Mikrokivikaudet ja internetin esihistoria - keskustelua varhaisista nettikokemuksista

[Jymäkkä]

Eräs joulu olkkarissa odotti Commodore 64 ja järkyttävä kasa lerppuja joista löytyi vaikka mitä pelejä. Aloin tässä oikein miettimään että mistähän helvetistä ne pelit oli oikein tullu? Niitä meinaan oli niin paljon että en osannut kaivata mitään uusia pelejä C64:lle koskaan, pari taisin joskus jostain synttärilahjaksi ostaa. Lerput oli kaikki järjestään sen näkösiä että ne oli jotenkin kopioitu ja kuulakärkikynällä tai jollain sitten oli kirjoitettu nimi jonnekin siihen lerppusuojaan tai lerpussa olleeseen tarraan. Miten noita pelejä tuohon aikaan oikein hankittiin edes? Ostettiinko niitä kaupasta, vai kopioitiinko niitä jotenkin?

Niitä lerppuja(tai kasetteja) pystyi kopioimaan. Sitä en nyt muista, että pitikö olla kaksi asemaa liitettynä, josta toisesta kopioitiin lerpun sisältö toiseen, vai onnistuiko niin, että ladattiin sisältö koneelle, josta sitten kopioitiin uudelle lerpulle. Muistikapasiteeteista päätellen veikkaan ensimmäistä. Mutta kuten aiemmin jo aiheesta totesin, lähes kaikki pelit olivat kaikilla kopioituja, koska kopiosuojauksia ei ollut. Pelialan rahavirrat alkoivatkin kasvaa vasta tehokkaiden kopiosuojausten yleistyttyä. Mulla oli joku kymmenkunta ostettua peliä vuosien 82-90 välillä, monilla kavereilla ei yhtään, kaikki olivat noita kopsattuja.

EDIT: Ja tuo lahjan yhteydessä tullut lerppukasa viittaa siihen, että kone oli jostain käytettynä hommattu, ja nuo pelit tuli siinä kaupan tekiäisinä, eli entisen omistajan kopioitu pelikokoelma.

 

[FASlapsi]

Niitä lerppuja(tai kasetteja) pystyi kopioimaan.

EDIT: Ja tuo lahjan yhteydessä tullut lerppukasa viittaa siihen, että kone oli jostain käytettynä hommattu, ja nuo pelit tuli siinä kaupan tekiäisinä, eli entisen omistajan kopioitu pelikokoelma.

OK, näin se varmasti oli, eli jonkun esinörtin pelikokoelma oli siirtynyt koneen kylkiäisenä meikäläiselle. Itse en koskaan kopioinut tai edes nähnyt kenenkään kopioivan noita C64-pelejä, ne muutamat joilla C64 oli omistivat myös tuhottoman keon jostain kulkeutuneita pelilerppuja.

Kasettiasemallinen C128 oli yhdellä kaverilla, mutta se oli kyllä ihan vehkeestä koska ne pelien latailut kesti kymmeniä minuutteja ja yli puolet kerroista pelit ei latailun jälkeen toiminut.

Hyviä muisteloita tuolla nyt kun luki kaikki aiemmat viestit, nostalgisia muistoja tulvi mieleen muistakin C64 peleistä. Bubble bobble oli kunkku, se tosin tilttasi usein semmoseen ruutuun missä oli sydämen muotoinen häkkyrä keskellä ja siellä sisällä oli lentäviä valaita. Niitä oli helvetin hankala sieltä napsia, ja sit aika loppu ja tuli valkoiset valaat ja niiden ilmestyessä usein koko peli tilttasi.

Murmelin listasta tuo Football Manager, Maniac Mansion ja Commando oli pelejä joita tuli itsekin piestyä. Tuota Maniac Mansionia varsinkin tuli kavereiden kanssa sanakirjan kanssa tahkottua ku yritettiin ymmärtää että mitä helvettiä tässä pitää tehdä. Lähinnä vaan soiteltiin ovikelloa ja juostiin karkuun Ed-nimistä hahmoa, yritettiin syöttää ja juottaa lonkerolle kaikkea mahdollista ja soitettiin pianoa. Niin ja tietty hamsteri piti aina räjäyttää mikrossa.

Bruce Lee oli myös kova, siitä meillä oli ihan alkuperäiset pelikuoretkin olemassa, kannen kuvitus näytti siltä että Bruce Lee taistelee ninjojen kanssa ja muuntuu lopulta joksikin helvetin isoksi vihreäksi sumopainijaksi.

Ja tosiaan klo 17 jälkeenhän se nettisurffailu oli lähes ilmaista, ei kuuden jälkeen. Mikähän tuossakin aikarajassa oli takana? Oliko puhelinverkot muka niin kuormittuneita työaikaan että silloin netin käytöstäkin laskutettiin sitten enemmän? Netin käytöstä verkot tuskin olivat kauhean kuormittuneita, ei kai sitä tuon aikaista nettiä mihinkään työntekoon juurikaan käytetty. Sähköpostin yleistymisestä en tiedä koska se tapahtui, mutta ei kai sekään tuota verkkoa niin lujasti kuormita.

 

[pernaveikko]

Niitä lerppuja(tai kasetteja) pystyi kopioimaan. Sitä en nyt muista, että pitikö olla kaksi asemaa liitettynä, josta toisesta kopioitiin lerpun sisältö toiseen, vai onnistuiko niin, että ladattiin sisältö koneelle, josta sitten kopioitiin uudelle lerpulle. Muistikapasiteeteista päätellen veikkaan ensimmäistä.

Yhdelläkin asemalla meni ihan hyvin, kasettejahan kopioitiin kahdella mankalla ja piuha väliin. Ne kasettikopiot eivät aina toimineet, mutta kyllä ne joskus. Alkuperäisiä pelejä ei tosiaan ollut, niitä ei vain ollut.

Kuusnelosen kovalevyä ei ole mainittu enkä itsekään sellaista koskaan nähnyt. Olikohan niitä Suomessa edes myynnissä, mutta mikään urbaanilegenda sellainen ei ole.

Tai no olihan alkuperäisiä pelejä ainakin yksi, Spy vs Spy tuli koneen mukana kasetilla. Siihen se sitten taisikin jäädä. Kohtuullisen uskomaton joulu, kun joulupukki toi levyaseman. Sepä vain oli paskana, mutta saatiin sitten aika pian pyhien jälkeen hoidettua kuntoon. Ne oli silti pitkät pyhät ne.

 

[Sistis]

Niitä lerppuja(tai kasetteja) pystyi kopioimaan. Sitä en nyt muista, että pitikö olla kaksi asemaa liitettynä, josta toisesta kopioitiin lerpun sisältö toiseen, vai onnistuiko niin, että ladattiin sisältö koneelle, josta sitten kopioitiin uudelle lerpulle.

Itse joskus näin C-64:ssä kopiontiohjelman. Se toimi muistaakseni niin, että ensin kopiointiohjelma ladattiin lerpulta koneen muistiin. Sen jälkeen asetettiin kopioitava lerppu asemaan ja kopiointi käynnistettiin. Muistia C64:ssä taisi olla niin vähän, että lerppua ei pystytty ikinä lukemaan kokonaan kerralla, vaan alkuperäistä ja kopiota piti jatkuvasti vaihtaa asemassa.

En enää edes muista, missä tuon näin. Ja voi olla, että muistan homman jopa jotenkin väärin. Mutta jokseenkin noin se meni.

Meikäläisellä oli aika paljon alkuperäisiä pelejä. Suurin osa niistä kasetilla, mutta jokunen oli jopa lerpuillakin. Noita pelejähän sai suhteellisen halvalla, ja yleensä nuo olivat vielä pelikokoelmia, jossa oli muutamakin kasetti tai lerppu mukana.

 

[vdx mua zorbas]

Lerputhan pystyi myös tekemään kaksipuolisiksi. Otettiin toisesta kulmasta pala pois tai jotain muuta mekaanista sille tehtiin.

 

[Sistis]

Lerputhan pystyi myös tekemään kaksipuolisiksi. Otettiin toisesta kulmasta pala pois tai jotain muuta mekaanista sille tehtiin.

Jeps, näitä näki toisinaan kavereilla. Nuo oli tehty leikkaamalla samanlainen kolo toiseen reunaan kuin mitä toisella oli valmiina.

 

[pernaveikko]

Jeps, näitä näki toisinaan kavereilla. Nuo oli tehty leikkaamalla samanlainen kolo toiseen reunaan kuin mitä toisella oli valmiina.

Ei nyt mitenkään toisinaan vaan tietenkin noin tehtiin aina. Tuskin ne mitenkään ilmaisia olivat ja muutenkin paljon käytännöllisempää, kun se vähensi levyjen määrää.

 

[vdx mua zorbas]

Ei nyt mitenkään toisinaan vaan tietenkin noin tehtiin aina. Tuskin ne mitenkään ilmaisia olivat ja muutenkin paljon käytännöllisempää, kun se vähensi levyjen määrää.

Juuri näin. Sitä muistan ihmeteelleni jo silloin, että miten oli mahdollista, että kaksipuolisuuden itse tekeminen oli niin helppoa. Sama kysymys toisinpäin: miksei kaikista lerpuista tehty kaksipuolisia jo valmiiksi? No, varmaan vastaus liittyi markkinamekanismiin, mutta oliko kakspuolinen myös jotenkin epävarmempi?

 

[Murmeli]

Eikö teillä hyvät ihmiset ollut muka tupladekki -kasettimankkoja? Sellaisellahan nuo 64 -pelit aikanaan kopioitiin kätevästi. Jollain kaverin kaverilla tuli nauhoitettua pari kasetillista pelejä ja sitten pyörällä kauheeta vauhtia himaan tutkimaan että mitä tuli kopioitua.

Jos ette muista niin kastteiturbothan mahdollistavat useiden pelien mahduttamisen samalle 60 min kasetille. "Turbo 3" oli (oman muistin mukaan) ainakin omassa käytössä yleisin ja pienen googlauksen jälkeen virallinen nimi taisi olla "Turbo Tape" ja tästä sitten useampia versioita. Pelien lataus omassa lapsuudessani oli siis tämän näköistä.

Kasetille saattoi näin mahtua kymmeniä pelejä ja pelien lataus kesti minuutista muutamaan. Hurja ero alkuperäisiin kasettipeleihin, joissa latausajat tosiaan olivat helposti yli kymmenen minuuttia.

Levyjen kaksipuolisuuden "salaamiseen" voisi myös vaikuttaa se, että ehkä tekniikka ei ollut sillä tasolla, että kaksipuoleisuus olisi ollu toimintavarmaa. Levyn toiselle puolelle kirjoittaminen olisi ehkä joissain tapauksissa voinut sekoittaa myös toisen puolen? Tai sitten kyse oli tosiaan vain markkinataloudesta.

 

[Luulajanpuisto]

Jos ette muista niin kastteiturbothan mahdollistavat useiden pelien mahduttamisen samalle 60 min kasetille. "Turbo 3" oli (oman muistin mukaan) ainakin omassa käytössä yleisin ja pienen googlauksen jälkeen virallinen nimi taisi olla "Turbo Tape" ja tästä sitten useampia versioita. Pelien lataus omassa lapsuudessani oli siis tämän näköistä.

Joo, tuota turbo tapea tuli käytettyä pelien kopiointiin ja ilmeisesti levykkeille oli se oma turbonsa. Se C64:n ja muiden silloisten pelikoneiden ainoa alkeellinen kopiosuojaus oli käytännössä se, että data oli äänitetty sille kasetille sopivan heikolla voimakkuudella. Monesti ne tupladekillä kopioidut pelit eivät välttämättä toimineetkaan, eikä aina ollut täyttä varmuutta edes alkuperäisen toimivuudesta. Silloin piti alkaa ruuvailemaan äänipäätä parempaan asentoon. Joissain 64:n versioissa oli valmiina nuppi, jolla sitä äänipäätä pystyi säätämään.

 

[pernaveikko]

Levyjen kaksipuolisuuden "salaamiseen" voisi myös vaikuttaa se, että ehkä tekniikka ei ollut sillä tasolla, että kaksipuoleisuus olisi ollu toimintavarmaa. Levyn toiselle puolelle kirjoittaminen olisi ehkä joissain tapauksissa voinut sekoittaa myös toisen puolen? Tai sitten kyse oli tosiaan vain markkinataloudesta.

Varmasti onkin tekniikasta ollut kyse, mutta eikö niitä ollut ihan rehellisiäkin kaksipuolisia kuitenkin myynnissä jossain vaiheessa. Ei kai näin väärin voi muistaa.

Ja se on valitettavan selvää, että myös kapitalismilla on täytynyt olla merkitystä hyvinkin paljon. Miksi myydä parempaa tuotetta, kun asiakkaat ostavat kuitenkin.

 

[Murmeli]

Joissain 64:n versioissa oli valmiina nuppi, jolla sitä äänipäätä pystyi säätämään.

Jep, tämähän oli legendaarinen Load-It -kasettiasema. Sitä ennen käytettiin joko pientä ruuvimeisseliä tai hiuspinniä. Melkoista arpapeliähän tuo oli mutta jotenkin se toi oman mausteensa ja onnistumisen riemu oli melkoinen silloin kun "?LOAD ERROR" -tekstin tuijottamisen jälkeen neljännellä kerralla lataus onnistui.