Vielä kerran kiitokset Mikalle. Kerran sain kanssasi samassa joukkueessa pelata, joskin vain yhden ottelun. Tuo ottelu oli ystävyysottelu, jossa kävitte Mustosen Tomin ja Ruotsalaisen Reksan kanssa näyttämässä meille vielä hieman sinuakin junnummille suuntaa niin kaukalossa kuin kaukalon ulkopuolellakin. Muistan ikuisesti kuinka jo tuolloin, omankin ammattilaisurasi alkutaipaleella tsemppasit, kehuit ja heittelit ylävitosia onnistuneen suorituksen jälkeen niin jäällä kuin aitiossakin, vaikka itse pelissä ei mitään panosta ollutkaan. Jälkiviisaana voi sanoa, että jo tuolloin näki, että tämä mies on niin monella tapaa poikkeusyksilö, vaikka eihän sitä silloin vielä osannut edes aavistaakaan minkälaisen tulevaisuuden legendan kanssa niitä nyrkkipumppuja pääsi heittämään. Tuota ottelua en unohda koskaan, enkä saavutuksiasi niin Kärppäpaidassa kuin maajoukkueessakaan. Kertakaikkisen hieno mies josta kaikki on jo sanottu, mutta silti tuntuu, että ei tarpeeksi. Ehkä Pyörälästä ei voi ikinä sanoa tarpeeksi. Seison edelleenkin väittämäni takana, että ilman Pyörälän loukkaantumista helmikuussa vuonna 2019, finaalisarja HPK:ta vastaan olisi päättynyt toisin. Niin isosta joukkuepelaajasta puhutaan, kun puhutaan Mika Pyörälästä.