Kuten oli syytä olettaa, toinen kausi tulee testaamaan Jokisen pelitavan monipuolisuutta ja toimivuutta sen jälkeen, kun vastustajat ovat viisastuneet ja nöyrtyneet hieman erilaisen pelillisen lähestymistavan edessä. Tai, testasihan viime kevään playoff-sarjakin jo osaltaan.
Viime kaudella kiistatta päästiin pelitavalliseen yllätykseen ja iskettiin pelillisesti sellaisiin kohtiin, jotka eivät oikein ole suomalaisten joukkueiden mukavuusalueella.
Nyt tilanne on se, että vähitellen oikeastaan kaikki Jokisen pystysuunnan kiekon kilpailuedut on vastustajien toimesta viety.
Koko ajan paremmin vastustajat osaavat katkaista Jukurien nopeat pelinkäännöt keskialueella eikä laadukkaita suorahyökkäyksiä ja niiden jälkeisiä jatkopaineita synny. Viime kaudella vastustajat lähtivät mukaan Jukurien luistelukilpailuun ja "hallitun kaaoksen aiheuttamiseen" ja useimmiten hävisivät, nyt läksyt on tehty paremmin. Matalahko, tiivis keskialueen trap on myrkkyä Jukurien peli-ajatukselle, jossa pitäisi nopeasti kyetä toimittamaan kiekko keskialueen yli ja luoda maalipaikat lähinnä prässipelin riistojen kautta.
Jokinen ei osaa organisoida eikä harjoittaa joukkueelle kontrolloituja lähtöjä, tämä vaikuttaa nähdyn perusteella selvältä. Todennäköisesti siksi niitä pelataan määrällisesti niin vähän, ja kun pelataan, ne ovat laadullisesti luokattomia. Kun vastustaja on ehtinyt organisoitua puolustamaan viisikkona, Jukurit ei vastaavasti kykene hyökkäämään viisikkona, minkä vuoksi tyydytään kääntämään alivoimaisena, ja palataan jälleen edellisen kappaleen ongelmaan.
Prässipelaamista pakotetaan eli huolimatta siitä, että vastustajat jatkuvasti paremmin ja paremmin tulevat kiekotellen Jukurien myöhästelevän ja alivoimaisen (jälleen jatkumoa edellisissä kappaleissa mainituista hyökkäämisen ongelmista) paineen alta pois, Jukurien pelaajat on käsketty viemään prässipelit loppuun myöhästymisestä huolimatta. Jukurit ei nöyrry pelaamaan kaksivaiheisen karvauksen periaatteella, vaan edelleen uskotaan, että tarpeeksi voimakkaalla jalkatyöllä vastustajan kontrolloitu pelin rakentaminen ennemmin tai myöhemmin puuroutuu ja riistopelaamiseen päästään käsiksi. Jos katsotaan viimeisimmät ottelut tämänhetkisellä pelaavalla kokoonpanolla, ei tässä tavoitteessa ole onnistuttu Kalpaa, Kerhoa, Kärppiä, KooKoota eikä edes Saipaa vastaan.
Mitä tulee puolustuksen ongelmiin viime aikoina, puhuisin ennen kaikkea puolustusvalmiuden ongelmista. Jos katsoo nauhalta vaikka 20 viimeisintä Jukureille tehtyä 5v5-maalia, niin nämähän ovat toisteisesti tilanteita, joissa Jukurit on ensin prässännyt myöhässä ja sitten vastustaja tekee kolmen kaistan suorasta hyökkäyksestä maalin samalla, kun Jukurien kolmas hyökkääjä ja lopulta usein toinen pakkikin ovat jääneet pelin yläpuolelle. Joukossa on toki muutama puhdas PAPP-nukahdus ja maalivahdin epäonnistuminen, mutta nämä suorahyökkäyksen puolustamistilanteet ja niitä edeltäneet myöhästyneet oman alueen täytöt ovat täysin yliedustettuna. Jukurit yksinkertaisesti puolustaa liikaa eteenpäin myöhässä sekä hyökkäysalueellaan että vielä keskialueella ja omalla siniselläkin, eikä tämä tapa pelata enää tuota sitä sekaannusta vastustajien pelinrakentamiseen, minkä se toimiakseen vaatisi. Jukurien puolustussinisen ylitykselle ei ole oikein minkäänlaista hintaa tällä hetkellä.
Tähän päälle tulee epävarma maalivahtipeli ja täysin alle kaiken arvostelun oleva alivoimapeli, johon käytännössä hävitään otteluita tällä hetkellä. Jokisen kummalliset kommentit taannoisessa haastattelussa viittasivat siihen suuntaan, että osaamista laittaa tätäkään asiaa kuntoon ei ole.