Kaikenkaikkiaan tuon suikkassekoilun jälkeen on tullut sellainen tunne, että Kärpissä on ruvettu tosissaan ajattelemaan valmennusta samanlaisena jatkuvana prosessina kuin junioritoimintaa. Marjamäen aikana Manner ajettiin sisään, mutta ei uskallettu (tai Manner ei halunnut vielä) nostaa puikkoihin. Kun Suikkasen kans kävi miten kävi, siirryttiin Manneriin. Nyt sitten siellä on rauhassa kasvateltu taustalla Mikkolaa ja uskonkin vahvasti, että tähän Mannerin jatkovuoden kuvioon liittyy vahvasti Mikkolan sisäänaso päävalmentajaksi. Enkä olisi kauhean yllättynyt, vaikka siellä olisi mietitty jo potentiaalista seuraajaa Mikkolallekin joskus 2024-2025 kaudeksi nykyisistä (tai potentiaalisista bubbling under taustajoukoista, esim Mäntymaa/Pyörälä/Kukkonen jne.)
Tässä haisee vahvasti Marjamäen aloittaman ja Mannerin hioman pelillisen identiteetin jatkuvuuden varmistaminen, sen hienosäätö aina seuraavan uuden päävalmentajan kanssa ja sitä kautta myös tuloksellisuuden parantaminen nimenomaan sillä, että se valmentajan vaihdos ei aina ole riski ja mahdollisten välivuosien tuoja.
Tämä toisaalta toisi junioritoimintaankin melkoista jatkuvuutta, kun on tiedossa minkälaista peliä tyulevaisuudessakin Kärpissä pelataan (tai ainakin halutaan pelata), sillä nuorten sisäänajon onnistumisprosenttia parannetaan kun heitä voi no nuorempana opettaa miten juuri Kärpissä aikuisena pelataan.
Toisaalta Kärppien pelityyli nykyisin on myös vahvasti kallellaan siihen suuntaan, mihin jääkiekko kautta maailman on menossa. On helpompaa ajaa pelaajia junnuista edustukseen ja sieltä maailmalle jos edustuksen pelillinen identiteetti on edes perusasioiltaan tiedossa jo tulevaisuudessakin (vaikka tietenkin siinä on myös muutoksia).
Erittäin mielenkiintoisia aikoja elämme, rakentaako Kärpät jotain sellaista, mitä ei suomalaisessa kiekossa olla oikeastaan vielä nähtykään (ainakaan onnistuneesti), eli valmentajien "junioripolun", jossa uusi päävalmentaja pyritään kouluttamaan omista joukoista jo edellisen aikana? Mikkolan nosto päävalkuksi ja hänen onnistuminen melkolailla alleviivaisi tuota onnistuneena projektina, vaikka siellä Suikkanen kävikin välissä säheltämässä. Onhan tuota tehty muissakin joukkueissa sen yhden kerran, mutta että "kolmanteen polveen" asti onnistuttaisi, se kertoisi jo varsin hyvästä toteutuksesta.
Jää nähtäväksi
Tässä haisee vahvasti Marjamäen aloittaman ja Mannerin hioman pelillisen identiteetin jatkuvuuden varmistaminen, sen hienosäätö aina seuraavan uuden päävalmentajan kanssa ja sitä kautta myös tuloksellisuuden parantaminen nimenomaan sillä, että se valmentajan vaihdos ei aina ole riski ja mahdollisten välivuosien tuoja.
Tämä toisaalta toisi junioritoimintaankin melkoista jatkuvuutta, kun on tiedossa minkälaista peliä tyulevaisuudessakin Kärpissä pelataan (tai ainakin halutaan pelata), sillä nuorten sisäänajon onnistumisprosenttia parannetaan kun heitä voi no nuorempana opettaa miten juuri Kärpissä aikuisena pelataan.
Toisaalta Kärppien pelityyli nykyisin on myös vahvasti kallellaan siihen suuntaan, mihin jääkiekko kautta maailman on menossa. On helpompaa ajaa pelaajia junnuista edustukseen ja sieltä maailmalle jos edustuksen pelillinen identiteetti on edes perusasioiltaan tiedossa jo tulevaisuudessakin (vaikka tietenkin siinä on myös muutoksia).
Erittäin mielenkiintoisia aikoja elämme, rakentaako Kärpät jotain sellaista, mitä ei suomalaisessa kiekossa olla oikeastaan vielä nähtykään (ainakaan onnistuneesti), eli valmentajien "junioripolun", jossa uusi päävalmentaja pyritään kouluttamaan omista joukoista jo edellisen aikana? Mikkolan nosto päävalkuksi ja hänen onnistuminen melkolailla alleviivaisi tuota onnistuneena projektina, vaikka siellä Suikkanen kävikin välissä säheltämässä. Onhan tuota tehty muissakin joukkueissa sen yhden kerran, mutta että "kolmanteen polveen" asti onnistuttaisi, se kertoisi jo varsin hyvästä toteutuksesta.
Jää nähtäväksi
