Mikä on sopiva lapsiluku?

[Soolo]

Sopivaa on pari skidiä, ja kolmas menee vielä iltatähtenä. Mutta enemmän on jo perverssiä.

 

[Stonewall]

Lätkäfani voi vastata tähän vain että 5-6 sen mukaan, että onko itse vielä aloituksessa mukana. Yhdeltä emännältä ei kannata useampia odottaa, jotta joku jaksaa pestä pyykit. Mutta jos haluaa lisää kentällisiä, on otettava toinen puoliso, ja se on vähän kylmää vain lätkän takia. Joku hyperinnkokas voisi kenties hommata vielä ainakin yhden hyökkäysketjun, mutta itse pidän tätä liioitteluna. Sen vuoksi 5-6 on lätkäfanian paras vastaus.

 

[Surukuku]

Jos lapsia haluaa ja saa, yksi on mielestäni liian vähän eli kaksi on se minimi. Vastasin kuitenkin 3-4, koska itselläni on kolme, tosin jo aikuista, ja nyt jo neljä lastenlastakin.
Vasta tuon kolmannen kanssa (lievä iltatähti) osasin oikeasti nauttia vauva- ym. ajasta ja samalla tajusin kuinka häviävän pienen hetken nuo lapsoset viivähtävät vierellämme ennen kuin heidän oma elämänsä kutsuu ja vie maailmalle.

Joo - mutta nyt saan harjoitella isovanhempana olemista ja se tuntuu välillä suorastaan juhlavalta.

 

[fiftyeight]

Kolme poikaa olen tähän maailmaan kasvattanut ja yhden pikkuprinsessan olisin vielä toivonut, mutta se ei sitten toteutunutkaan.

Kuten aiemmissa puheenvuoroissa on jo mainittu, ongelma ei ole se mikä on lapsiluku kehittyneissä maissa vaan se, mikä se on kehitysmaissa. Tosin jos otsikkoa lukee, niin ei välttämättä pääse kärryille mitä ketjun avaaja on tarkoittanut mutta itse ajattelin sen koskevan lähinnä suomalaista yhteiskuntaa.

Silti yleisemmin, periaatteessa jonkun sortin pakkotoimenpiteet kehitysmaissa tai muissa ylikansoitetuissa maissa voisi olla paikallaan. Ihan vladin 7.62-malliin en olisi lähdössä, muistaakseni joskus muinoin joku itävaltalaissyntyinen aloitti jotain sen suuntaista aloittamalla yhdestä rodusta, mutta ei se sitten ollutkaan lopulta kiva juttu. Kiinassakin on jo luovuttu yhden lapsen kiintiöstä, koska se johti järkyttäviin lapsiteloituksiin.

Kehitysmaissa, siis maissa joissa on perin alhainen bruttokansantuote, on lapsien määrällä siinä mielessä suuri merkitys että vanhemmat ajattelevat isomman lapsilauman pystyvän elättämään heitä sitten kun he eivät itse enää pysty itseään elättämään. Eli ikäänkuin alkukantainen eläkejärjestelmä.

Sotavuosina ja sen jälkeen luotiin Suomeenkin eläkejärjestelmä, jonka avulla nykyään eläkeläiset saavat pääosin nauttia kohtuullisesta elämänlaadusta eläkepäivinään. Poikkeuksia toki on, suuntaan ja toiseen, mutta periaatteessa luotu järjestelmä on ollut Suomessa parempi kuin monissa muissa valtioissa.

Tulevaisuuden ongelma nyt onkin nykysuuntauksen mukainen lapsiluvun väheneminen ja isojen ikäluokkien eläköityminen. Pitäisi hiukan ajatella nenäänsä pidemmälle ja muistaa se perussääntö, että kaksi lasta elättää eläkeikäisen äitinsä, kolme jo molemmat vanhemmat.

Mitäs sitten, kun itse ollaan siinä iässä? Kuka meidän eläkkeet maksaa? Angry Birds?

 

[sampio]

Kaksi on, eikä ilmeisesti enempää tule. Vaan eihän tuota koskaan tiedä, mutta nyt tuntuu siltä, että nää on niinku täsä. Onko se sitten hyvä lapsiluku, en tiedä. Olen itse suurperheestä, kahdeksan muksua, mutta itse en koskaan niin suurta katrasta ole halunnut. Vaimollakin on kaksi biologista ja neljä sijaissisarusta, eli aika kööri heilläkin oli, vaikkei omia kaikki ollutkaan. Ehkä se on ollut ihan hyvä realiteettien osoitus molemmille samalla.

 

[mikse]

Kaksi kundia (4,5v ja 3v) löytyy meidän katon alta. Ikäeroa pikkumiehillä on viisi päivää yli 1v7kk. Väittäisin, että erittäinkin kivuttomasti on menty juuri pienen ikäeron ja saman sukupuolen vuoksi, koska kaikki kasvuvaiheet ja kamat on saatu kerralla yhteen putkeen ja sitämyöten siitä myös ulos.

Vaimo ehkä haluaisi kolmatta skidiä, mutta mä tunnustan olevani sen verran mukavuudenhaluinen, että mun osalta taitaa se leikki olla jo ohi. Duunit, kämppä ja auto ym on suht optimitilanteessa ellei jopa paremmassa tällä hetkellä ja kolmannen tulo tarkoittaisi taas asioiden sumplimista uudelleen. Nyt tosiaan mieluummin nautin hetkestä kuin ämpyilen tulevaisuuden kanssa.

Nythän kundit on jo reilusti siinä iässä, että niistä on seuraa meille ja tottakai toisilleen. Ja olihan se hienoa nähdä, kun vanhempi oppi luistelemaan tammikuussa Jokeripipo päässä.