Sanainen arkku
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Paristakin eri ketjusta innovoituneena ajattelin avata tällaisen ketjun. Olemme jokainen jollakin tavoin eettisesti ohjautuvia, joskin arvot ja toimintatavat paremman maailman hyväksi vaihtelevat. Koska olemme anonyymejä, voimme tässä ketjussa mainita häpeilemättä miten kukin toimimme.
Nimimerkki Sanainen arkku äänestää aina kunnallisissa ja valtiollisissa vaaleissa. Lisäksi pidän tärkeänä ns. yleispuolueen äänestämistä "yhden asian liikkeen" sijaan. Tosin nyttemmin olen ajatellut, että kunnallisissa vaaleissa alkaisin äänestämään Vihreitä, koska sen arvot kunnallisen päätöksenteon piiriin kuuluvissa asioissa ovat omieni suuntaiset. Eduskunnassa pidän näitä (Vihr. KD. Pers. Ruots.) demokratialle haitallisina, hallituksen toimintakykyä rampauttavan vaa´ankielimekanismin takia.
Yleisemmin arjessa uskon siihen, että voin vaikuttaa parhaiten siihen "mihin käteni yltää". Se tarkoittaa, että teen työni niin hyvin kuin osaan ja nostan siellä kissan pöydälle kun epäkohtaan törmään. Toisaalta annan työkavereille kiitoksen ja hyvän palautteen aina kun siihen on syytä.
Korjaan naapurin polkupyörän, koska voin sen tehdä. Otan liftarin kyytiin, jos arvioin sen turvalliseksi ratkaisuksi jne...
Mihinkään adresseihin ja kansalaisaloitteisiin en kirjoita nimeäni. Mielestäni ne ovat (usein) "äänekkään vähemmistön etuilupyrkimyksiä demokraattisessa prosessissa" tai niiden tarkoitus on mustamaalata taho, joka ei voi adressissa esitettyä toivetta toteuttaa niissä olosuhteissa joissa hän/se toimii. Samoin facebookin koiran, murrosikäisen tai mummon katoamisjulkaisuja en jaa varsinkaan jos alue ei yhtään kohtaa oman kaverilistani kanssa.
Yhtä tärkeänä, kuin satunnaiset hyväntekeväisyyslahjoitukset, pidän sitä että taloyhtiön murrosikäisiä moikataan kuten muitakin naapureita eikä heihin suhtauduta varmuuden vuoksi epäilevästi tai vihamielisesti. Kadulla en käytännössä koskaan kävele apua tarvitsevan ohi varmistamatta että hän tulee apua saamaan. En juoponkaan. (Toki tämä on rajanvetokysymys, koska selkeästi syrjäytynyt narkkari tarvitsee apua vaikei olisikaan tajuttomassa tilassa alasti hankeen sammuneena päässään vuotava avohaava). Autan aina, jos voin.
Perusystävällisyys päivittäisissä kohtaamisissa ja vähän enemmänkin niissä jotka toistuvat usein (lähikaupan kassat jne...). Tällaiseen vaikuttamiseen minä uskon.
Nimimerkki Sanainen arkku äänestää aina kunnallisissa ja valtiollisissa vaaleissa. Lisäksi pidän tärkeänä ns. yleispuolueen äänestämistä "yhden asian liikkeen" sijaan. Tosin nyttemmin olen ajatellut, että kunnallisissa vaaleissa alkaisin äänestämään Vihreitä, koska sen arvot kunnallisen päätöksenteon piiriin kuuluvissa asioissa ovat omieni suuntaiset. Eduskunnassa pidän näitä (Vihr. KD. Pers. Ruots.) demokratialle haitallisina, hallituksen toimintakykyä rampauttavan vaa´ankielimekanismin takia.
Yleisemmin arjessa uskon siihen, että voin vaikuttaa parhaiten siihen "mihin käteni yltää". Se tarkoittaa, että teen työni niin hyvin kuin osaan ja nostan siellä kissan pöydälle kun epäkohtaan törmään. Toisaalta annan työkavereille kiitoksen ja hyvän palautteen aina kun siihen on syytä.
Korjaan naapurin polkupyörän, koska voin sen tehdä. Otan liftarin kyytiin, jos arvioin sen turvalliseksi ratkaisuksi jne...
Mihinkään adresseihin ja kansalaisaloitteisiin en kirjoita nimeäni. Mielestäni ne ovat (usein) "äänekkään vähemmistön etuilupyrkimyksiä demokraattisessa prosessissa" tai niiden tarkoitus on mustamaalata taho, joka ei voi adressissa esitettyä toivetta toteuttaa niissä olosuhteissa joissa hän/se toimii. Samoin facebookin koiran, murrosikäisen tai mummon katoamisjulkaisuja en jaa varsinkaan jos alue ei yhtään kohtaa oman kaverilistani kanssa.
Yhtä tärkeänä, kuin satunnaiset hyväntekeväisyyslahjoitukset, pidän sitä että taloyhtiön murrosikäisiä moikataan kuten muitakin naapureita eikä heihin suhtauduta varmuuden vuoksi epäilevästi tai vihamielisesti. Kadulla en käytännössä koskaan kävele apua tarvitsevan ohi varmistamatta että hän tulee apua saamaan. En juoponkaan. (Toki tämä on rajanvetokysymys, koska selkeästi syrjäytynyt narkkari tarvitsee apua vaikei olisikaan tajuttomassa tilassa alasti hankeen sammuneena päässään vuotava avohaava). Autan aina, jos voin.
Perusystävällisyys päivittäisissä kohtaamisissa ja vähän enemmänkin niissä jotka toistuvat usein (lähikaupan kassat jne...). Tällaiseen vaikuttamiseen minä uskon.