Varsin harva toivoo lapsilleen elämää, jossa köyhien maiden asukkaat elävät. Köyhistä jokin osa antaa panoksensa sille, että länsimaissa olisi tarjolla halpoja tuotteita. Halvat tuotteet ovat mahdollisia tinkimällä palkasta, työehdoista ja työntekijöiden oikeuksista ja hyvinvoinnista.
Kyykytetyillä ei ole vaihtoehtoja. Ei ole sosiaaliturvaa, eikä pystyville ja elämänsä hallitseville mahdollisuutta kouluttautumiseen. Jokin osa kärsii tehtaissa, jokin hikipajoissa, jokin osa tekee erittäin raskasta maataloustyötä ja jotkut huoraavat länsimaisittain mitaten mitättömällä palkalla, mikä voi olla kelpo vaihtoehto haitat ja hyödyt punniten.
Sosiaalipsykologi Janne Viljamaa toteaa, että ihminen, joka väittää, ettei valehtele, valehtelee varmasti.
Länsimaissa valehtelua katsotaan surutta läpi sormien. Moraalinen nimbyily ei ole ainoastaan maan tapa vaan koko länsimaisen kulttuurin tapa. Meille on tavattoman tärkeää tuomita moraaliton käytös silloin, kun se uhkaa omaa etuamme, mutta kun kysymyksessä on ympäristönsuojelu tai ihmisoikeudet ja ihmisten reilu kohtelu, normimme muuttuvat.
Se, mitä emme missään nimessä sallisi lapsillemme, on kuitenkin mielestämme luonteva kohtalo maailman sadoille miljoonille tai miljardeille köyhille.
Miten perustelet sen, ettet halua lapsillesi tai lähimmäisillesi samanlaista kohtaloa, joka on valtavien ihmismassojen kohtalona? Mikä on perusteesi sille, että joidenkin tulee kärsiä oman hyvinvointisi vuoksi?
Tätä ristiriitaa en ole koskaan ymmärtänyt. Ymmärrän, että ihminen myöntää pahuutensa ja toteaa, ettei minua kiinnosta, mitä muille tapahtuu, mutta en ymmärrä, miksi ihmiset yrittävät ylentää itsensä moraalisesti, mutta kuitenkin teoillaan ja valinnoillaan osoittavat, että ihmiset ovat heille pelkkiä välineitä, joita saa surutta käyttää oman hyvinvoinnin tukemiseen.
Maksumuurin takana: Valehtelu on osa elämäämme, ja siihen on monta syytä – "Se, joka sanoo, ettei valehtele, valehtelee"
Kyykytetyillä ei ole vaihtoehtoja. Ei ole sosiaaliturvaa, eikä pystyville ja elämänsä hallitseville mahdollisuutta kouluttautumiseen. Jokin osa kärsii tehtaissa, jokin hikipajoissa, jokin osa tekee erittäin raskasta maataloustyötä ja jotkut huoraavat länsimaisittain mitaten mitättömällä palkalla, mikä voi olla kelpo vaihtoehto haitat ja hyödyt punniten.
Sosiaalipsykologi Janne Viljamaa toteaa, että ihminen, joka väittää, ettei valehtele, valehtelee varmasti.
Länsimaissa valehtelua katsotaan surutta läpi sormien. Moraalinen nimbyily ei ole ainoastaan maan tapa vaan koko länsimaisen kulttuurin tapa. Meille on tavattoman tärkeää tuomita moraaliton käytös silloin, kun se uhkaa omaa etuamme, mutta kun kysymyksessä on ympäristönsuojelu tai ihmisoikeudet ja ihmisten reilu kohtelu, normimme muuttuvat.
Se, mitä emme missään nimessä sallisi lapsillemme, on kuitenkin mielestämme luonteva kohtalo maailman sadoille miljoonille tai miljardeille köyhille.
Miten perustelet sen, ettet halua lapsillesi tai lähimmäisillesi samanlaista kohtaloa, joka on valtavien ihmismassojen kohtalona? Mikä on perusteesi sille, että joidenkin tulee kärsiä oman hyvinvointisi vuoksi?
Tätä ristiriitaa en ole koskaan ymmärtänyt. Ymmärrän, että ihminen myöntää pahuutensa ja toteaa, ettei minua kiinnosta, mitä muille tapahtuu, mutta en ymmärrä, miksi ihmiset yrittävät ylentää itsensä moraalisesti, mutta kuitenkin teoillaan ja valinnoillaan osoittavat, että ihmiset ovat heille pelkkiä välineitä, joita saa surutta käyttää oman hyvinvoinnin tukemiseen.
Ihminen valehtelee sekä muille että itselleen – ”Terve ihminen näkee itsensä usein totuutta myönteisemmin"
Valehtelun taustalla on usein oman edun tavoittelu. Sosiaalipsykologin mukaan myös kohteliaisuus voi olla valehtelua.
www.tuni.fi