Toivottavasti kukaan ei ajattele, että yhtään kellään pelaajalla tulisi olla minkäänlaista kiitollisuudenvelkaa yhdellekään seuralle. Kuten Rantasen tapaus osoitti, tää on bisnestä, ja seurat kyllä pistää parhaatkin pelaajansa pihalle kylmästi, jos näin parhaaksi kokevat. Ja yhtä lailla pelaajat ovat ja heidän tulee olla itsekkäitä, valiten paras ympäristö juuri heille ja omalle uralleen. Ei tää mitään united smile hyväntekeväisyyttä ole.
Ei kyse ole kiitollisuudenvelasta vaan arvostuksesta ja halusta. Hurricanes on osoittanut sitä Rantasta kohtaan ensinnäkin hankkimalla hänet ihan kohtuullisesta paketista luopumalla ja sitten tarjoamalla vielä ihan markkinahintaista sopimusta pitääkseen hänet. Kyllä sellainen imartelee pelaajaa ja varsinkin, kun edellinen seura laittoi eteenpäin, koska tämä ei suostunut alihintaiseen sopimukseen.
Arvaan ja vähän tiedänkin, että sopimusnumeroissa on pelaajille aika suuresti kyse juuri arvostuksesta, ei ainoastaan siitä, kuinka paljon niillä taaloilla saa kaupasta.
Pelaajat kyllä tietävät arvonsa, kuinka hyviä he ovat suhteessa muihin ja kuinka paljon heidän verrokkinsa lohkaisevat palkkakatosta. Se että seura tarjoaa pelaajalle enemmän tai vähemmän kuin pelaaja kokee panoksestaan ansaitsevansa, on seuralta ihan konkreettinen osoitus siitä, mitä he pelaajasta ajattelevat.
Ja loppujen lopuksi on on varsin inhimillistä ja fiksuakin haluta olla ja tehdä työtä siellä, missä sitä eniten arvostetaan.
Tämä nyt ei ole mikään kannanotto sen puolesta, että Rantasen pitäisi jäädä Hurricanesiin. Kyllä maksajia ja arvostajia löytyy heinäkuussa jonoksi asti.
Mutta olen ihan varma, että Hurricanesin konkreettiset toimet Rantasen saamiseksi ja pitämiseksi eivät varmasti ole yhdentekeviä Rantaselle. NHLssä oli 31 seuraa, jotka olisivat voineet yrittää treidata Rantasta saadakseen etulyöntiaseman hänen jatkoonsa ja mahdollisuuden tarjota 8-vuotista sopimusta. Hurricanes on se, joka niin toimi.