Ihan mahdotonta sanoa mitään yhtä tiettyä, mutta aika selvästi mulle kuitenkin nousee kolme merkityksellisintä turnausta nimenomaan itselleni.
1998 Nagano
Ensimmäinen maajoukkueturnaus, josta oikeasti ihan selkeästi muistan asioita. Muistan aivan selvästi edelleen sen, kun koulussa saatiin katsoa puolivälierää, ja Selänne teki ne kaksi maalia. Välierää sitten katsottiin kotona 14 tuumaiselta töllöttimeltä ja Bure teki jokaikisestä paikastaan maalin. Nuo kaksi peliä on jääneet parhaiten mieleen, mutta kyllä mä sen pronssiottelunkin muistan katsoneeni.
2006 Torino
Suomen superviisikon kaikki jäsenet oli huipputikissä ja heistä ainakin Timonen, Koivu ja Selänne saattoi juuri noihin aikoihin pelata elämänsä parasta kiekkoa. Ja kyllä se Lehtinenkin edelleen erittäin hyvä oli. Numminen saattoi ehkä jo pikkaisen olla ohitse uransa parhaista vuosista.
Mutta miten usein voi tapahtua jotain sellaista, että Suomi lähtee Olympiafinaaliin ennakkosuosikkina? Niin vaan tuolloin lähti, mutta tappio oli karvastakin karvaampi.
2016 U20 Helsinki
Suomella aivan säkenöivän kova joukkue jalkeilla. Kesti paperilla vertailun ennen turnausta ihan ketä tahansa vastaan. Tässä mielessä tuo joukkue olikin täysin ainutkertainen, että tämä päti jopa itse Kanadaankin, joka mahdollistikin sen, että heitä vastaan voitiin lähteä ihan silkkaan maalintekokilpailuun, jonka Suomi sitten tunnetusti vielä voitti. Ja kun nyt 5 vuotta tuon jälkeen katsoo sitä Kanadan rosteria, niin se oli meinaan aivan helvetin kova joukkue sekin.
Puljujärvestä muistan lukeneeni kovia hehkutuksia ensimmäistä kertaa jo joskus vuonna 2014 ja muutenkin hyvissä ajoin oli jo tietoa, että nyt on Suomesta nousemassa ihan täysin uudenlaista pelaajatyyppiä, jotka pystyvät taidollisesti kilpailemaan ihan ketä tahansa maailman huippuja vastaan.
2016 tämä uusien pelaajien tuleminen sitten tuli koko kansan tietoisuuteen, kun Suomi sattumalta sattui saamaan samaan junioriturnaukseen ihan heittämällä kovimman joukkueen, mitä meillä koskaan on noissa skaboissa ollut.
Ja se jääkiekko mitä Suomi niissä kisoissa pelasi, niin siinä jotenkin konkretisoitui, että nyt on Suomen jääkiekon tulevaisuus hyvissä kantimissa. Joukkue täynnä jätkiä, joista kenelläkään ei ole sitä ikiaikaista suomalaista nöyristelevää asennetta. Eikä siihen mitään syytä sillä taitomäärällä olisi ollutkaan.