Salomäki on puolestaan asenteeltaan huomattavasti Armiaa kovempaa tekoa.
Tässä on mielestäni näiden kahden pelaajan tärkein ero. Ovat tottakai pelitavaltaan ihan erilaisia, mutta kun mietitään menestymistä omassa roolissa niin Salomäestä huokuu ihan erilainen henkinen vahvuus. Se on todella tärkeä tekijä, kun mietitään mahdollista NHL-uraa.
Salomäestä näkee kaikesta, että ei hätkähdä yhtään kovia ja merkityksellisiä pelejä vaan syttyy niistä vielä enemmän ja nauttii pelata pienessäkin kaukalossa kovaa peliä. Salomäki uskaltaa koko ajan pelata, käyttää omia vahvuuksiaan ja on koko ajan pelin sisällä.
Tottakai Armian pelityylikin on erilainen eli ei hän niinkään ole pelin keskiössä vaan hiihtelee vähän sen ulkopuolelle etsien paikkaa, jossa iskeä. Kuitenkin mitä on Armian haastatteluja katsonut ja pelejä nähnyt niin hän ei tunnu olevan henkisesti läheskään yhtä valmis kuin Salomäki. Armia tarvitsisi hyvään kansainväliseen uraan fyysisten ominaisuuksien lisäksi etenkin henkistä kovuutta ja ennakkoluulottumuutta tai muuten häneltä jää NHL saavuttamatta. Kun näytönpaikka ylhäällä tulee, homma ei voi olla kiinni mielialasta, niin kuin se Armialla tuntuu olevan.
Oma veikkaus siis on, että Salomäki saavuttaa paljon nopeammin NHL:ssä 100 peliä täyteen kuin Armia, jonka kehittymisen uskon vievän ainakin muutaman vuoden Salomäkeä kauemmin ellei henkisellä puolella tapahdu jotain ihan selkeää muutosta ja nopeasti. Fyysiset ominaisuudet kun on helppo hankkia salilla ja muualla, mutta yleensä nämä jäävät henkisestä puolesta kiinni.
