Mikrokivikaudet ja internetin esihistoria - keskustelua varhaisista nettikokemuksista

[Murmeli]

Hienoja tarinoita tällaiselle nostalgianarkkarille. Josko lisätään sitten omaakin tänne.

Vuotta en muista mutta joskus 80-luvulla meillä oli joku konsoli, jossa ainoana pelinä oli legendaarinen Pong. Olisinko sitten 1986 vai 1987 synttärilahjaksi C64:n saanut ja kyllähän tajunta siinä räjähti. Sen aikaisista peleistä parhaita olivat mm. Kentilla, Airborne Ranger, Microprose Soccer, Football Manager, Hat Trick, Maniac Mansion, FlaschBier, Boulder Dash, Commando.. Voi pojat, näitähän luettelisi pidempäänkin.

S.E.U.C.K. oli yksi supertähti omassa kokoelmassa ja Basic -ohjelmointiakin tuli vähän treenattua.

PC-maailmaan minut vei keltaisella kaksivärinäytöllä varustettu Tandy 1000TL (8 mhz 286), joka erottui massasta kolmeäänisellä "pc-piipperillä". Sen jälkeen on yritetty pysyä mukana tehojen lisäyksessä rajallisella budjetilla.

Nettiin mentiin ensimmäisen 2800 bps modeemilla, joten vauhti oli hurjaa. Purkeissa pyörin minäkin sen verran ahkerasti, että puhelinlaskuista tuli hieman sanomista.. Aiemminkin täällä mainostamani Paitsio! BBS oli ehkä se tärkein, koska oli ainoa jääkiekkoon erikoistunut purkki. Muutoin sitten haettiin tyttökuvat ja pienet pelit sekä varsinkin biisien lyriikoita purkeista. Myös RISK:n purkkiversiota tuli muita käyttäjiä vastaan pelattua paljon.

WWW:n ensimmäiset askeleet otin kirjaston Lynx -selaimen kautta ja olihan se komeaa tutkia NHL -uutisia ihan eri tavalla kuin mihin oli Teksti-tv:n kanssa tottunut.

Kotona modeemi sitten pikkuhiljaa vaihtui 14.4k nopeuksisen ja ISDN:n kautta lopulta Lappeenrannan ylpeyteen, Cablenettiin (en ole tästä nimestä kyllä varma). Jos muistini ei petä oli tämän kiinteän kaapeliverkon nopeus hurja 10M, joten netti aukesi tässä vaiheessa ihan uudella tavalla. Modeemi tuolloin oli Zenithin komea musta laatikko.

Hyvin pikaisesti kiinnostuin myös HTML:stä ja väsäilin joskus vuonna 1996 SaiPaNet -nimeä kantaneen fanisivuston, joka lopulta poiki myös vakituisen työpaikankin paikallisessa it-firmassa. Harmillisesti tuosta saitista ei oikein muuta ole jäljellä kuin tämä Web Archiven linkki päivältä, jolloin kaikki oli ohi.

Nostalgianälkäisille tässä muutama linkki:

Internet Archive - Nettisivujen vanhojen versioiden hakukone.

YouTube:

Classic Game Room - Retropelien arvosteluja
Lazy Game Reviews - Retropelien arvosteluja

Commodore 64 - Yli kaksituntinen klassikon käyttöohjevideo (1982)
World Premier of Amiga (1985)
Discovering the Internet (1996)
Discovering the World Wide Web (1995)
The kids' guide to internet (1997)

 

[DAF]

80-luvun lopulla käytettiin toki BBS:iä jne. palveluita ja puhelinbokseja, joissa saattoi keskustella ja latailla jotain ohjelmiakin. Nettiä (siis noin niinkun esim. www- tai vastaavassa mielessä, tai tcp/ip) en todella itse muista ennen vuotta 1994 käyttäneeni.

En tiedä, voivatko nämä asiat keskusteluissa mennä sekaisin, mutta kunhan "ääneen" ajattelin.

 

[Everton]

Harmillisesti tuosta saitista ei oikein muuta ole jäljellä kuin tämä Web Archiven linkki päivältä, jolloin kaikki oli ohi.

Joo, jää oikein kaivertamaan mieltä, että mitä on mahtanut sisältää nimimerkin TPS keskustelupalstalle/vieraskirjaan lähettämä viesti otsikoltaan "Vedä Saipa kätee"...

 

[Leon]

Ensimmäinen kosketukseni tietokoneiden ihmemaailmaan oli VTKK:lla joskus 60-luvun lopussa tai 70-luvun alussa, kun kirjoitin nimeni näkyviin koneen ruutuun. Paljon muuta en varmaan osannutkaan tuohon aikaan kirjoittaa. Todennäköisesti kone oli traktorin kokoinen ja totteli nimeä IBM. Sitten menikin yli 10 vuotta ja laitettiin kaverin Vic-20:llä pikseli pomppimaan ruudulle Basic-koodin naputtelulla ohjeen mukaan. Aika pian tuon jälkeen sain ekan oman koneeni, joka oli Spectravideo 328. Se ja kasettiasema, dynamic duo!

Seuraavaksi mentiinkin jo ammattilaissarjaan Amstradin kanssa. Siihen aikaan softatkin vielä mahtuivat 360 k lerpulle. Parhaat kahdelle. Tuolla painelin menemään vielä pitkälle 90-luvulla. Jossain vaiheessa päivitin muistinkin täyteen 640 kiloon lutikoita lisäämällä. Jopa korttikovalevyn onnistuin tuohon lisäämään, täydet 10 M. Nykyään tuolle mahtuisi pari mp3:sta tai melkein yksi järkkärillä otettu valokuva... Kyllä sillä vielä tänäkin päivänä osaisi jotain pakertaa.

 

[Aln]

Aln - Alienin internet-historia alkaen 98.

Eli pieni kirjotelma omasta internet-ajasta, joka siis alkoi vuodesta 98, jolloin olin 12-vuotias. Varmasti palstalla on ihmisiä, jotka tuntee kunhan lukevat tekstin. Eipä sen niin väliä.

Kaverit oli pelannu Quake2:sta LAN:ssa muutaman kerran, sitten tulikin Aq2 (Action Quake2), en koskaan kerinny ekoille LANeille mitä kaverit järkkäs. Muistan vaan kun serkku sano, että siellä oli aivan helvetin kova pelaaja. Tiesin jo siihen aikaan, että oon itekkin suhteellisen hyvä pelaamaan pelejä. Joten oli mielenkiintonen haaste, josko joku päivä pääsisin pelailemaan kyseisen kaverin kanssa.

Yhtäkkiä alettiinkin pelaamaan modeemeilla netissä. Perustettiin kaveriklaani ja monestihan sitä turpaan tuli, vaikka luultiin olevamme koviakin pelaajia kyseisessä pelissä. Olihan meillä tää kova pelaajakin pelaamassa mukana. Toki joillain vastustajilla oli ISDN ja se helpotti huomattavasti pelaamista.

Kun ei oikeen voittoja alkanu tulemaan, eikä kavereita aina näkyny niin paljon linjoilla kun ite olis halunnu pelata niin vaihdoin klaania. Tähän asti kommunikaatioon oli käytetty ICQ:ta. Tämän uuden klaanin pomo sitten opetti asentamaaan mIRC:in. Sillä tiellä siis ollaan vieläkin. Vaikkakin aika vähissähän aktiiviset kanavat nykyään on.

Tätä samaa peliä tulikin sitten tahkottua ~12 vuotta lähestulkoon putkeen. Modeemin jälkeen tietysti ISDN:llä (siihen aikaan oli joku nettiaika, olisko ollu 17-22 sai pelata "kuukausimaksulla". Vaikka kahdella kaistalla! Sitä oltiin niin koukussa tähän peliin, että sitä tuli hypittyä mapeissa aina koulun jälkeen ja odotti kunnes kello löi viis. Muutamien yli 2000mk modeemiaikasten nettilaskujen jälkeen tää oli aika oiva ratkasu pitää puhelinlasku kurissa.

Sitten tietysti ADSL, joka riitti jo kovatasoseen pelaamiseen. Kyseisen pelin kanssa on sittemmin käyty mm. avoimissa SM-skaboissa, joista tuloksena 2. sija. Netissä painettu vajaa 140 voittoa putkeen, yli 200 matsia ilman tappioita yms. Eli yks historian kovimmista klaaneista. Samassa klaanissa pelas mm. tää 98 ajalta oleva "kova pelaaja".

Varmaan pelaisin vielläkin, jos en olis lähteny ulkomaille tuossa 4-5 vuotta sitten.

Myöhemmin netti on tullu tärkeeks mm. pokerin osalta (ammatikseni alotin pelaamaan 2006). Tällä hetkellä pieni turnoff pokerin kannalta. Onhan sitä tullu 2-3 miljoonaa kättä pelattuakin.

Yks mieleenpainuva pelikokemus oli, kun pelattiin Suomen maajoukkueella Bushtarion nimistä selainpeliä. Kyseessä oli 2 viikon ajanjakso. Ensimmäisen viikon jälkeen peli näytti, että oltiin yhen toisen tyypin (terveisiä agitille) kanssa oltu yli 23h koneella jokaista 24h kohden. Peli siis loggaa itsensä ulos 20-30 min kuluessa jos ei tee mitään. Eli käytännössä valvottiin viikko putkeen tuon kaverin kanssa. Koska ite kävin mm. lenkillä ja salilla aina välillä ja peli kerkes logata itsensä ulos.

Ekan viikon jälkeen oltiin käytännössä voitettu tuo skaba. Lopussa meitä tais olla 9 pelaajaa (10 oli joukkueessa) top10:ssä. En muista minä vuonna tää skaba oli.

Tällä hetkellä Thaimaassa Chaiyaphumissa ja fiilis on kun ISDN ajoilla kun nettinä toimii käytännön mokkula hitaana edgenä. Tuskin pärjäis 256:lle ADSL:lle. Eli voi käytännössä mitään nykyaikasia videoita kattoo, koska lataa niin kauan. Maksaakin yli euro päivä (jos käyttää joka päivä) :)

Kohta 3v tauon jälkeen Suomeen!

 

[Tarinankertoja]

Kyllähän itse tietsikan käytöllä on 64/Amiga historiansa, noilla ei tosin verkoissa käyty. Doomin ilmestymisen pakotettua ostamaan myös kotio PC (pena 60MHz, reilu 10k mk) siirryttiin PC aikaan töiden lisäksi (töissä kiroiltiin myös MACjä).

Mutta nettiin kotoa 96, kun SciFi alkoi tarjoamaan nettiyhteyksiä pilkkahintaan, markan tunti. Tuota ennen operattorien hinnat oli järkyttvällä tasolla kotikäyttäjälle. Kirjastossa toki oli netti jo 95 Mosaicilla, mutta omassa koneessa taisi ura alkaa Netscapella 96 hurjan nopealla 14.4 modeemilla. Se oli hetikohta vaihdettava 28.8:n ja siitä 56k modeemiin, kunnes 2003 siirryttiin kaapelimodeemin kautta kiinteisiin yhteyksiin.

MAC osalta hauska muisto oli, että Netscape kaatoi MAc II:n lähes poikkeuksetta, kun taas IE toimi! oli aika noloa käyttää MACssä selaimena Microsoftin tuotetta.

EDIT: Onko täällä muita audiowarez ryhmän Radium "asiakkaita"?

 

[Nahkaparturi]

Ensi kosketukseni tietokoneiden maailmaan tapahtui Turun Tekussa vuonna 1986. ATK-luokassa nukkavieru vanhempi opettaja opetti meille Basic-ohjelman saloja. Tehtiin mm. ohjelma joka arpoi lottonumeroita jne. Muistan pienet näyttöruudut, jonka mustalla pohjalla kirjaimet olivat vihreällä fontilla. Tästä opetuksesta en saanut minkäänlaista kipinää ATK-juttuihin.

Sitten kului kymmenisen vuotta, kun työnantajamme alkoi panostaa henkilökunnan tietotekniikkakoulutukseen. Käytiin jotain peruskursseja ja opeteltiin tekstinkäsittelyä ja taulukkolaskentaa. Sitten työnantajamme kautta saatiin hankittua kotikoneet yhteistilauksena, ja huomattavasti halvemmalla kuin yksityishenkilöna olisimme saaneet. Jotkut työkaverini olivat jo hieman enemmän perillä asioista ja neuvoivat minua koneen hankinnassa. Ensimmäinen koneeni oli IBM Aptiva. Kertoivat, että siinä oli Pentium-prosessori . Mukana oli tulostin ja hintaa paketilla oli 10600 mk. Kovalevyn koko oli huikea 850 Mb!! Nettiä ei aluksi ollut, vaan käytin konetta lähinnä kirjoittamiseen ja tietosanakirjan tutkimiseen (!).

Kerran lehdessä oli mielenkiintoinen nettiosoite, jonka halusin tsekata. Menin nettikoneen omistavan kaverini luo. Hän kertoi maksavansa ensin laskun pankissa. Sen hoitaminen sujui kätevästi 20 minuutissa.

Jonkin ajan kuluttua hommasin modeemin. Muistan vieläkin sen suhisevan/piipittävän "soittoäänen", kun modeemi otti yhteyttä verkkoon. Päivisin surffailu oli kallista, mutta klo 17 jälkeen halpeni.

 

[rokka]

Ensimmäiset kosketukset tietokoneisiin tuli otettua naapurissa 286:lla 90-luvun alkupuolella. Naapurissa tuli roikuttua varmaan riesaksi asti pelaamassa pääasiassa lentosimulaattoreita. Microprosen Red Baron on varmaan nostalgisin peli mitä voi kuvitella.
-96 tuli muistaakseni ensimmäinen kone kotiin, 150Mhz Pentium. Vuotta myöhemmin ensimmäinen modeemi. Kyseinen tietokone eli käytössä päivittelyjen myötä melkein kymmenen vuotta. Tosin yhtäkään alkuperäistä komponenttia koneessa ei lopulta enää ollut, näppäimistöä lukuunottamatta.

Kaverit oli pelannu Quake2:sta LAN:ssa muutaman kerran, sitten tulikin Aq2 (Action Quake2), en koskaan kerinny ekoille LANeille mitä kaverit järkkäs. Muistan vaan kun serkku sano, että siellä oli aivan helvetin kova pelaaja. Tiesin jo siihen aikaan, että oon itekkin suhteellisen hyvä pelaamaan pelejä. Joten oli mielenkiintonen haaste, josko joku päivä pääsisin pelailemaan kyseisen kaverin kanssa.

Yhtäkkiä alettiinkin pelaamaan modeemeilla netissä. Perustettiin kaveriklaani ja monestihan sitä turpaan tuli, vaikka luultiin olevamme koviakin pelaajia kyseisessä pelissä. Olihan meillä tää kova pelaajakin pelaamassa mukana. Toki joillain vastustajilla oli ISDN ja se helpotti huomattavasti pelaamista.

AQ2 oli kyllä vuosituhannen vaihteessa se kovin juttu. Itsekin ihastuin peliin laneilla. ISDN:n juuri saaneena piti tietysti päästä myös nettiin pelaamaan. Kaveriklaani perustettiin ja itsekseen tuli pelailtua TPO:n servereilla, jotka taisivat olla nopeimpia siihen aikaan. ISDN antoi vielä etulyöntiaseman useimpiin pelaajiin nähden.

Pelit sujuivat ja lopulta päädyin perustamaan muutaman kirkkonummelaisen pelikaverin kanssa varmasti sinullekin, Alien, tutun uuden klaanin.
Jostain vanhojen kovalevyjen kätköistä löysin vanhat klaanin kotisivutkin, joista laskin pisimmäksi voittoputkeksi 60 matsia ja koko saldoksi 93/11. Klaanin elinikä oli noin vuosi ja neljä kuukautta. Aika on kullannut nämäkin muistot, jotenkin tuntuu että aika olisi ollut paljon pidempi ja voittoputkikin ainakin tuplat:)

Nopeampien yhteyksien yleistyessä pienemmän pingin antama etulyöntiasema vähitellen katosi. Pelaaminen alkoi puuduttaa ja lätkä, tytöt ym. elämä alkoi kiinnostaa enemmän, joten klaanitouhut ym. nettipelaaminen jäi lopulta kokonaan.

 

[Aln]

Hehe... veikkaisin klaanin tagiks [H] ja nimeks Holocaust. Itsekin tuli siinä pelattua. Ihmeen vähän loppupeleissä pelejä, mehän saatiin tommonen matsimäärä joskus viikossa.

Kerran paineltiin viikossa 3000 minuuttia pelkkiä matseja. Se on aika sairasta touhua se.

 

[Morgoth]

Ladattiinko pornoa merkkipohjaisella lynxillä, ihmeteltiinkö primitiiviselaimen edessä seuraavaa siirtoa vai todettiinko, että tuollainen paska tuskin tulee koskaan yleistymään? Lynx ja korkeakoulujen Funet? Mosaic? Netscape Navigator?

Lynxillä oli jo helppoa, mutta usenetissä oli uuencodettuja viestejä joista sai pornokuvan kasattua ja jotain ohjelmia. Joku tiesi jonkun ftp-paikan josta löytyi lisää. Silloin oli uskomatonta, kun otti yhteyden esim. jonkun jenkkiyliopiston palvelimeen ja sama ohjelma piti sieltä ottaa, vaikka sen olisi saanut Suomestakin. Ylipäätään jossakin vaiheessa oli kamalan tärkeää missä maassa "oltiin". Vähän ongelmia aiheutti aika ennen kuin sai omat tunnukset. Varsinkin mud oli kova peli silloin.

Yliopiston X-päätteeltä (niihin oli aina tunkua, koska muut olivat vain tavallisia päätteitä tai PCeitä joissa ei silloin mitään selainta ollut) tuli ihmeteltyä Mosaicia ja tuntui hienolta, mutta silloin homma oli sellaista nörttien puuhastelua ettei ikinä ajatellut siitä tulevan mitään sen suurempaa kunnes jossain vaiheessa kaikki räjähti.
Se oli tietysti nörtille kamalan isku, koska kaikesta tuli mainstreamia.

Mikä oli aikoinaan kovin ja eniten vaikutuksen tehnyt? BBS-purkit?

Eniten vaikuttivat kuitenkin BBS-purkit ja ensimmäinen modeemi, joka oli Nokia "sininen" 1200bps. Sekin taisi olla vielä vuokrattu paikalliselta puhelinlaitokselta. Tavallaan siinä aukesi aivan erilainen maailma, kun tietokone ei ollut enää oma yksittäinen eristetty kone. Ohjelmia sai ilman mitään hirveää swappailu rumbaa lerppuja&korppua postilla lähettämällä. Olihan niissä myös ihan hyvää keskusteluakin. Lisäksi demoscene oli aikaa sekin ja ensimmäiset assemblyt. Yksi koomisin tapa hankkia ohjelmia oli, kun YLE lähetti radiolähetyksenä C64-ohjelmia ja niitä yritettiin nauhoittaa C-kasetille. Tosin yhtäkään niistä en ikinä tainut saada toimimaan.

Decalthlon olisi myös hassu peli jossa joystickiä piti vatkata ihan älyttömästi, että se ukkeli juoksi ylipäätään mihinkään. Enpä muista montako joystickiä meni rikki sitä pelatessa ja jossakin vaiheessa vanhemmat eivät enää suostuneet ostamaan uutta. Olisiko jossakin vaiheessa ollut joku "panopelikin", joka toimi samalla periaateella, mutta silloin taidettiin vatkata jotain muuta. Ai niin, ja Leisure Suit Larry!

Lynx ja korkeakoulujen Funet? Mosaic? Netscape Navigator?

Mosaic yliopiston X-päätteeltä, joka taisi olla melkein ainoa mahdollinen tapa selata graaffisesti silloin. Lisäksi Mud oli huikea peli jossa tuli roikuttua yliopiston modeemisarjan kautta ennen opiskeluaikoja.

Erityisesti koulumuistelut ATK-tuntien homeisista Pascal-sessioista ja disketin formatoimisista otetaan vastaan.

Koulujen atk-tunnit olivat jokseenkin hyödyttömiä, kun kaikki osattiin ja opettajat olivat pihalla. Lisäksi kaikki muut kielet assembleria lukuunottamatta eivät käyneet.

 

[Evil]

1990-luvun olin käytännössä koko ajan kännissä, eikä mikään tietotekninen kiinnostanut. En myöskään opiskellut sillä vuosikymmenellä (kirjoitettuani ylioppilaaksi -92), joten oppilaitostenkaan koneita en käyttänyt. Pätkätyöt, joita välillä tein, eivät nekään vaatineet ATK:n näpräämistä. Ensimmäistä kertaa käytin nettiä vuonna 2000, jolloin olin kirjastossa töissä ja seurasin duunipaikalla tietoverkoista CMX:n studiopäiväkirjaa, kun yhtye väsäsi Dinosaurus Stereophonicus -albumia. Paremmin jouduin tutustumaan internautin ihmemaailmaan oikeastaan vasta syksyllä 2003, kun aloitin yliopisto-opinnot. Myöhäisherännäinen, siis.

 

[Palstalegenda]

Kävin ensimmäisen kerran internetissä 1.12.1998 noin kello 9.05 Muistaakseni se oli tiistai. En ole varma. En tarkista. Älkööt kukaan kertoko. Oli ensimmäinen työpäivä ja siitä sitten. Kiss FM:n chatissä pörräsin työajalla jossain kohtaa ja iskin sieltä Kissin chatistä 16-vuotiaan tytön. Se oli alaikäinen mutta enhän minäkään kovin paljon ollut. Nähtiin, ja kolmansilla treffeillä pantiin minun punaisessa Ladassani (1200S, vm-89), ulkona oli parikymmentä astetta pakkasta.

Commodore 64:n sain (jo) Olof Palmen murhapäivänä eli 28.2.1986. Katselin tuon yhden 19 minuutin Boulder Dash -pätkän ja kyllä teki hyvvää, saatana!

Minun C64:n Decahtlon-ennätys on 11 286 p. Epäilen, että monella ei ole niin paljon. Jännä, kun se peli ikään kuin lämpeni, jos pelasi koko päivän.

 

[Amerikanihme]

Sellaista ohjelmaa kuin "gopher" ei olekaan vielä mainittu. Sillä mentiin internetiin ennen browsereiden tuloa 1990-luvun alussa, kun opiskelin Floridassa. Sitten oli sellainen komento Unixissa kuin "finger", jolla sai selville, kuka oli minkäkin tietokoneen ääressä missä päin maailmaa vaan. Muistan, kun otin Tuorlan observatoriolta yhteyttä University of Floridan opiskelijoihin "talk"-ohjelmalla, jolla sai juteltua näppäinten kautta. Oli se ihmeellistä silloin. Silloin oli myös mahdollista logata ainakin saman laitoksen koneisiin etäisesti ja ottaa haltuunsa niiden audio-toiminnat, jolloin voi soittaa kaikenlaisia mukavia ääniä ja peläyttää pahaa-aavistamattoman käyttäjän tietokoneen äärellä. Suosikkini oli "Are you a god?"- ääni, jolla peläyttelin alakerran opiskelijoita.

1993 taisi sitten tulla xmosaic ohjelma jolla ruvettiin sitten selaamaan internetiä.

 

[Musta Nuoli]

Olisiko jossakin vaiheessa ollut joku "panopelikin", joka toimi samalla periaateella, mutta silloin taidettiin vatkata jotain muuta. Ai niin, ja Leisure Suit Larry!

Olisiko ollut klassinen Sex Games? Tuo oli kylläkin vain C-64:llä. Tässä kuvakaappauksia pelistä. Varoitus! Linkki sisältää rajua pikselierotiikkaa vuodelta 1985 ja saattaa pakottaa vatkaamaan joystickin rikki. Sen verran rajua ilotikun vemppausta tuo peli vaati, että ainoa purkaus, jonka tuo aiheutti oli todennäköisemmin verenpurkaus akuutin jännetupintulehduksen kera, ellei joystick hajonnut sitä ennen. Tac-2 ei välttämättä hajonnut.

Leisure Suit Larryn pelasin läpi (Mikrobitin tms. ohjeilla) jo joskus 1980-luvun lopulla. Sekin peli oli myytäessä K18, koska karut pikselikuviot olivat silkkaa syntiä. Loistavan humoristinen peliklassikko. Larrystä on tehty muuten tänä vuonna päivitetty, uudistettu Reloaded-versio uudemmilla grafiikoilla, mukana projektissa on ollut itsensä Al Lowe, pelisarjan kehittäjä ja sielu. Kannattaa ottaa vaikka GOGista haltuun.

Nettisivukokemuksista sen verran, että minun ja erään opiskelutoverini ja -ystäväni perustama nettilehti/sivusto vaikutti aikoinaan 1997-1998 alkaen ja toimi myötävaikutuksena nykyiseen sivutyöhöni/harrastukseeni. Onneksi tuota sivustoa ei enää verkossa ole. Aika aikaansa kutakin.

Tulipa sitä myöhempien opiskeluiden lomassa tehtyä 2000-luvun alussa jokunen HTML-pohjainen nettisivusto ihan maksustakin, tosin pienestä sellaisesta ja ihan ns. sisäpiirihommana. Tein erään kaverin tatuointifirmalle omat nettisivut, ja silloisen exän äidille vaalisivut kunnallisvaaleja tms. varten. Mahdoinko jonkun muunkin vielä tehdä? Omia kotisivuja en muistaakseni koskaan tehnyt, koska en kokenut tarpeelliseksi tuoda itseäni esille tai paistatella verkossa.

Eivät nuo tekemäni sivustot nyt niin huonojakaan olleet, kyllä ne ns. asiakkaille kelpasivat silloin. Tosin ala ei ollut kutsumukseni, vaikka valmistuinkin tietoliikenteen tradenomiksi kun en kesken viitsinyt opintoja jättää. Ihan muilla aloilla nykyisin toimin ja muiden tutkintojen turvin, mutta onpahan yksi ekstratutkinto tuostakin mitä säilyttää piirongin laatikossa. Enää en juurikaan muista, mitä minulle aikoinaan opetettiin, kun en alan töitä koskaan tehnyt ja opintojen aloittamisesta on toistakymmentä vuotta. Tietojenkäsittelyn alan "korkeakoulu"tutkintoni takaa lähinnä sen, että saan pöytäkoneesta vaihdettua vaikkapa virtalähteen jos vanha pamahtaa, kuten kesällä kävi. Siinäpä se.

 

[Jymäkkä]

Minulla alkoin myös commodorella, pelkästään pelasin, en ohjelmoinut mitään(olisi ehkä kannattanut). Tuntuu joillain aika kullanneen muistot, kyllähän se kasettiasemakin ne pelit alle kymmenen minuutin yleensä latasi. Meillä oli kyllä se paremman väen huippulaite, eli lerppuasema, ja useimmat pelini olivat levyllä. Pelien kopiointihan oli tuolloin lapsellisen helppoa, eli käytännössä mitään kopiosuojauksia ei ollut, ja 99% tuhannesta pelistä oli kavereilta kopsattuja, ja ehkä se kymmenkunta ostettua korkeintaan. Suosikkejani olivat nämä erilaiset gamesit(summer I & II, winter, california) ja sitten tietysti erilaiset commando- tyyppiset pelit. Alkuperäinen who dares wins ehkä paras noista. Vaikka olihan siellä kaikenlaisia legendaarisia, pikselihirvitys Bruce Lee oli uskomattoman koukuttava. Ja FIFA- sukupolvi ei pysty edes kuvittelemaan Soccer 64:sta =D

Nettiin tutustuin tekussa 94-95, lähinnä pornokuviahan sieltä katsottiin tuolloin. Kuvat avautuivat aina latauksen hitaudesta johtuen pikku hiljaa ylhäältä alkaen, joten tuo toi aina kivaa jännitystä asiaan;) En muista, että tekussa oltaisiin jotain järkevää netissä/netillä tehty. Yliopistolla vuodesta -96 eteenpäin alkoi sitten jo jotain hyötykäyttöäkin olemaan, mutta edelleen olen ihan perussurffari. Missään somessa en varsinaisesti ole mukana, vaikka jatkiskin tietysti voidaan sellaiseksi laskea. Tämä on ollut se ykkösmesta minulle kiekkopesästä lähtien. Totta kai tiedonhaku yleensä siirtynyt täysin nettiin, samoin kuin kaikkien pääsylippujen hankinta.

 

[Silkkeri]

Commodorella lähdettiin täälläkin, tosin huomattavasti omaa aikaansa myöhemmässä vaiheessa, vasta joskus 1990-luvun alkupuolella. Tädiltä sain vanhan 64:sen synttärilahjaksi ja olihan se alta kouluikäiselle melkoinen peli se. Melko vähän yksityiskohtia on jäänyt mieleen, mutta kyllä jotain Bubble Bobblea voisi pelata vieläkin.

Internetin saloihin taisin perehtyä ala-asteen ensimmäisillä luokilla 90-luvun loppupuolella. Tässä vaiheessa internet oli tosin jo suhteellisen hyvin levinnyt ja valtaosalla luokkakavereistani oli nettiyhteys kotona. Meillä semmoisia ei ollut, ei tietokonetta ensinkään, joten kaverien koneille oli aina kova hinku päästä. Muistan elävästi, kuinka yksi luokkatoverini oli jostain saanut pornosivun osoitteen, ja sitä sitten mehusteltiin koulussa koko päivä. Koulun jälkeen luonnollisesti hirveällä porukalla kaverille ennen kuin vanhemmat ehtivät kotiin, pitihän se nyt käydä tsekkaamassa jos vaikka ihan videoita näkisi pelkkien kuvien sijaan. Näkyihän siellä vaikka mitä, paria 10 sekunnin klippiä kelattiin edestakaisin aika helvetin kauan.

Vuosituhannen vaihteessa sitten viimeistään aloin innostua netistä jo ihan tosissaan ja valtaosa vapaa-ajasta menikin kirjastoissa verkon äärellä. Jippii.fi (RIP) oli todella kova juttu meikäläiselle silloin, siellä oli mukavia pelejä (tykit ja minigolf lähinnä sekä joku piirrustuspeli, mihin oli hirveän hassua piirtää kikkeli) ja chat-huoneita, joista on jäänyt hyvin kultaisia muistoja. Seuranhakuahan siellä aika pitkälti oli, mutta parhainta antia oli Roolipelihuone, jonka kautta tutustuin roolipelaamisen ihmeelliseen maailmaan. Fantasiakirjallisuutta ahmivalle nuorelle oli aikas hieno paikka päästä reaaliaikaiseen chat-huoneeseen, jossa jutella aiheesta ja aiheen vierestä samanmielisten kanssa, kun omasta kaveripiiristä ei sukulaissieluja tahtonut löytyä. Tuota kautta tuli myös sovittua ensimmäiset treffini, taisin katsella kyseistä tyttöä silmiin yhteensä pari sekuntia parin tunnin tapaamisen aikana. Olisipa kiva tietää mitä tuonkin chat-huoneen vanhat aktiivit mahtavat nykyään touhuta. Huikeaa porukkaa oli ja paljon, osan sain kunnian tavata livenäkin.

Peliplaneetta.net oli sitten ensimmäinen foorumi, johon tuli enemmänkin kirjoiteltua. Jatkoaika taisi olla jo niihin aikoihin pystyssä, mutta kaikkien kannalta varmasti parasta etten tiennyt koko sivusta vielä silloin. Aika hirveää paskaa tuli meinaan suollettua nettikirjoittelun alkuvuosina, selailin joskus ihan ensimmäisiä viestejäni tuonne Peliplaneetan keskustelupalstalle ja eipä niissä ollut juuri muuta ideaa kun provosoida ja trollata kaikkea mikä liikkuu. Onneksi tuon sai heti alkuvuosina pois systeemistä ja nyttemmin on ehkä jotain annettavaakin keskusteluille. Välillä.

Vähän tavallaan sääli kyllä, että nykyajan lapset ja nuoret kasvavat maailmassa, jossa internet on osa päivittäistä elämää. Kaikki tieto on niin helposti saatavilla ja yhteydenpito on naurettavan helppoa. Ala-asteikäiset selaavat välitunnilla älypuhelimillaan Facebookia ja kysyvät Whatsappin välityksellä ketkä tulevat koulun jälkeen meille pelaamaan Call of Dutyä. Jotenkin sitä tätä kirjoitellessa alkoi kaivata omia lapsuusvuosia ja sitä, kuinka mentiin soittamaan kaverin ovikelloa jos haluttiin nähdä ja kaikki sosiaalinen kontakti tapahtui joko kasvotusten tai (lanka)puhelimitse.

 

[L4E]

En tiedä, voivatko nämä asiat keskusteluissa mennä sekaisin, mutta kunhan "ääneen" ajattelin.

Nehän juurikin menevät tietämättömien puheissa sekaisin. Internet isolla tai pienellä kirjoitettuna edelleen eri asioita. Toinen tarkoittaa ip verkkojen kokonaisuutta ja taas toinen tietokoneverkkojen yhdistämistä tekniikasta tai protokollasta riippumatta. Eli internet <> Inernet

Eka luettu opus aiheesta taisi olla Millerin Internetworking(oliskohan ollu vuodelta 91).

 

[Musta Nuoli]

Jotenkin sitä tätä kirjoitellessa alkoi kaivata omia lapsuusvuosia ja sitä, kuinka mentiin soittamaan kaverin ovikelloa jos haluttiin nähdä ja kaikki sosiaalinen kontakti tapahtui joko kasvotusten tai (lanka)puhelimitse.

Juuri näin. Ennen piti mennä ovelle soittelemaan ja ottamaan kontaktia siihen, kuka nyt ikinä oven avasikaan. Samaten jos halusi soittaa jollekulle, niin piti varautua siihen, että todennäköisesti luuriin vastaa herra tai rouva X, jolle piti sitten kohteliaasti esitellä itsensä ja pyytää kaveria puhelimeen tai kysyä, voisiko kylään tulla.

Tämä oli monesti jännittävääkin, kun ei tiennyt kuka vastasi, mutta se harjaannutti väkisinkin erilaisissa sosiaalisissa taidoissa samalla kun lasten vanhemmilla oli paremmin mielessä, minkälaista kaveria omalla lapsella on. Nykyään voi vain suoraan soittaa kaverille jo lapsesta asti, eikä vanhemmillakaan ole välttämättä mitään käsitystä siitä, kenen kanssa oma lapsi leikkii tai aikaansa viettää. Ei ole välttämättä hyvä suuntaus tämäkään.

 

[pernaveikko]

JSamaten jos halusi soittaa jollekulle, niin piti varautua siihen, että todennäköisesti luuriin vastaa herra tai rouva X, jolle piti sitten kohteliaasti esitellä itsensä ja pyytää kaveria puhelimeen tai kysyä, voisiko kylään tulla.

Aivan liian usein vastaus oli kohtelias kielto missä todettiin, että ruokailemme juuri nyt ja kaveri ei ole tavoitettavissa.

Nykyperheet eivät taida juurikaan yhdessä aterioida. Mitä järkeä siinä olisikaan edes yrittää järjestää, kun teini haluaa notkua kauppakeskuksessa ja lopulta äitikin on sitä mieltä, että hyvä kun ei ole kotona. Ja isä pääsee peliin.

 

[StevieY]

Minun C64:n Decahtlon-ennätys on 11 286 p. Epäilen, että monella ei ole niin paljon. Jännä, kun se peli ikään kuin lämpeni, jos pelasi koko päivän.

Decathlonissa oli sellainen pieni bugi, kun ensimmäiseksi juoksi lyhyen pätkän tonnivitosta ja sitten vasta aloitti pelin alusta, niin sai muutaman millin vauhtia ilmaiseksi lisää.

Joykkarista riippuen peliin löytyi erilaisia tyylejä. Jollain joykalla sai ylivoimaisesti parhaan tuloksen kun piti pohjasta kiinni ja ravisti.

StevieY

 

[kahden suunnan sentteri]

Nehän juurikin menevät tietämättömien puheissa sekaisin. Internet isolla tai pienellä kirjoitettuna edelleen eri asioita. Toinen tarkoittaa ip verkkojen kokonaisuutta ja taas toinen tietokoneverkkojen yhdistämistä tekniikasta tai protokollasta riippumatta. Eli internet <> Inernet

Eka luettu opus aiheesta taisi olla Millerin Internetworking(oliskohan ollu vuodelta 91).

Tavallaan saivartelusi ei ole enää validia, sillä kieliohjeistusten mukaan sitä tettyä ip-verkkojen kokonaisuutta kuvaava internet on viimeiset kuusi vuotta voitu kirjoittaa myös pienellä.

 

[mjr]

Olenkohan muistanut brassailla että ensimmäinen pc-kokemus oli oheisella legendaarisella kotimaisella laitteella 80-luvun alkuvuosina:

Telmac TMC-600 - Wikipedia, the free encyclopedia

Isoveljellä oli tämä ihme ja oli hieno kuin mikä, lukumuistina kasettipesä ja näyttönä tv. Netissä kävin sitten yliopiston kirjastossa -93 tai -94, mutta vasta muutama vuosi sen jälkeen vihelsi modeemi omassa asunnossa, ei tuntunut niin tarpeelliselta jutulta.

 

[vdx mua zorbas]

Minun C64:n Decahtlon-ennätys on 11 286 p. Epäilen, että monella ei ole niin paljon. Jännä, kun se peli ikään kuin lämpeni, jos pelasi koko päivän.

Marketeissa oli 80-luvulla automaatteja, joilla pelattiin yleisurheilupeliä, jonka nimi oli muistaakseni Decathlon. Saattoi olla sama peli tai saman tuottajaorganisaation peli. Enivei, kun automaatin näppäimeen, jota naputtamalla hahmo saatiin juoksemaan, laittoi purkalla kiini kolikoita (markkoja), juoksu nopeutui oleellisesti.

Kerrottakoon vielä juttu automaatti-Ruletista kultaiselta kasarilta. Joissain malleissa oli sellainen ominaisuus, että maksun jälkeen ja jo ruletin pyöriessä valo välähti huomaamatta 5 tms. numeroa aiemman numeron kohdalla, joka lopulta oli se varsinainen voittonumero. Aijai, se oli aina valehtelematta zorbaksen elämän* yksi tähtihetkiä kun sai sanoa pelaajalle ruletin pyöriessä, että "nyt saattaa tulla 14", ja se tuli. "Mikset sää ite pelaa kun tiedät mikä numero tulee."

* Olen elänyt melko vaatimattoman elämän.

 

[FASlapsi]

Eräs joulu olkkarissa odotti Commodore 64 ja järkyttävä kasa lerppuja joista löytyi vaikka mitä pelejä. Aloin tässä oikein miettimään että mistähän helvetistä ne pelit oli oikein tullu? Niitä meinaan oli niin paljon että en osannut kaivata mitään uusia pelejä C64:lle koskaan, pari taisin joskus jostain synttärilahjaksi ostaa. Lerput oli kaikki järjestään sen näkösiä että ne oli jotenkin kopioitu ja kuulakärkikynällä tai jollain sitten oli kirjoitettu nimi jonnekin siihen lerppusuojaan tai lerpussa olleeseen tarraan. Miten noita pelejä tuohon aikaan oikein hankittiin edes? Ostettiinko niitä kaupasta, vai kopioitiinko niitä jotenkin?

Naapurin tietokoneista perillä ollut setä teki sitten ruutupaperille minulle ohjeet siitä miten pelejä saadaan käyntiin. Jonkunnäkönen ohjelmointiopas kasaan myös kuului, ja sillä tein muutamat ensimmäiset tehtävät kunnes kyllästyin ja aloin taas pelaa The Detectiveä tai Giana Sistersiä.

Kavereilla ei tuolloin kellään taitanut Commodorea löytyä, parilla oli Amiga500 tai peräti 2000, ja sit 8-bittisiä Nintendoja alko ilmestymään. Meillä kävi aika helvetisti jengiä pelailemassa tuolloin koska C64 oli sen verran eksoottinen vempele ja niitä pelejä tosiaan oli ihan neekerinä. Mieleen on jäänyt kun yhden kaverin kanssa yritettiin pelata Mickey Mouse -peliä tuntikausia läpi, peli taisi tosin olla sellanen loputtomasti kiertävä oksennus joka ei koskaan loppunut. Jossain vaiheessa kone sitten tilttasi, ja siitä riemastuneena revittiin Mickey Mouse-lerppu auki ja leikeltiin sisältä löytynyt tauhka saksilla suikaleiksi. Siitäs sait vitun Mikki Hiiri ja typerät frankensteinin hirviöt ja loputtomat labyrintit!

PC:iden yleistyessä oltiin sit varmaan viimeisten joukossa joille kyseinen vempele hommattiin. Sit ku se saatiin, laite oli toki hetken uusinta uutta ja kuuminta hottia ja sillä pääs koulussa elvistelemään. Muistan että 1.5 gigaa oli tallennustilaa C-levyllä ja siihen päälle vielä 500 Mt D-levyllä, sitä tallennustilaa oli silloin olevinaan ihan loputtomasti.

Sit sellasella puhelinmodeemilla oltiin netissä kuuden jälkeen, jos joku yritti soittaa ku olit netissä niin netti meni jumiin. Kyllä vitutti kun oli enää 7 minuuttia jäljellä Napsterista imutettua Apulannan Mitä vaan-liveä, ja sit joku vitun täti soitti ja katkas koko homman ja jatko soittamista niin että täyty lopettaa koko netti ja sit se kyseli sieltä jotain että sataako siellä ja nyt on kumisaappaita alennuksessa. Netti oli aluksi aika turha, kuvien latautuminen kesti luokkaa minuutin eikä siellä ollut oikein mitään tekemistä. Altavistalla tuli haettua koulujuttuihin jotain tietoja, ja kaverit näytti pornosivuja joilla vierailun jälkeen kone oli aina ihan juntturassa, en itse uskaltanut kauheasti moisia harrastaa.

MBNetin purkki oli mesta paikka, siellä piti joka päivä käydä pelaamassa LORD:ia ja sit Arrow-jotain nimistä peliä. Joka päivä maailmalla pääs liikkumaan tietyn ajan ja piti tehdä tehtäviä ja hakata örkkejä ja sit päästiin seuraavalla tasolle. World of Warcraft-meininkiä siis mutta näytöllä liikku vaan kirjainmerkit. Siellä oli myös metka chatti, jossa sain useasti bannia kun vittuilin ja räyhäsin ja olin viisaampi ku muut. Muistan, että siellä aikanaan törmäsin johonkin lahtelaiseen, jonka kanssa jääkiekosta tuli sitten turistua. Tää lahtelainen väitti että niillä on siellä divarijengissä todella kova maalivahti, Pasi Nurminen nimeltään, josta vois vielä tulla vaikka mitä. Mitä sekään tiesi, pari vuotta sitten näin ku tää Pasi kaatu kännissä lentokoneesta tullessaan, ei siitä mitään tullu.

Sit alko tulee näitä chatteja, niissä tuli taas urpoiltua oikein urakalla. Kiss.fm-chatit oli parhaita, mutta niihin oli aina helvetin vaikee päästä. Sit oli Jyrkin chat, jossa jotkut billgatesit pysty mystisesti "nukettaa" jengiä, eli jotenkin etänä katkaisemaan toisten käyttäjien nettiyhteydet ja tilttaamaan koneen niin että se piti käynnistää uudestaan. Sain useasti tämmöstä kohtelua osakseni koska vittuilin.

Netistä alko muutenkin löytymään kaikkea jännää, mm. Kiekkopesä-niminen keskustelusivusto, jossa sillee puumaisella mallilla pysty kirjottelee viestejä. Sivu koostu vaan helvetin pitkästä listasta viestejä, joka päivittyi sitä mukaa kun joku jotain kirjoitti, uusin viesti tuli aina listan ensimmäiseksi. Mitään aihealuejakoa tai vastaavaa ei ollut, sinne sitä vaan kaikki torpotti mitä nyt sattui mieleen tulemaan. Sit jos halus jollekin vastata, kirjotettiin viesti jonka otsikko oli kirjoittajan nimimerkki. Oli aina huikeeta kun oli jotain kirjottanut ja sit seuraavana päivänä oli 5-6 "Dale"-otsikolla löytyvää viestiä. Kirjottelin tonne siis suuren idolini Dale McTavishin mukaan nimimerkillä Dale. Ja aika saatanan monella muullakin, joilla komppasin Dalen mielipiteitä ja dumasin niitä jotka oli Dalen kanssa eri mieltä. Yks tämmönen nimimerkki oli ainakin Jeesus, jonka turvin kirosin aina väärässä olleet ja siunasin ne ketkä oli oikeassa. Mitään valvontaa ja moderointia tuolla ei ollut, kunnes sitten joskus alettiin nimimerkeille kirjoitusoikeuksia myöntämään. Minä en niitä saanut, en edes silloin kun foorumi muutti nimensä Jatkoajaksi, ja katkerana unohdin koko paskan kunnes sitten jokunen vuosi sitten yritin uudestaan, ja valitettavasti nyt oon taas täällä sitten.

Ei oo oma meno ihan hirveesti kehittynyt niistä ekoista Kiss.fm-chateista joissa jossain larppaajien chat-roomissa esitin hetken olevani joku puuhaltia ja sain keskustelukavereita jotka esitti ihan tosissaan olevansa tulivelhoja ja saatana vesiritareita, kunnes sit aloin totisen keskustelun ja larppauksen lomassa kirkumaan Jeesuksesta, kusin pöydälle ja tulivelhojen naamalle, sytytin tavernan palamaan ja puukotin vesiritaria haarukalla kurkkuun riisuuduttuani sitä ennen alasti ja laulettuani Ketchup Songia.

 

[Surukuku]

Tämä ketjuhan on eskaloitunut ihan vallattomaksi itse kunkin tietojenkäsittelyn (=pelaaminen) esihistorian muisteloiksi - ja hyvä niin(-kin).

Minun esimmäiset kokemukseni tietokoneiden ihmeellisestä maailmasta ajoittuvat jo 70-luvulle, jolloin Oulun tekulla käytimme vaatimattomissa ohjelmoinnin harjoituksissa Teletype-päätteitä, jotka olivat yhteydessä yliopiston Univac:iin tai Honeywell:iin, linkki yliopiston sivuille. Päätteet olivat luonnollisesti paperille kirjoittavia ja tallennusmediana niissä oli reikänauhanlävistäjä/-lukija. Tekun ATK-tiloissa/-luokassa näin ja käytinkin myös ensimmäisen kerran "mikrotietokonetta", Commodore CBM 4032. Tuolloin tutustuin myös ensimmäisen kerran rivieditorin käyttöön kuvaruudulla, mikä oli aivan huikea parannus paperille kirjoittamisen sijaan.
Nämä tapahtumat ajoittuvat 70-luvun loppupuolelle ja vuosikymmen taitteeseen.

Insinööriksi valmistuttuani ja lyhyen, mutta surkean työrupeaman jälkeen opiskelin ATK:ta vielä noin vuoden verran päätoimisesti eli kaipa noista ensikokemuksista jonkinlainen nälkä aiheeseen jäi. Jo tuolloin, HUOM! 1984-85, käytin ensimmäisen kerran Applen graafisella käyttöliittymällä ja hiirellä varustettua mikrotietokonetta, Macintosh:ia, joka oli hankittu opinahjooni ensimmäisten joukossa Suomessa. Tuolloin pikkuhiljaa yleistyvien mikrojen käyttikset olivat yleisesti CP/M ja hieman kehittyneempi DOS. Opintojeni jälkeen elätin sitten itseni (ja perheeni) ohjelmistosuunnittelu-/ohjelmointityöllä eräässä suuressa konsulttitoimistossa pääkaupunkiseudulla ja työkalunani oli luonnollisesti ainoa tekniseen tietojenkäsittelyyn sopiva ohjelmointikieli, Fortran 77 - ah, niitä aikoja. Tuossa työpaikassani tutustuin myös Xeroxin tekstinkäsittelylaitteisiin, jotka eivät "osanneet" muuta ja käyttivät huikeita 8":n lerppuja tallennusmediana sekä DOS-pohjaiseen Olivetti 24:een, joka taasen tutustutti minut tietokonepelien ihmeelliseen maailmaan Pacmanin välityksellä. Tiedonsiirrot ja yhteydet (kone-)ympäristöstä toiseen eivät tuohon aikaan olleet mitenkään itsestäänselvyyksiä, mutta analogisia (puhelin-) modeemeja oli toki käytössä ja sellaisella minäkin operoin muutamaan otteeseen.
Tuohon aikaan, 80-luvun puolenvälin jälkeen tavallinen IBM:n mikrotietokone kirjoittimen kanssa maksoi veroineen n. 50'000 markkaa eli oli huikean kallis investointi eikä niitä yksityistalouksissa juuri ollutkaan.

Seuraavan vuosikymmenvaihteeseen mennessä ensin mikrot yleistyivät räjähdysmäisesti ja valtasivat tietojenkäsittelyn maailman, jonka jälkeen lähiverkot olivat vain kehityksen seuraava askel (Ethernet, Token Ring/ NetBEUI, TCP/IP).
Noista askelista oli enää lyhyt hetki Internetin ihmeelliseen maailmaan ja käytin ensin sähköpostia ja sen jälkeen Internettiä/Netscapea työssäni jo 90-luvun puolenvälin tienoilla/jälkeen - tai pitäisiköhän sanoa: työpaikallani, sillä meni vielä vuosia, ennenkuin Internetistä oli varsinaista hyötyä työssäni.