Toivon mukaan viimeiseksi tästä "aiheesta"
Tämä ketju mielestäni on urheilijoiden yleisistä ja yksilöllisistä mielenterveysongemista keskustelulemisen suhteen täydellisen väärä. Aihetta voisi käsitellä esimerkiksi tuolla "Yleisen jääkiekkokeskustelun" palstoilla erittäinkin ansiokkaasti.
Ja edelleenkään seuraavakaan ei liity laisinkaan mitenkään vähäisimmilläkään määrin ketjun nimikkoaiheeseen, mutta monilla tuntuu olevan hankaluus ymmärtää, että kun täällä suhtautudaan kärkkäästi esille otettuun aiheeseen, ei se tarkoita sitä, ettei siitä saisi puhua. Siitä saa ja pitää puhua, mutta se aloite yksilöistä puhuttaessa pitää lähteä yksilöstä. Lähivuosinahan näitä aloitteita on tullut NHLn suunnilta lähinnä varsinkin viime vuoden itsemurharuuhkien vuoksi. Se, että itse suhtaudun kärkkäästi tähän mennessä täällä esiintyneeseen keskusteluun liittyy juurikin aiheen vakavuuteen ja samalla etenkin siihen, kuinka kevein perustein se lopulta on tuotu esille täällä.
Mutta erittäin epämiellyttävää oli tämäkin viesti kirjoittaa, koska topic on niin kaukana aiheesta ja saattaa sitä pikkusieluista surkealla sisälukutaidolla varustettua pilkunviilaajaa huijata siihen luuloon, että jotakin oikeasti olisi jossakin hypoteettista ajatusleikkiä suuremmin vialla. Kaikki on kukkakedoilla hyppimistä ja ruusunterälehtien laskeskelua, kunnes toisin painokkaasti todistetaan. Paitsi, että nivusvammaiselle en sitä hyppimistä suosisi kuitenkaan.
Jotta tämä postaus liittyy edes vähän kuitenkin jossakin määrin ketjun aiheeseen, niin täytyy sanoa, että Lehtonen poissaoloistaan huolimatta on saanut viime aikoina laukaukselleen voimaa ja oikeaa suuntausta. Lupaa erittäin hyvää kevättä kohden ja Lehtonen tulee takuulla olemaan jälleen tärkeässä osassa Kärppien pyristelyä kohti kärkisijoja ja uutta tulemista!