Miksi juuri SaiPa?

[Kivisalmenjuppi]

Minulla Ässät oli ykkönen 80-luvulla, kun SaiPa oli divarissa ja piti jotain liigajoukkuettakin kannustaa. Osansa tuosta oli ehkä sillä, että veljeni kannatti Lukkoa. Sehän ei käynyt, joten minä aloin kannattaa Lukon verivihollista. Veljen Lukko-kannatus hiipui vuosien kuluttua, mutta minun Ässä-arvostukseni lukitsi yksi mies kahdella luistimella: Jari Korpisalo. Hän oli sellainen porilaisuuden symboli: taitava ja sopivalla tavalla vittumainen, että nousi suosikikseni koko Liigassa.

Minäkin tunnen monta Porilaista Ässien kannattajaa, ja tiedän että Porissa sympatiseerataan SaiPaa myöskin. Ässissä on ollut vuosien varrella tunteita herättäviä persoonia niin kentällä kuin organisaatiossa. He ovat olleet huipulla mutta myös pohjalla. Aina ne vaan sieltä nousee. Jotain sellaista aitoa siinä porukassa on, vaikea selittää.

 

[ahal]

Kuullostaa hyvin samalta. Oman veljenikin Lukko kannatus on hiipunut ja itselleni Jari Korpisalo myös oli ykkös Ässä. Toki tykkäsin kovasti myös Kari Tahkosta ja Rauli Raitasesta.

Tarkoittanet Kari Takkoa...? Itsellänikin on höllät siteet Poriin ja Ässiin, kun vaimon suku on sieltä kotoisin. 90-luvulta alkaen on tullut lähes joka talvi käytyä Isomäessä pelejä seuraamassa. Vastustajasta riippumatta. Isomäessä on ainutlaatuinen tunnelma, jonka innokas fanijoukko saa eloon illasta toiseen. Vaikea paikka vastustajille. Sputnikit on ollut ykkönen vuosikymmenet tähän asti, mutta jatkosta en oikein tiedä. Viime aikojen meno saa epäröimään. Lohtua saa sata kilsaa pohjoisempaa, mutta hieman savijaloilla sekin organisaatio seisoo.

 

[Individual]

Miksi juuri @redpecka kuten otsikko kysyy.
Hän on kaikessa omalaatuisuudessaan terävä ja väsymätön havainnoitsija, jolta löytyy myös pelitavallista ymmärrystä jalon kansallislajimme koukeroista.

Ja sitten asiaan...

Työn kautta tuli naitetuksi SaiPan seuraamiseen aikoinaan sympatioiden sitä ennen suuntauduttua enemmän maamme läntiseen osaan. Petri Skrikon aikakausi ja sittemmin Heikki Mälkiän lanseeraama kusipääkiekko ja samalla altavastaajan status miellyttivät ja Atun eran "sukupolvien unelma" pudotuspelipaikasta syvensi tunnetta entisestään. Näinkö meille täällä aina käy, käy, käy... no ei käynyt, kun tuli Tirkkonen-Kallioniemi ja se olikin välillä jopa taianomaista aikaa. Olimmeko vihdoin ottaneet askeleen työläisparakeista kohti keskiluokkaa ja piikkisuorituksena jopa kiinnityksen mitaliin? Lähellä se käytti, mutta paria valonpilkahdusta lukuunottamatta (Tertsin eka ja toka tuotantokausi) ollaan sen jälkeen taannuttu takaisin paria-luokkaan. Paljon tuon jengin kanssa tuli höyryttyä duunin merkeissä ja paljon myös ihan rakkaudesta lajiin ja SaiPaan. Nyt vituttaa viikottain koko sirkus, mutta en ole seuraa hylkäämässä. Hylkääkö seura itse itsensä, on aiheellisempi kysymys.

 

[ForNever]

Vuosi oli mielestäni 2005, mutta varma en voi tästä olla. Isäni kysyi mökillämme Lappeenrannassa, haluaisinko joskus lähteä SaiPan peliin, ja kiinnostihan se, kun Leijonien pelejä katsottiin aina aktiivisesti kotona, mutta en ollut koskaan ollut ammattilaispelissä paikanpäällä. Kohta olimme sitten SaiPa - JYP -pelissä, joka päättyi vieraiden voittoon uskoakseni lukemin 2-3. Summerin soidessa nousin temperamenttisena alakoululaisena seisomaan ja huusin suoraa huutoa erään v-alkuisen suomenkielisen kirosanan. Isäni, isäni eno ja muutenkin ympärillä istuneet katsojat hörähtivät nauramaan.

Siitä sitten pikkuhiljaa tuli käytyä otteluissa. Ensimmäinen voitto tuli saipamaisesti muistaakseni vasta neljännessä pelissäni. Lopulta kävimme parhaimmillaan 10 matsissa kaudessa, vaikka emme asuneet Lappeenrannassa. Etenkin vuodet 2012-2016 olivat huikeaa aikaa, kun peli alkoi sujua ja elämääni tuli samaan aikaan muutenkin positiivisia asioita. Lapsen mielessä aiemmin pelannut Iiro Tarkki on kuitenkin edelleen kovin SaiPassa näkemäni veskari. Tuntui, että pääty chanttasi joka pelissä hänen nimeään huippusuoritusten jälkeen.

Aikuisiällä SaiPa on sitten tuon vuoden 2016 jälkeen alkanut sukeltaa ja mielenkiinto on viime vuosina vaihtunut ikävästi tuskaan sekä epätoivoon, kun paskaa on joutunut vuodesta toiseen lapiomaan rekkalasteittain. SaiPan kannattaminen on toki aina ollut haastavaa: esimerkiksi lapsena käytin SaiPan huivia pari kertaa koulussa, mutta siitä(kin) keksittiin kiusaamisen aihe, joten fanikamat piti ulkopaikkakuntalaisena jättää peleihin. Pelissä olen silti ollut viimeksi tänä syksynä, mutta saa nähdä, keksinkö mitään hyvää syytä käydä paikanpäällä vielä tällä kaudella. Organisaatio on tehokkaasti tappanut sen lapsenomaisen innostuksen pelissä käymisestä.

 

[anthax]

Eikai tässä vaihtoehtoja ole ollut, kun koko ikänsä on maakunnassa pyörinyt? Varhaisimmat muistot liittyy junamatkaan Hartwallille 99 isäukon kanssa, sen jälkeen olikin hiljaisempaa monta vuotta eikä SM-liiga kiinnostanut juurikaan, saati SaiPa. Satunaisesti kyllä tuli seurailtua tuloksia, mutta enemmän Leijonia ja NHL:ää, mitä nyt pystyi tuohon aikaan sitä seuraamaan. Jopa sählypeleissä tuli käytyä joskus aika aktiivisesti tänä aikana, mutta Kisapuistossa ei.

Noin vuosikymmen sitten tuli muutettua hallin nurkille ja siitä tämä nykyinen stintti sitten lähtikin. Sen jälkeen tämä hulluus onkin sitten iskenyt ihan tosissaan. Nyt on tullut käytyä kaikki kotipelit muutamia lukuunottamatta katsomassa Santasen kaudesta alkaen.

Joku voisi kysyä, miksi kiduttaa itseään tällä tavalla? En tiedä vastausta. Välillä on ollut ihan kivaakin.