Ihan mielenkiinnosta, ajatteletko samoin vaikkapa Severi Lahtisen tai Topi Rönnin tapauksesta? Että kun tuomiot kärsitään niin sen jälkeen ei saisi kulkea mikään leima henkilössä?
Lahtinen on paska esimerkki, koska hän vaikuttaa täydeltä ihmisjätteeltä. Selittelyvideot, korvauksien maksamatta jättäminen ja Jyväskylän yöelämässä paistattelu vanhaan tapaan antavat aika vastenmielisen kuvan kaverista.
Mutta entäs Topi Rönni? Onko nyt niin, että kun Rönni kärsii nätisti vuoden ehdollisen vankeustuomionsa, niin sen jälkeen on sovittaminen, hyvittäminen ja anteeksianto tapahtunut? Onko sen jälkeen niin, että Rönnin esilläolo auttaa ihmisiä ottamaan opikseen, ja Rönniä kuunnellaan seksuaaliasioissa varmati paremmin kuin sosiaalitanttoja tai haudanvakavia opettajia? Ja kun Rönnillä on jääkiekkoilijana realistiset saumat kuusinumeroisiin vuosipalkkoihin, on hän
@YamahaGPR :n sanoin suorastaan mallikansalainen.
Tämä on se juttu, mikä minulle ei aukene. Toiset rikokset ovat kuin vettä vaan, ja toisissa sitä leimaa saat hinkata kaksin käsin pois, jos se nyt edes sattuu irtoamaan.
Tai no kyllähän minä varmaan sen syyn tiedän. Huumehommissa ne uhrit eivät ole yhtä konkreettisia kuin seksuaalirikoksissa, eivätkä ole myöskään yhtä lähellä meitä tai yhtä helposti samaistuttavia. Se, että täällä pohjolassa päästään vetämään huumeita, niin todennäköisesti jossain Kolumbiassa tai matkan varrella esimerkiksi Espanjassa joku on saattanut maksaa siitä jo hengellään, tai vähintään kokea väkivaltaa ja kiristystä, mutta eihän se meitä suomalaisia kiinnosta, jos joku upporikasta tai rutiköyhää oelaava eteläamerikkalainen muuli on maksanut hengellään tai terveydellään siitä, että keskiluokkainen suomalainen saa hakea vähän biletunnelmaa laittomilla päihteillä.