Suhteellisessa vaalitavassa nimenomaan puolueella (tai joillain alueilla vaaliliittoon kuuluvilla puolueilla) on enemmän merkitystä kuin yksittäisellä ehdokkaalla.
Kerron nyt esimerkin. Jatkoaikalainen A on nähnyt IFK:n sivuilla Frank Mobergin vaalimainoksen, klikannut sitä ja innostunut asiasta. Hän päättää, että puolueet ovat vanhaa, historiallista skeidaa ja äänestää Frankia. Kuinka ollakaan muut eivät tee samoin, koska mm. jatkoaikalainen B ja C ovat sitä mieltä, että Frank on ihan ok, mutta koska äänet eivät mene kokoomuksen laariin, ei häntä voi äänestää. Niinpä baarissa tuopin ääressä päättävät molemmat äänestää Vapaavuorta. Niinpä käy niin, että Frank ei saa niin paljon ääniä, että pääsisi läpi, mutta tuo sen verran paljon rkp:lle ääniä, että saavat yhden sellaisen paikan, mikä olisi muuten jäänyt saavuttamatta. Tämä paikka menee rkp:n vasemmistoleirin ehdokkaalle, joka on vain puolueen listoilla kielikysymyksen takia. Sitten vaalikauden aikana tämä henkilö alkaa pitämään rkp:täkin turhan porvarillisena ja loikkaa sdp:n eduskuntaryhmään. Ja silloin Frankin äänestäjä A:ta vituttaa, hänen kaverinsa kiusaavat häntä ja koko homma luhistuu.
Niin vaikka scholl haukkuu kokoomuksen sosialisteja kuten Perhoa, Sarkomaata, Pietikäistä ja muita vastaavia niin tajuan kuitenkin sen, että suuren yleispuolueen pitää niitäkin listoillaan pitää, jotta kaikki pienipalkkaiset AKAVAlaisetkin osaavat äänestää kykypuoluetta. Tärkeintähän on se suuri kokonaisäänimäärä. Valistuneemmat voivat sitten äänestää keskinäisen järjestyksen sellaiseksi, että se vasemmistosiipi jää rannalle ruikuttamaan.
Sen sijaan omaa ehdokastani en ole vielä lukinnut. Se johtuu siitä, että olisi mukava tietää tämänhetkinen galluptilanne puolueen sisällä. Siinä rajapinnassa, missä ratkaistaan se, että kuka pääsee läpi ja kuka jää rannalle, kannattaa pelata ja äänestää niistä eniten omanoloista, oikeistolaista nimeä. Suosituimpia nimiä ei kannata Eduskuntavaaleissa mielestäni koskaan äänestää. Saattaa tosin olla myöskin, että tuen jotain nousevaa kykyä tai sitten jos en tule vakuuttuneeksi, että on oikeanlainen mies tai nainen niin saatan turvautua vanhasta muistista tutumpaan vaihtoehtoon. Mutta tosiaan olennaisinta on puolue.
edit. muistuttaisin myöskin vielä lopuksi siitä, että vaikka jokaisella on vain 1 ääni niin on mahdollisuus omalta osaltaan olla vaikuttamassa siihen, että a) mitkä puolueet ovat hallituksessa, b) mitkä ovat niiden voimasuhteet ja c) millainen hallitusohjelmasta sitämyöten tulee. Eikä d) puoluekuriakaan kannata unohtaa. Kyllä ne ovat ne puolueet ensisijassa, jotka Suomen tulevaisuuden määrittelevät. Nyt heitetään taas kolikkoa paratiisin ja helvetin välillä.
Kerron nyt esimerkin. Jatkoaikalainen A on nähnyt IFK:n sivuilla Frank Mobergin vaalimainoksen, klikannut sitä ja innostunut asiasta. Hän päättää, että puolueet ovat vanhaa, historiallista skeidaa ja äänestää Frankia. Kuinka ollakaan muut eivät tee samoin, koska mm. jatkoaikalainen B ja C ovat sitä mieltä, että Frank on ihan ok, mutta koska äänet eivät mene kokoomuksen laariin, ei häntä voi äänestää. Niinpä baarissa tuopin ääressä päättävät molemmat äänestää Vapaavuorta. Niinpä käy niin, että Frank ei saa niin paljon ääniä, että pääsisi läpi, mutta tuo sen verran paljon rkp:lle ääniä, että saavat yhden sellaisen paikan, mikä olisi muuten jäänyt saavuttamatta. Tämä paikka menee rkp:n vasemmistoleirin ehdokkaalle, joka on vain puolueen listoilla kielikysymyksen takia. Sitten vaalikauden aikana tämä henkilö alkaa pitämään rkp:täkin turhan porvarillisena ja loikkaa sdp:n eduskuntaryhmään. Ja silloin Frankin äänestäjä A:ta vituttaa, hänen kaverinsa kiusaavat häntä ja koko homma luhistuu.
Niin vaikka scholl haukkuu kokoomuksen sosialisteja kuten Perhoa, Sarkomaata, Pietikäistä ja muita vastaavia niin tajuan kuitenkin sen, että suuren yleispuolueen pitää niitäkin listoillaan pitää, jotta kaikki pienipalkkaiset AKAVAlaisetkin osaavat äänestää kykypuoluetta. Tärkeintähän on se suuri kokonaisäänimäärä. Valistuneemmat voivat sitten äänestää keskinäisen järjestyksen sellaiseksi, että se vasemmistosiipi jää rannalle ruikuttamaan.
Sen sijaan omaa ehdokastani en ole vielä lukinnut. Se johtuu siitä, että olisi mukava tietää tämänhetkinen galluptilanne puolueen sisällä. Siinä rajapinnassa, missä ratkaistaan se, että kuka pääsee läpi ja kuka jää rannalle, kannattaa pelata ja äänestää niistä eniten omanoloista, oikeistolaista nimeä. Suosituimpia nimiä ei kannata Eduskuntavaaleissa mielestäni koskaan äänestää. Saattaa tosin olla myöskin, että tuen jotain nousevaa kykyä tai sitten jos en tule vakuuttuneeksi, että on oikeanlainen mies tai nainen niin saatan turvautua vanhasta muistista tutumpaan vaihtoehtoon. Mutta tosiaan olennaisinta on puolue.
edit. muistuttaisin myöskin vielä lopuksi siitä, että vaikka jokaisella on vain 1 ääni niin on mahdollisuus omalta osaltaan olla vaikuttamassa siihen, että a) mitkä puolueet ovat hallituksessa, b) mitkä ovat niiden voimasuhteet ja c) millainen hallitusohjelmasta sitämyöten tulee. Eikä d) puoluekuriakaan kannata unohtaa. Kyllä ne ovat ne puolueet ensisijassa, jotka Suomen tulevaisuuden määrittelevät. Nyt heitetään taas kolikkoa paratiisin ja helvetin välillä.