Mikä on Suomen suurin saavutus?

[Rocco]

Miksei Kanada Cupin kolmossija tule mainituksi tässä? Kaikki parhaat mukana ja ensimmäistä kertaa tällaisessa turnauksessa Suomi pystyy haastamaan muita maita tosissaan. Tämäkin alleviivaa sitä, miten aliarvostettu ja unohdettu tuo saavutus on. Menee kirkkaasti ohi esim. Vancouverin tuuripronssin 2010.

Myös Bratislavan 2019 kullan nostan korkealle. Suomi kuitenkin pystyi ensimmäisen kerran kukistamaan pudotuspelivaiheessa 3 NHL-jengiä putkeen. Tuo turnaushan oli keskimääräistä kovatasoisempi kun katsotaan rostereita paperilla muiden kuin Suomen osalta.

Joo, se Kanada Cup 1991 unohtui tästä listasta. Ehdottomasti mukana kärjessä, koska pelattiin vielä kapeassa kaukalossa, sellaisella kokoonpanolla missä ei juurikaan NHL-pelaajia ollut.

 

[Numero13]

Viime vuoden maailmanmestaruus, helposti. Toisena sitten 95 ja kolmossija vuoden 2011 mestaruudelle. Vain voittajat muistetaan.

 

[Peluuri]

Viime vuoden maailmanmestaruus, helposti. Toisena sitten 95 ja kolmossija vuoden 2011 mestaruudelle. Vain voittajat muistetaan.

Täysin samaa mieltä. Olen ihmetellyt aina sitä, kuinka saadaan vängättyä jonkin turnauksen 2. tai jopa 3. sija arvoasteikossa maailmanmestaruuden ohi sillä perusteella, että kyseessä on ollut kovempitasoinen turnaus..Tottakai ne turnaukset ovat olleet kovempitasoisia, mutta eihän 2. sija voi koskaan ohittaa 1. sijaa arvoasteikossa..2. sija on aina pelkkää jossittelua, eikä se siitä muuksi muutu..Eri asia on sitten se, kun arvioidaan, missä kisoissa Leijonat on pelannut faktisesti parhainta jääkiekkoa. Viimekädessä loppusijoitus määräytyy useimmiten enemmän sattuman/ onnen perusteella kuin tosiallisen suoritustason perusteella..Tasoikkaimmillaan leijonien peli on ollut joissakin muissa turnauksissa kuin maailmanmestaruusturnauksissa..

 

[PataJaska]

Tämä on kyllä tosiaan tarpeeton kysymyksenasettelu, koska totta kai viime vuoden MM-kulta on suurin saavutus koskaan (vaikka esimerkiksi 1995 on ikimuistoisin). Suomi voitti kaikkien aikojen kovimmassa MM-turnauksessa 50% liigajoukkueella maailman kolmen parhaan kiekkomaan täydelliset dreamteamit. Sen rinnalla ei höpistä mistään muusta, sitä ei voi ylittää, ei vaikka miten yrittäisi..

 

[Lucius]

Tämä on kyllä tosiaan tarpeeton kysymyksenasettelu, koska totta kai viime vuoden MM-kulta on suurin saavutus koskaan (vaikka esimerkiksi 1995 on ikimuistoisin). Suomi voitti kaikkien aikojen kovimmassa MM-turnauksessa 50% liigajoukkueella maailman kolmen parhaan kiekkomaan täydelliset dreamteamit. Sen rinnalla ei höpistä mistään muusta, sitä ei voi ylittää, ei vaikka miten yrittäisi..

En tiedä kuinka tosissasi tuo kirjoitit? Olihan Suomen MM2019 kulta uskomattoman kova saavutus mutta rajansa nyt liioittelullakin. Ruotsilla oli kova joukkue ja Venäjälle lähes paras mahdollinen, ehkä vain Panarinia, Radulovia ja Tarasenkoa lukuun ottamatta. Sen sijaan Kanadan joukkue oli todella kaukana mistään dreamteamistä, se oli suhteessa jopa huonompia kuin Suomen. Ketään tuon joukkueen pelaaja ei olisi edes lähellä mahtua Kanadan parhaaseen joukkueeseen, hyvin harva edes B-miehistöön.

Eikä viime vuoden turnaus nyt ollut kaikkien aikojen kovin. Muun muassa MM2015 kaikilla huippumailla myös Suomella ja Kanadalla oli kovat joukkueet.

Tarkoitus ei ole tosiaankaan vähätellä MM2019 kultaa. Päinvastoin se oli niin huima suoritus, että sitä on turha yliampua ja liioitella.

 

[Lucky Thirteen]

Ja KalPan paras suoritus on sitten mestis mestaruus, eikä esim Sm-hopea?

Kyllä se olympia/oikea world Cup (Tähdistöjoukkue World Cup oli lähinnä nhl mainosturnaus) pronssikin voittaa Mm-arvoisen(skoda-cupin) kullat 100-0.

Mielestäni arvokkain on Torinon katkera olympiahopea 2006, ja hyvänä kakkosena World Cup hopea 2004. Sen jälkeen olympiapronssit. Sit tulee vasta MM-kullat, jossa parhaimmisto pelaa parempaa lätkää eli Stanley Cupista samaan aikaan.

 

[jannet85]

Täysin samaa mieltä. Olen ihmetellyt aina sitä, kuinka saadaan vängättyä jonkin turnauksen 2. tai jopa 3. sija arvoasteikossa maailmanmestaruuden ohi sillä perusteella, että kyseessä on ollut kovempitasoinen turnaus..Tottakai ne turnaukset ovat olleet kovempitasoisia, mutta eihän 2. sija voi koskaan ohittaa 1. sijaa arvoasteikossa..2. sija on aina pelkkää jossittelua, eikä se siitä muuksi muutu..Eri asia on sitten se, kun arvioidaan, missä kisoissa Leijonat on pelannut faktisesti parhainta jääkiekkoa. Viimekädessä loppusijoitus määräytyy useimmiten enemmän sattuman/ onnen perusteella kuin tosiallisen suoritustason perusteella..Tasoikkaimmillaan leijonien peli on ollut joissakin muissa turnauksissa kuin maailmanmestaruusturnauksissa..

Kieltämättä hyvin erikoinen lähtökohta. Tuolla perusteella Euro hockey Tourin voitto ajaa edelle Torinon olympiahopeasta koska voitto. Jos teoriassa mietitään että Suomi tippuisi B-sarjaan, niin olisiko sen voitto myös edellä Torinoa? Samalla tavalla taso tippuu kun se tippuu MM-kisoissakin, kun kaikki parhaat ei ole mukana. Minusta on itsestäänselvää, että saavutus joka on tullut parhaiden ollessa mukana on suurempi saavutus kuin se, että turnauksessa eivät ole parhaat mukana. Se on vähän sama kuin olympiajalkapallossa, ei sitä arvosteta lähellekään yhtä paljon kuin MM-turnausta, kun parhaat eivät ole mukana.

 

[adolf]

Ihan mahdotonta sanoa mitään yhtä tiettyä, mutta aika selvästi mulle kuitenkin nousee kolme merkityksellisintä turnausta nimenomaan itselleni.

1998 Nagano

Ensimmäinen maajoukkueturnaus, josta oikeasti ihan selkeästi muistan asioita. Muistan aivan selvästi edelleen sen, kun koulussa saatiin katsoa puolivälierää, ja Selänne teki ne kaksi maalia. Välierää sitten katsottiin kotona 14 tuumaiselta töllöttimeltä ja Bure teki jokaikisestä paikastaan maalin. Nuo kaksi peliä on jääneet parhaiten mieleen, mutta kyllä mä sen pronssiottelunkin muistan katsoneeni.

2006 Torino

Suomen superviisikon kaikki jäsenet oli huipputikissä ja heistä ainakin Timonen, Koivu ja Selänne saattoi juuri noihin aikoihin pelata elämänsä parasta kiekkoa. Ja kyllä se Lehtinenkin edelleen erittäin hyvä oli. Numminen saattoi ehkä jo pikkaisen olla ohitse uransa parhaista vuosista.

Mutta miten usein voi tapahtua jotain sellaista, että Suomi lähtee Olympiafinaaliin ennakkosuosikkina? Niin vaan tuolloin lähti, mutta tappio oli karvastakin karvaampi.

2016 U20 Helsinki

Suomella aivan säkenöivän kova joukkue jalkeilla. Kesti paperilla vertailun ennen turnausta ihan ketä tahansa vastaan. Tässä mielessä tuo joukkue olikin täysin ainutkertainen, että tämä päti jopa itse Kanadaankin, joka mahdollistikin sen, että heitä vastaan voitiin lähteä ihan silkkaan maalintekokilpailuun, jonka Suomi sitten tunnetusti vielä voitti. Ja kun nyt 5 vuotta tuon jälkeen katsoo sitä Kanadan rosteria, niin se oli meinaan aivan helvetin kova joukkue sekin.

Puljujärvestä muistan lukeneeni kovia hehkutuksia ensimmäistä kertaa jo joskus vuonna 2014 ja muutenkin hyvissä ajoin oli jo tietoa, että nyt on Suomesta nousemassa ihan täysin uudenlaista pelaajatyyppiä, jotka pystyvät taidollisesti kilpailemaan ihan ketä tahansa maailman huippuja vastaan.

2016 tämä uusien pelaajien tuleminen sitten tuli koko kansan tietoisuuteen, kun Suomi sattumalta sattui saamaan samaan junioriturnaukseen ihan heittämällä kovimman joukkueen, mitä meillä koskaan on noissa skaboissa ollut.

Ja se jääkiekko mitä Suomi niissä kisoissa pelasi, niin siinä jotenkin konkretisoitui, että nyt on Suomen jääkiekon tulevaisuus hyvissä kantimissa. Joukkue täynnä jätkiä, joista kenelläkään ei ole sitä ikiaikaista suomalaista nöyristelevää asennetta. Eikä siihen mitään syytä sillä taitomäärällä olisi ollutkaan.

 

[finnjewel]

Ihan mahdotonta sanoa mitään yhtä tiettyä, mutta aika selvästi mulle kuitenkin nousee kolme merkityksellisintä turnausta nimenomaan itselleni.

1998 Nagano

Ensimmäinen maajoukkueturnaus, josta oikeasti ihan selkeästi muistan asioita. Muistan aivan selvästi edelleen sen, kun koulussa saatiin katsoa puolivälierää, ja Selänne teki ne kaksi maalia. Välierää sitten katsottiin kotona 14 tuumaiselta töllöttimeltä ja Bure teki jokaikisestä paikastaan maalin. Nuo kaksi peliä on jääneet parhaiten mieleen, mutta kyllä mä sen pronssiottelunkin muistan katsoneeni.

2006 Torino

Suomen superviisikon kaikki jäsenet oli huipputikissä ja heistä ainakin Timonen, Koivu ja Selänne saattoi juuri noihin aikoihin pelata elämänsä parasta kiekkoa. Ja kyllä se Lehtinenkin edelleen erittäin hyvä oli. Numminen saattoi ehkä jo pikkaisen olla ohitse uransa parhaista vuosista.

Mutta miten usein voi tapahtua jotain sellaista, että Suomi lähtee Olympiafinaaliin ennakkosuosikkina? Niin vaan tuolloin lähti, mutta tappio oli karvastakin karvaampi.

2016 U20 Helsinki

Suomella aivan säkenöivän kova joukkue jalkeilla. Kesti paperilla vertailun ennen turnausta ihan ketä tahansa vastaan. Tässä mielessä tuo joukkue olikin täysin ainutkertainen, että tämä päti jopa itse Kanadaankin, joka mahdollistikin sen, että heitä vastaan voitiin lähteä ihan silkkaan maalintekokilpailuun, jonka Suomi sitten tunnetusti vielä voitti. Ja kun nyt 5 vuotta tuon jälkeen katsoo sitä Kanadan rosteria, niin se oli meinaan aivan helvetin kova joukkue sekin.

Onneksi valmennusjohto oli lopulta tajunnut hyllyttää Veinin ja panna Kaapon maalille.

 

[Haidekkeri]

Olen edelleen sitä mieltä että suurin saavutus on MM2019. Voitto on voitto ja tuossa turnauksessa ainakin monella muulla maalla pelasi huomattavasti tasokkaammat poppoot kuin 2011, puhumattakaan vuodesta 1995. Torinon ja World Cupin housuunpaskomisia en laske koska niissä kummassakin kävin lopussa hyvin selväksi ettei kasetti kestänyt. 2019 kesti.

 

[Oskar]

Olen edelleen sitä mieltä että suurin saavutus on MM2019. Voitto on voitto ja tuossa turnauksessa ainakin monella muulla maalla pelasi huomattavasti tasokkaammat poppoot kuin 2011, puhumattakaan vuodesta 1995. Torinon ja World Cupin housuunpaskomisia en laske koska niissä kummassakin kävin lopussa hyvin selväksi ettei kasetti kestänyt. 2019 kesti.

Housuunpaskomiset? Muistaakseni Suomi ei missään vaiheessa tuommoiseen ryhtynyt. Eikö tasoituskin ollut Torinon finaalissa vielä viimeisillä sekunneilla mahdollinen, mutta niin vain Lunkka sai patjan vielä eteen ja voitti Ruotsille kultaa? Pienestä nämä on kiinni, ettei kenellekkään olisi epäselvää, että kuinka iso saavutus Torino oli vs mm höntsät.

Mielestäni joillakin hämärtyy se todellisuus näissä vertailussa, vaikka toki kultaa on voitettu ja se on hienoa. Ei mitään Suomelta pois.

Kuinka moni arvostaa alemman sarjan voittoa enemmän kuin korkeamman sarjan lähes voitettua finaalia? Tästähän tässä on kyse, eikä se muuksi muutu. Ei varmastikaan moni saksalainen arvosta jotain maajoukkueen b-sarjan voittoa vuonna 2006 yhtä paljon kuin olympiafinaaliin pääsyä vuonna 2018. Tai voi olla, että arvostaa, mutta en keksi montakaan painavaa syytä, että miksi joku näin Saksassa ajattelisi.

Ajatelkaa hetki boxin ulkopuolelta, eikä vain karjala lippis päässä.

 

[Haidekkeri]

Housuunpaskomiset? Muistaakseni Suomi ei missään vaiheessa tuommoiseen ryhtynyt. Eikö tasoituskin ollut Torinon finaalissa vielä viimeisillä sekunneilla mahdollinen, mutta niin vain Lunkka sai patjan vielä eteen ja voitti Ruotsille kultaa? Pienestä nämä on kiinni, ettei kenellekkään olisi epäselvää, että kuinka iso saavutus Torino oli vs mm höntsät.

Saavutuksen suuruutta en kiellä. Mutta minä muistan tuon pelin melkoisen hyvin(olen myös kiduttanut itseäni katsomalla tuota uudelleen) ja Suomi pelasi turnauksen huonoimman pelinsä tuolloin ja oli lähes jatkuvasti muutaman askeleen Ruotsia jäljessä. Sitä samaa voitontahtoa ei yksinkertaisesti finaalissa enää näkynyt. Olli Jokisen paikka oli yksi hyvin harvoista mitä Suomi enää kunnon paikkoja kykeni kolmannessa erässä aikaansaamaan. Peli oli oikeasti kaikkea muuta kuin tiukka. Toki yhden pelaajan sanomisia, mutta Saku Koivu myönsi eräässä haastattelussa suoraan ettei joukkueella ollut ehkä tarpeksi nälkää voittaa olympiakultaa. Voittamisen kulttuuria ei vielä tuolloin ollut minkäänlaista ja se painolasti siitä 95 ainoasta kultamitalista varmasti painoi vielä aika helvetin pahasti.

Ja minä en ole ikinä omistanut karjala-lippistä. Toki tunteella suhtaudun Suomen peleihin ja myönnän että todellisuudentaju hämärtyy siinä samassa myöskin aika ajoin. Suuria tunteita nämä aiheuttaa niinkuin pitääkin. Tuon finaalin jälkeen oli itku lähellä.

 

[Barnes]

95 varmasti suurin saavutus jääkiekon aseman kannalta. Silloin jääkiekko otti lopullisesti maan urheilun haltuunsa ja henkisesti voittaminen merkitsi koko Suomi-kiekolle paljon. Ysivitosta on helppo vähätellä, mutta sen merkitystä ei tule unohtaa.

Suhteellisesti kovin suoritus lienee Canada Cupin välieräpaikka 1991 pitkälti euronipulla. Tasuri Kanadaa vastaan aivan uskomaton suoritus.

 

[uljas]

95 varmasti suurin saavutus jääkiekon aseman kannalta. Silloin jääkiekko otti lopullisesti maan urheilun haltuunsa ja henkisesti voittaminen merkitsi koko Suomi-kiekolle paljon. Ysivitosta on helppo vähätellä, mutta sen merkitystä ei tule unohtaa.

Suhteellisesti kovin suoritus lienee Canada Cupin välieräpaikka 1991 pitkälti euronipulla. Tasuri Kanadaa vastaan aivan uskomaton suoritus.

Kyllähän tuo voitto toi uskoa ja loi pohjan tuleville MM ja Olympia-mitaleille.

Voittojen vertailu eri kisojen, aikakausien ja turnausten kesken on perin haastavaa, mutta mukavaa viihdettä.

 

[jannet85]

Suhteellisesti kovin suoritus lienee Canada Cupin välieräpaikka 1991 pitkälti euronipulla. Tasuri Kanadaa vastaan aivan uskomaton suoritus.

Onko tämä unohdetuin leijonien huippusuoritus? Varmaan tähän vaikuttaa sekin ettei pelit olleet kaikkien katsottavissa. Suhteessa kanukeilla vielä melkoisia nimiä tuolloin: Gretzky, Messier, Shanahan, Lindroos, MacInnis, Hawerchuk, Coffey, Fleury yms. Lemieux puuttui, mutta silti, äärimmäisen kova porukka.

 

[jalperi]

Maailmanmestaruuksista -95 oli merkittävin mut kyllähän 2019 pyyhkii kovuudessa muilla lattiaa.

 

[BitterX]

Calgaryn 1988 olympiahopea pudotti apinan Suomen jääkiekkomaajoukkueen harteilta. Sen jälkeen, melko tasaisella nakutuksella, seurasivat Kanada Cupin kolmas sija 1991, ensimmäiset MM-mitalit 1992 ja 1994, olympiahopea 1994, MM-kulta 1995 sekä lopulta olympiapronssi parhailla mahdollisilla joukkueilla pelatussa turnauksessa 1998.

Ennen vuotta 1988 mitali karkasi aina useimmiten puhtaasti huonommuuttaan, mutta usein myös uskon ja / tai tuurin puutteen vuoksi. Calgaryn olympiahopea ei ollut Suomen kaikkien aikojen absoluuttisesti kovin suoritus, mutta se oli henkisesti ehkä Nevöfoget 95:täkin tärkeämpi. Tuon saavutuksen jälkeen Suomi uskalsi alkaa kehittymään, jonka myötä ollaan jatkumona tultu tämän hetkiseen tilanteeseen.

Kun Suomi voitti Neuvostoliiton 1988 olympialaisten päätosottelussa ja varmisti hopean, olin aivan skidi. Siitä huolimatta olin jo "oppinut", että Suomi ei voi saavuttaa mitalia jääkiekossa (tai voittaa Neuvostoliittoa). Käsitys tietysti mullistui täysin, kun Suomi pelin jälkeen juhli mitalia, ja sen jälkeen suuria voittoja on osannut pitää mahdollisena.

 

[Pulle Nah]

@BitterX joo, muistan joskus 90-luvun alussa, kun Suomi voitti jossain mm-kisoissa Venäjän, että miten uskomattomalta se tuntui. Oli niin iskostunut se ainainen Neuvostoliitolle häviäminen, että voitto tuntui luissa ja ytimissä (vaikka toki 90-luvun alussa Venäjän maajoukkueessakin oli vielä aikamoinen sekasorto päällä NL:n hajoamiseen liittyen).

Calgarysta se alkoi the matka, joka sai kirkkaimman kruunun mm-kisoissa 95. Se on todellinen nevöforget jääkiekkoa seuraaville sukupolveni ihmisille, sen jälkeen menestyminen oli tavallaan itsestäänselvyys ja tuttuakin.

 

[MegaForce]

Varmaan Kontiolan harhasyöttö mm-finaalin jatkoerässä.

 

[Roger Moore]

Olympiakulta vuodelta 2022.

 

[Lucky Thirteen]

Olympiakulta vuodelta 2022.

Kyllähän se arvostus pitää laittaa sen mukaan kuinka kova kilpailu on. MM-kisoissa on joka vuosi kovempi taso kuin näissä 5 renkaan kisoissa.

Eli njet. Ei ole kovin saavutus tämä.

 

[Avuton tunari]

Ei nouse Olympiakulta ykköseksi, mutta Top 5 on varma.

 

[Wizzö]

Peking 2022!!!

 

[Ujcik#11]

Kyllä tämä on se kovin saavutus. Oli taso mitä tahansa, tätä pääsee niin harvoin yrittämään.

 

[Roger Moore]

Kyllähän se arvostus pitää laittaa sen mukaan kuinka kova kilpailu on. MM-kisoissa on joka vuosi kovempi taso kuin näissä 5 renkaan kisoissa.

Eli njet. Ei ole kovin saavutus tämä.

Aivan samoin se MM95 oli kovin mestaruus koska se oli ensimmäinen. Tämä on ensimmäinen olympiavoitto ja sen symbolinen arvo on ihan eri tasolla. Siksi tämä nousee ykköseksi.