuun, miten itse asian näen.

 

[Kirveellä töitä]

Mua vituttaa suunnattomasti kaikki avoimuudesta ja herkkyydestä näppylöitä saavat karskit tosiäijät, joilta sitten kuitenkin poikkeuksetta tulee tosipaikassa paskat housuun. Puhe on halpaa ja netissä on helppo esittää kovaa.

Jos sanoo ettei tykkää homoista sinulla on homofobia. Onko meillä nössöistä näppylöitä saavilla siis nössöfobia?

 

[Hemingway]

Onko meillä nössöistä näppylöitä saavilla siis nössöfobia?

Mistä se kertoo, että erilaisten ihmisten elämäntapa tai -tyyli ärsyttää? Lehdistä ei ole pakko lukea nössökertomuksia eikä nössöjen seurassa ole pakko viettää aikaa. Käykö se jotenkin kunnian tai itsetunnon päälle, että ihmiset ovat erilaisia?

 

[olkikuukkeli]

Tästä saisikin varmaan ihan oman keskustelunsa, miten määrittelet tosimiehen. Itselleni tosimiehuus ei edusta sitä että ollaan tuppisuuna tunteista ja vedetään välillä naapuria käkättimeen, vaan jotain ihan muuta:

Carloksen kymmenen käskyä. Teetkö samanlaisen listan vielä naisista?

Tosimies. Ehkä maailman turhin termi, ikinä, missään.

Mistä se kertoo, että erilaisten ihmisten elämäntapa tai -tyyli ärsyttää?

Tässä tapauksessa ahdasmielisestä patriarkaalisuudesta, jonka mukaan on olemassa jonkinlaiset ihanneroolit eri sukupuolille. Traditionalismista, konservatismista, erilaisuuden pelosta.

 

[Kirveellä töitä]

Käykö se jotenkin kunnian tai itsetunnon päälle, että ihmiset ovat erilaisia?

Ei käy, mutta hermoille se käy nimittäin se nössöily, ei ihmisten erilaisuus.

 

[punaiset_lasit]

Tosimies ratsastaa eikä jätä lampaille laidunnettavaa... (mikä ei pitkässä juoksussa kyllä perhettä elätä).

 

[koo]

Minä en ole tosimies enkä myöskään saa näppylöitä avoimuudesta tai herkkyydestä mutta olen jo pitempään miettinyt mikä tätä maailmaa vaivaa. Ennenvanhaan oli ennenvanhaan mutta kummeksun silti tämän päivän ihmisten tapaa suhtautua vastoinkäymisiin ja yleensä elämään.
Päivittäin tapaan ihmisiä ja luen lehdistä kuinka kamalan vaikeaa jollekin on päästä yli jostakin normaalista elämään kuuluvasta asiasta. Itse en usko, että normaaliin suruun, lihavuuteen, laihuuteen, autonrenkaan puhkeamiseen, pomon ilkeämielisyyteen tai rahan puutteeseen tarvitaan ensimmäiseksi lääkärin määräämää lääkettä ja sairaslomaa. Tosin en usko, että vastoinkäymisiin kirves tai viinapullokaan auttaa vaan liputan terveen identiteetin puolesta. Sitä voidaan kai vieläkin kutsua suomalaiseksi sisuksi.
Terveeseen identiteettiin tarvitaan vähintäinkin terve sosiaalisen identiteetin malli jota taas muuttaa ”sairaaseen” suuntaan juuri tuo mainittu medikalisaatio ja sen mukana yleinen hyssyttely.

Carloksen avausviesti sattui hyvään aikaan. Luin illalla Seura-lehdestä kuinka Kari Vepsän sairaus koetteli rakkautta ja oli hänelle ja vaimolleen oikein parisuhdetesti. En meinannut unta saada kun mietin hänenkin surkeuttaan. Viisi päivää sairaalassa eikä edes housuja saanut itse jalkaansa.
Samassa lehdessä Marjo (havuja perkele) Matikainen kertoo kuinka työnteko pitää hänet järjissään...
Kyllä varmaan !

Terveisin koo

 

[Hemingway]

Terveeseen identiteettiin tarvitaan vähintäinkin terve sosiaalisen identiteetin malli jota taas muuttaa ”sairaaseen” suuntaan juuri tuo mainittu medikalisaatio ja sen mukana yleinen hyssyttely.

Näen yhdeksi perusongelmaksi kilpailun ja paineen. Terve ihminen tekee ja haluaa tehdä työtä, mutta juurikin työ ja siitä ja siinä kilpailu näyttävät olevan yleisimpiä syitä pahoinvointiin. Stressi on tarkoitettu valmistamaan ihminen toimintaan, mutta nyky-yhteiskunta pitää stressiä yllä jatkuvasti. Siitä kehästä pitäisi päästä eroon.

Mies saattaa puuhailla mökillään ilokseen päivät pitkät tehden yhtä ja toista, eikä se häntä stressaa vaan pikemminkin rentouttaa ja vapauttaa, vaikka raskasta olisikin, mutta kun sama mies menee palkallisen sorvin ääreen, rupeaa päätä kiristämään.

En näe perusongelmaksi medikalisoitumista vaan kilpailuyhteiskunnan, jossa ihmisen on vaikea löytää itselleen sopivaa paikkaa.

 

[Ted Raikas]

Siinä noita alkuun, miten itse asian näen.

Ja mitenhän tuollainen "nössö" kuten asian ilmaiset, ei voisi olla tunnollinen ja kunnollinen ihminen kuten listaamasi asiat edellyttää? (jotka muuten harvassa ihmisessä täysin toteutuu, joten listaat kyllä silkkoja utopioita, mutta ihan miten vaan)

Onneksi on olemassa erilaisia ihmisiä hyvin erilaisin elämäntavoin, kaikki silti voivat edesauttaa sitä, että asiat on hyvin ja ei aiheuta suuria harmeja. Erilaisuus on rikkaus.

Ikävä vaan osalle on olemassa se yksi oikea ihmistyyppi ja muut on sitten nössöjä, eikä TOSIMIEHIÄ.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Tuli vanha loru mieleen.

Mistä on tosimiehet tehty?

Leijonakoruista, penkkituloksista, Adidaksen verkkareista, pantteritatuoinneista.

Niistä on tosimiehet tehty.

 

[Carlos]

Ettei lähde koko ketju ihan lapasesta; niin vielä lyhyesti tässä mitä ajan takaa (koo sen sentään ymmärsi).

Ihmiset RUTISEVAT nykyään kaikesta. Pikkuisen on jossain jotain ns. kurjaa, niin heti ollaan niin masentuneita että, ja otetaan saitsua ja kysellään josko joku haluaisi tehdä siitä jutun. Lähinnä siis täysin tavallisista asioista joita lähes jokaisella tulee elämässään vastaan. Yleensä nämä rutisijat ovat mukavuudenhaluisia NÖSSÖJÄ, jotka eivät tiedä elämästä tai ongelmista oikeasti yhtään mitään.

Kyllä lehdistä saadaan lukea kun joku vitun perttikivakivasalovaara on joutunut semmoisen tosipaikan eteen että meni oikein TÖIHIN, niin kyllähän nyt siitä jo masentuu, joopajoo.

Sen sijaan lehdistä yleensä saa lukea harvemmin tavallisista ihmisistä, kuten se ruotsalaistyttö (josta tuli dokumentti pari päivää sitten), joka oli auto-onnettomuudessa halvaantunut kaulasta alaspäin. Urheasti taisteli toistakymmentä vuotta täysin esineellistettynä ja päähänpotkittuna vakuutusyhtiötä vastaan, siinä sivussa yritti löytää elämästä hyviä ja positiivisia asioita, samalla yrittäen unohtaa ne mitä on tosi vaikea unohtaa. Voitti jutun, mutta ei elämä siitä ruusuiksi muuttunut. NÄMÄ ovat niitä ihmisiä joilla olisi SYYTÄ valittaa, mutta eivät juurikaan sitä tee. He purevat hammasta ja elävät elämää eteenpäin. Sisu & perkele rules.

Yhtälailla meikäläistä korpeaa lukea kun saadaan lööppiin näitä pysäyttäviä asioita tyyliin; "Mari&Jani: Haaveilemme kesävauvasta!" Voi kun on kivaa. Niin haaveilee muuten about 10 000 muutakin pariskuntaa. Joille se on osa normaalia elämää. Jotka eivät edes halua tehdä siitä numeroa koska se on yksityisasia. Siinä samalla sitten voin vain kuvitella että esim. Susanna Sievinen murehtii menetettyä nuoruuttaan, jonka antoi J. Sievinen/J. Kurri -tyylisille kusipäille, jotka kiittävät pitkään perheen eteen raataneita vaimojaan sillä että ottavat itselleen jonkun nuoren ja hehkeän barbi-seksilelun. Siis elävän sellaisen.